Kategoria: Piha

Julkaistu

Kasvihuone Juliana Premium 13m2 muurisokkelilla

Turvalasista ja alumiinirungosta koostuvan kasvihuoneen kasaaminen (itse muuraamani) sokkelin päälle tuntui aluksi aika pelottavalta ajatukselta. Useaan kertaan piti varmistaa ristimitta ja sokkelin korkeus, ennen kun vihdoin pystyin luottamaan oman työskentelyni lopputulokseen. Itse muuraamassani sokkelissa (totta puhuen) havaitsin pientä huomautettavaa, enkä tiennyt tuleeko sillä olemaan vaikutusta lopputulokseen.

Eräänä päivänä sain oman isäni asennuskaveriksi ja ryhdyttiin hommiin. 13m2 kasvihuoneen kasaaminen tarvitsee vähintään kahden henkilön tiimin, eikä asennusta kannata lähteä edes yrittämään yksinään.

Juliana kasvihuoneen mukana tulee erinomaisen hyvät asennusohjeet ja niitä tarkasti seuraamalla työ onnistuu ilman rakennusalan ammattitutkintoa.

Asennusohjeita on kuitenkin tarpeen seurata vaihe vaiheelta, eikä missään työvaiheessa kannata yrittää oikaista. Asennusjärjestys on tarkka ja jos hetkellisesti kuvitteleekin olevansa ohjetta nokkelampi, niin hetken päästä jo huomaa purkavansa liian nopeasti kasattua elementtiä. Noudata siis asennusohjetta ja seuraa ohjeessa ilmoitettua asennusjärjestystä.

Elementti kerrallaan

Juliana Premium – kasvihuone rakentuu elementti kerrallaan.

Ihan ensimmäiseksi (tasaisella alustalla) muodostetaan ohjeiden mukaisia elementtikokonaisuuksia, joita sitten ryhdytään lukitsemaan kiinni toisiinsa. Kaikki mutterit, pultit ja alumiinilistat on merkitty ja asennusohjetta on helppo seurata.

Kun ensimmäiset elementit on rakennettu valmiiksi, on ne hyvä tukea hetkeksi paikalleen vaikka puukehikkojen avulla. Kahvitaukoa voi pitää siinä vaiheessa, kun sivuseinät on saatu asennettua paikalleen.

Ylempi kuva havainnollistaa, kuinka kasvihuoneen runko asettuu ja tukeutuu muurin päälle. Onnistuin muurausvaiheessa kopauttamaan kuminuijalla yhden nurkkatiilin väärään asentoon ja tästä syystä lopullinen ristimitta heitti 1,5 cm. Huomasin muurausvaiheessa tekemäni virheen liian myöhään, eikä nurkkauksen korjaaminen ollut enää mielekästä.

Onneksi pientä asennusvaraa löytyi, eikä tarvinnut alkaa jyrsimään muurisokkelia timanttilaikalla. Hienosäätö taltan ja vasaran kanssa riitti. Muurausvaiheessa kannattaa olla tarkkana ja jatkuvasti havainnoida, antaako linjalanka oikeaa tietoa. Ihan pienenkin huolimattomuusvirheen johdosta muuraustyö saattaa lähteä ohjautumaan väärille raiteille. Tavoitteena on tehdä kasvihuoneen muurisokkelista suorakulmio eikä suunnikas.

Kasvihuoneen alumiinirungon eri osat kiinnittyvät toisiin pulteilla ja muttereilla. Runko vahvistuu asennustyön edistyessä ja lopputuloksesta tulee ihan äärimmäisen tukeva.

Turvalasien asentaminen

Lasien asentamiselle kannattaa varata oma työpäivä.

Turvalasien asennustekniikka on pusertaa ensin alumiinikehikon ja lasin väliin silikonia. Tämän jälkeen turvalasi asetellaan paikalleen ja lukitaan muovilistalla. Muovilista napsahtaa napakasti paikalleen ja lasi asettuu hyvin sille varattuun paikkaan.

Lasien asentaminen on vähintään kahden ihmisen homma. Työvaihe ei ole erityisen vaikea mutta vaatii tukevia otteita ja neljät kädet. Kattolasien asentamisessa ainut haaste oli työskentelykorkeus. Vaikka käytössä oli kahdet A-tikkaat, päätimme käyttää kattolasien asennusvaiheessa apuna myös telineitä.

Silikonin kanssa työskentely on vähän sotkuista hommaa ja lähettyvillä on hyvä pitää nukkaamatonta puhdistusliinaa + asetonia. Silikonitahrat kannattaa siistiä pois heti kun lasi on saatu asennettua ja lukittua paikalleen.

Haasteet ja ongelmat

Meidän pihalla kasvihuone päätettiin rakentaa kallion päälle ja se aiheutti omat ongelmansa. Betonisokkelin korkeus määrittyi kalliomuotojen mukaisesti ja valukehikon rakentaminen ei ollut työtehtävänä ihan yksinkertaisemmasta päästä. Jotta kasvihuoneen lattia pystyttiin rakentamaan maatiileistä, oli tiilin korkeus myös otettava huomioon muurisokkelia rakentaessa.

Johtuen kasvihuoneen sijoituspaikasta, tuli betonivalusta korkea ja muurisokkelista vielä yhden tiilikerroksen korkeampi mitä optimitilanteessa olisi ollut tarpeen. Nämä seikat vaikuttavat siihen, miten kasvihuone tulee jatkossa sulautumaan pihan ilmeeseen. Todennäköisesti rakennan kasvihuoneen ympärille jonkun pienen puuterassin tai yhden askelman korkuisen kivetyksen, jotta saan betonisokkelia vähän piilotettua.

Tomaatin kasvatukseen tuo ei toki vaikuta.

Juliana Premium kasvihuoneelle täydet pisteet. Tukeva ja laadukas valinta. Päätyisin samaan vaihtoehtoon myös jatkossa.

Meidän kasvihuone hankittiin Kivikankaalta ja malli on Juliana Premium 13m2.

Julkaistu

Kasvihuoneen perustukset

Meidän kasvihuoneeksi valittiin Kivikankaan valikoimasta: Juliana Premium 13m2 muurilla. Kasvihuoneella on pituutta 4,39 metriä ja leveyttä 2,96 metriä. Ajatuksena oli valita vähän isompi kasvihuone, jotta sitä voi halutessaan hyödyntää myös piharakennuksena. Isoon kasvihuoneeseen mahtuu myös huonekaluja ja sen voi sisustaa viihtyisäksi.

Meidän pihalla optimaalisin kasvihuoneen paikka löytyy kallion päältä, joten se osaltaan aiheuttaa tiettyjä haasteita perustuksille. Kallion vaihtelevat muodot ja korkeuserot tulee pystyä tasaamaan. Tämä onnistuisi helpoiten betonivalulla.

Kasvihuoneen paikka hahmottumassa rimojen ja keppien sisään

Juliana – kasvihuoneen mukana tulee seikkaperäiset asennusohjeet, joissa kerrotaan vaatimukset myös kasvihuoneen perustuksille. Alemmasta kuvasta selviää, että pelivaraa muurin mitoituksella on 1cm /suunta (X, Y). Ristimittaa (Z) seuraamalla varmistetaan, että valukehikosta saadaan tehtyä suorakulmion muotoinen.

Valumuotin rakentaminen aloitettiin asettelemalla ensin vaakalauta oikealle korkeudelle. Korkeuseroa eri kulmien välillä oli sen verran paljon, että homman sai parhaiten maaliin tasolaseria apuna käyttämällä. Valumuotin seiniksi sahattiin ohutta vaneria.

Valumuotin sisempi seinämä rakennettiin samalla tyylillä. Vaakalauta tasolaserin avulla ensin oikeaan korkeuteen ja sitten rakennelman vahvistaminen suunnasta jos toisesta. Huomionarvoista on se, että valumuotin sisällä kovettuva betonimassa painaa ihan huomattavan paljon. Kevyesti rakennettu muotti saattaa pahimmillaan pullistua väärään muotoon tai rikkoutua kokonaan.

Betonia vahvistetaan raudoittamalla se harjateräksellä. Lähes kaikkea romurautaa voi soveltuu teräsbetonin rakentamisessa.

Ylemmässä kuvassa näkyy keltainen muoviputki, joka toimii sähköjohtojen tunnelina. Tunnelin kautta voi halutessaan tuoda sähköt kasvihuoneeseen.

Valmis sokkeli täytettiin sisältä 0-16 kalliomurskeella ja tiivistettiin tärylätkällä. Kasvihuoneen lattiaksi on suunnitteilla latoa kierrätettyä maatiiliä, joten jätin varauksen myös asennushiekka / kivituhkakerrokselle.

Seuraavissa artikkeleissa pääset seuraamaan, kuinka kasvihuone kohoaa harjakorkeuteensa.

Julkaistu

Rakennuslupa kasvihuoneelle

Kasvihuoneen rakentaminen voi kunnasta riippuen olla luvanvaraista. Oman kuntani rakennusjärjestyksessä oli määritelty, että ilmoitusmenettelyllä saa rakentaa alle 10 neliön suuruisen kylmän, tulisijattoman ja kevytrakenteisen rakennelman. Meidän pihalle oli haaveissa rakentaa 13 neliöinen kasvihuone, joten siihen vaadittiin rakennuslupa.

Rakennusluvan hakeminen tuntui alkuun raskaalle menettelytavalle ja pelkäsin, ettei oma osaamiseni riittäisi prosessin läpivientiin. Rakennusvalvontaan soittamalla sain tosi hyvät neuvot, kuinka hakemus laaditaan ja mitä liitteitä siihen vaaditaan.

Saamieni ohjeiden mukaan julkisivupiirrustuksen voi piirtää itse. Hommaan tarvitaan A3 paperia, lyijykynä ja suhdeviivain. Julkisivu piirretään suhteessa 1:20 ja kuvataan kolmesta eri ilmansuunnasta. Lopuksi piirrustus skannataan sähköiseen muotoon.

Perustukset tulee myös pystyä ennalta kuvailemaan, kuinka ne aikoo toteuttaa. Meidän pihalla kasvihuone pystytetään kallion päälle. Alla olevasta piirrustuksesta käy ilmi, että kasvihuoneen anturana toimii kallio ja sokkelina harjateräksin vahvistettu betoni. Sokkelin sisätäyttö tehdään kalliomurskeella.

Julkisivupiirrustuksen ja perustusleikkauksen lisäksi tulee ennalta määrittää, mihin kohtaan tontilla kasvihuone sijoitetaan. Määritys tehdään piirtämällä kasvihuoneen tarkka paikka asemapiirrustukseen. Naapureiden kanssa on hyvä käydä suunnitelma yhdessä läpi, sillä usein hakemuksessa vaaditaan myös naapurien tiedottamista tai kuulemista.

Jokainen hakemuksen liitteeksi vaadittu rakennuspiirrustus yksilöidään ja allekirjoitetaan ”nimiön” avulla. Nimiön voi tehdä excelissä ja sijoittaa lopulta rakennuspiirrustuksen nurkkaukseen. >Printtaa paperille >Leikkaa saksilla >Teippaa rakennuspiirrustukseen >Lopuksi skannaa sähköiseen muotoon.

Rakennuslupaa haetaan sähköisessä lupapalvelussa ja käsittelyaika vaihtelee kuukaudesta kahteen.

Meidän pihalle nousee Kivikankaan Juliana Premium 13m2 muurilla.

Julkaistu

Kasvihuoneunelmia – Juliana kasvihuoneet

Piharakentamisen ohessa on herännyt haave omasta kasvihuoneesta. Olisi mukavaa, jos kesäisin pystyisi kasvattamaan esimerkiksi kurkkua ja tomaattia omalla takapihalla. Salaatin, persiljan, lehtikaalin ja porkkanan kasvattamisesta lavakauluslaatikossa onkin jo vähän kokemusta.

Auringon liikkeitä muutaman päivän ajan tarkkaillessa todettiin, että paras paikka kasvihuoneelle löytyisi meidän takapihalla kallion päältä. Auringon noustessa idän suunnasta, kasvihuone saisi suoraa auringonpaistetta puoleen päivään saakka. Kasvihuoneen pystyisi asentamaan optimaalisesti itä-länsi suuntaan ja kovimman auringonpaisteen aikana takametsä varjostaisi sopivasti. Auringon laskiessa länteen, osuisivat illan viimeiset auringonsäteet myös tälle paikalle.

Huonona puolena mainittakoon, että kyseessä olisi melkoinen paraatipaikka. Kasvihuone tulisi näkymään kallion päältä kaikkiin suuntiin, joten ihan mitä tahansa muovihökötystä ei siihen voisi pystyttää.

Hahmotelmaa kasvihuoneen ulkomitoista

Tyylikkäät Juliana – kasvihuoneet

Kasvihuoneita speksaillessa löytyi Pietarsaarelainen perheyritys nimeltä Kivikangas. He maahantuovat ihan erityisen hienoa Juliana – kasvihuonemallistoa. Vaikka jonkunlaisen mielikuvan saa muodostettua jo nettisivujen kautta, pääsee näitä kasvihuoneita tutkimaan livenä eri puolella Suomea.

Espoo, Margettanpuisto

Espoon Margettanpuisto löytyy kätevästi kehäkolmosen varrelta ja puistossa pääsee tutustumaan useampaan Julianan eri malliin. Puistosta löytyy mm. kätevän kokoinen Compact 6,6m2 ja useampia eri kokoisia Premium-kasvihuoneita. Premiumin etu on 140cm leveät tuplaovet, joista mahtuu sisään vaikka kottikärryillä.

Juliana Premium 10,8m2
Juliana Compact 6.6

Juliana Compact on laadukas ja kätevän kokoinen kasvihuone. Premiumiin verrattuna se on vähän kapeampi ja matalampi.

Juliana – kasvihuoneeseen löytyy mukavasti erilaisia varusteita ja lisäosia. Näitä ovat mm. erilaiset pöytätasot, hyllyt, varjostuskankaat ja taimituet.

Joensuu, Joensuun kukkatalo

Muutaman korttelin päässä Joensuun Prismalta löytyy esittelypiha, jossa Julianan kasvihuoneita pääsee myös katselemaan. Joensuun kukkatalon puutarhamyymälästä löytyy ainakin 10,8m2 Premium ja 6.6m2 Compact.

Mikkeli, Mikkelipuisto

Mikkelissä pääsee tutustumaan neliön muotoiseen 8.8m2 Premium – malliin. Tämä kasvihuone olikin varsinainen tilaihme.

Premium 8,8m2

Kasvihuoneen ja piharakennuksen yhdistelmä

Kaikista hienoin vaihtoehto oli 13 neliöinen Juliana Premium muurilla. Kokonsa vuoksi tämän malli pystyttäminen tarvitsee jo ihan oikean rakennusluvan. Tomaattiviljelmien lisäksi tähän kasvihuoneeseen mahtuisi helposti vaikkapa kuuden istuttava pöytäryhmä. Sähköistettynä ja nätisti valaistuna se ajaisi hienosti myös piharakennuksen virkaa.

Kuvan mallissa kasvihuoneen alaosa on toteutettu puulla mutta sen voisi yhtä hyvin rakentaa tiilistä. Wanhoilla punaisilla tiileillä toteutettuna, tällainen 13m2 Premium – kasvihuone olisi kyllä todella upea ja sopisi myös pihan ”paraatipaikalle”.

Juliana Premium 13m2 (muurilla)
Julkaistu

Nurmikon perustaminen

Nurmikon perustamista ja nurmikon kylvämistä käsittelevää artikkelia onkin saanut odottaa jo tovin. Nyt vasta tasan vuoden kuluttua nurmisiemenen kylvämisestä lopputulos on sellainen, että sitä voi esitellä kuvina ja tekstinä sivujen lukijoille. Taakse jäänyt kesä (2021) oli ihan poikkeuksellisen kuuma ja aiheutti omat ongelmansa myös nurmikon kasvamiselle.

Meidän pihalla kasvuolosuhteet oli alkujaankin kaoottiset. Perusmaa on lähes koko pihan laajuinen kallio. Kallion päältä löytyy rakennusvaiheessa lopulliseen korkeuteensa täytetty epämääräinen savi-hiekka-seos ja pintamaan roolia esittää noin 5cm kerros hiekansekaista multaa. Etelän suuntainen piha on paahteinen ja sinne paistaa aurinko koko päivän.

Alla läpileikkaus lähtötilanteesta.

Pystytkö erittelemään maakerrokset?

Pintamaita kaivinkoneella kuoriessa havaittiin, että paikoittain kallio kulkee ihan pinnassa. Suunnitelma jouduttiin mukauttamaan vallitseviin olosuhteisiin ja perustamaan nurmialueet vain sellaisiin paikkoihin, joihin saa riittävän kerroksen multaa.

Lähtötilanne oli melko lohduton

Perusmaan muokkaus

Aluksi perusmaa muokataan, salaojitetaan ja pinta muotoillaan sileäksi. Savimaahan on hyvä lisätä hiekkaa, jotta sen läpäisevyys paranee. Maakuopat tasoitellaan ja perusmaan muokkauksen yhteydessä kallistus muotoillaan aina rakennuksista poispäin.

Meidän pihalla erityinen haaste oli kallio ja siinä esiintyvät kalliokuopat. Salaojittaminen olisi tarkoittanut kallion louhintaa, joten se jätettiin tietoisesti tekemättä. Kalliokuopat tulevat todennäköisesti keräämään vettä, mutta niiden kanssa on opittava elämään.

Alustäyttö viherkompostimullalla

Meidän pihaprojektissa perusmaan päälle tasoiteltiin ihan merkittävä kerros viherkompostimultaa.

Viherkompostimullan tarkoituksena on toimia sekä kasvualustana, että lisätä karussa ja kuivassa maaperässä pieneliöiden määrää. Paahteisen kallion päällä nurmikko kärähtäisi ihan hetkessä, joten paksulla aluskerroksella pyrittiin luomaan vettä pidättävä / kuivumista hidastava maakerros.

Viherkompostimulta on väriltään mustaa ja koostumukseltaan karkeaa. Mullan seasta löytyviä pieniä keppejä ei kuulu haravoida pois vaan ne jätetään sinne maatumaan.

Viherkompostimultaa

Viherkompostimultaa tasoitellaan perusmaan päälle noin 10cm paksu kerros ja perusmaahan tehty muutaman prosentin kaato on tärkeä säilyttää myös tässä kerroksessa. Viherkompostimullalla saa tehtyä kustannustehokkaasti myös isompia täyttöjä.

Lopullinen pinta nurmikkomullalla

Viherkompostimultaa laitettiin alempaan maakerrokseen paikoin 10cm kerros ja paikoin jopa 60cm kerros. Lopullinen pinta rakennettiin perinteisellä nurmikkomullalla. Nurmikkomulta on hiekansekaista joten nurmiheinä viihtyy siinä hyvin.

Ylemmässä ja alemmassa kuvassa voi havaita eri multalaatujen väliset värierot. Viherkompostimulta on väriltään pikimustaa ja nurmikkomulta on väriltään vaalean ruskeaa. Vaaleampi väri johtuu siitä, että mullan seassa on hiekkaa. Salaojitettu ja hiekkainen kasvualusta on nurmikolle ihan kaikista paras.

Värierot
Julkaistu

Pihapolkujen pohjatyöt, kaadot ja kallistukset

Pohjatyöt kannattaa tehdä huolellisesti. Pohjatöissä routiva, orgaaninen maa-aines tulee poistaa riittävältä syvyydeltä ja tasoittaa perusmaassa olevat epätasaisuudet ja vettä keräävät kuopat.

Kaivannon täyttäminen

Kaivanto täytetään routimattomalla maa-aineksella, esimerkiksi kalliomurskeella. Perusmaan ja murskeen väliin asetetaan maanrakennuskangas, jonka tarkoituksena on estää maalajien sekoittuminen keskenään.

Kalliomurskeella täytettäessä on hyvä muistaa, että valitun raekoon tulisi olla kolmannes täytön paksuudesta. 0-56 kalliomurskeella (5,6cm x 3) tämä tarkoittaa vähintään 16,8 senttimetrin kerrosta ja 0-32 kalliomurskeella (raekoko 3,2cm x 3) vastaavasti vähintään 9,6 senttimetrin kerrosta.

Jakava kerros: kalliomurske 0-56

Meidän projektissa jakava kerros rakennettiin 0 – 56 kalliomurskeesta, kerrospaksuuden vaihdellessa 20 ja 30 senttimetrin välillä.

Kantava kerros rakennettiin kaksiosaisena. Kantavan kerroksen alimpaan osaan valittiin 0-32 kalliomurske reilun 10 sentin kerroksena (3,2 x 3 = 9,6cm) ja yläosaan 0-16 kalliomurske noin 5 senttimetrin kerroksena (1,6 x 3 = 4,8 cm).

Kantavan kerroksen alaosa: Kalliomurske 0-32

Lopullista maanpintaa lähestyttäessä raekoko pienenee kerroksittain. Isommalla tavaralla rakennetaan ensin tukeva pohja ja asteittain pienenevällä tavaralla viimeistellään. Kaikissa työvaiheissa on tärkeä pyrkiä mahdollisimman tasaiseen kerrokseen ja muistaa tiivistää maakerroksia säännöllisesti.

Kaato tehdään kantavaan kerrokseen

Sadevedet on syytä ohjata pois asfaltoiduilta tai kivetetyiltä alueilta. Tämä onnistuu kallistamalla maanpintaa kantavaan kerrokseen rakennettavan kaadon avulla. Oppikirjan mukainen kallistus on vähintään 2% eli metrin matkalla 2 senttimetriä.

Kallistusta määrittäessä tasolaser on korvaamaton apuväline. Tasolaserin avulla määritellään nollapiste ja kallistuksen korkein kohta. Näiden kahden mittauspisteen väliin on helppoa tasata 0-16 kalliomursketta rautaharavan avulla. Kun riittävä kaltevuus on saavutettu, kannattaa pinta viimeistellä oikolaudan avulla. Ohjauksen apuvälineenä voi käyttää oikeaan korkoon (0 ja 2cm) aseteltuja metalliputkia, joita pitkin oikolautaa kuljetetaan.

Kantavan kerroksen yläosa: kalliomurske 0-16.
Tiivistetty lopullinen pinta ennen asennushiekkaa ja pihakivien ladontaa.

Kantavan kerroksen yläosaan rakennettu kallistus on hyvä tiivistää. Kuvassa näkyy 60 kilon maantiivistäjä, jolla oli kätevää viimeistellä lopullista pintaa. Pieni maantiivistäjä sopii hyvin 0-16 kalliomurskeen ja kivituhkan kanssa puuhasteluun. Alemmat kerrokset (0-56 ja 0-32) on syytä tiivistää raskaammilla tärylevyillä.

Ongelmanratkaisua : kaato kahteen suuntaan

Meidän pihalle tulee neliömäärissä mitattuna paljon kivetettyä aluetta. Pääsääntöisesti kaato on rakennettu pihapolulta kohti vieressä kulkevaa nurmialuetta. Nurmikonreunakivi on asetettu nollakorkoon eli tavoitteena on ohjata sadevesi kokonaan ulos kivetykseltä.

Kulkureittien lisäksi pihalle rakennetaan muutama kivellä päällystettävä oleskelualue. Oleskelualueiden sadevesienhallinta ratkaistiin asentamalla kivetysalueen vierelle linjakuivatusjärjestelmä. Linjakuivatusjärjestelmä on nerokas keksintö ja ansaitsee ihan oma artikkelin.

Kuinka yhdistää kaksi aluetta joiden kallistukset poikkeavat toisistaan?

Pienen pohdiskelun jälkeen päädyttiin maalaamaan työsuunnitelma spraymaalilla, jotta ei unohda mitä on tekemässä. Nollapiste määriteltiin nurmikonreunakiven nurkkaan ja +2cm korkeus määritettiin vieressä kulkevan pihapolun mukaan.

Oleskelualueeksi suunniteltu alue jää kallistuksen osalta vajaaksi (<2%) mutta kahvit pysyy kupissa eikä tarvitse istua vinossa. Alueelle jäi kaatoa kuitenkin noin 1cm per metri ja toivotaan että se riittää.

Julkaistu

Matonpuisteluteline pihalle

Pojalla on mukava harrastus, telinevoimistelu. Hän aloitti harrastuksen 6-vuotiaana ja nyt on neljäs vuosi voimistelua menossa. Mielestäni telinevoimistelu on tosi hyvä harrastus. Se kehittää voimaa, koordinaatiota ja erilaisia liikkumisen taitoja varsin monipuolisesti.

Kilpailulajina telinevoimistelu on ihan mielettömän vaativa. Parin vuoden ajan Paavo on kilpaillut telinevoimistelun 1-luokassa ja harjoitellut kilpailuissa vaadittavia liikkeitä tavoitteellisemmin.

Pienien poikien telinevoimistelussa (1-luokka) on sellainen erityispiirre, että kilpailuissa on osallistujia ihan valtavan paljon. Muutamaa salikisaa lukuunottamatta useasti samassa sarjassa on jopa 50 osallistujaa. Osallistujien määrä toki pienenee yleistä sarjaa lähestyessä. Ykkösluokassa mitalisijalle pääseminen edellyttää ihan todella hyvää osaamista ja tuomarointi on tiukkaa alusta saakka.

Ykkösluokassa telinevoimisteluun kuuluvat permanto, rekki, nojapuut ja hyppy.

2. luokkaan siirtyessä vaaditut liikesarjat vaikeutuvat ja mukaan tulee uusia telineitä. Näitä ovat hevonen ja renkaat.

Telinevoimistelutaitojen harjoittelu vaatii melkoiset määrät toistoja viikkotasolla ja kaikenlaisesta oheisharjoittelusta on hyötyä. Voltteja voi treenata kotioloissa trampoliinin avulla tai jopa nurmikolla. Rekkihommia voi treenata soveltuvassa kiipeilytelineessä. Kun pihalla on tarjolla mieleistä tekemistä, on kaikki ulkoliikuntaan käytetty aika pois Fortniten ja Minecraftin pelaamisesta.

”Matonpuistelutelineessä ei saa kiipeillä!”

Itse muistan omasta lapsuudestani jatkuvan mäkätyksen ja valituksen siitä, ettei matonpuistelutelineessä saa kiipeillä. Kiipeileminen, roikkuminen ja temppuilu on kuitenkin hauskaa puuhaa ja vaikka miten siitä kieltää, niin lapset yleensä löytää tiensä kiipeilemään matonpuistelutelineelle.

Kiipeilykiellossa on toki perää, eli jos matonpuistelutelineellä koheltaa niin usein tippuu teräskehikkoon ja satuttaa itsensä pahasti. Osuman pinta-ala on niin pieni ja terävä että usein vammoja joutuu korjaamaan leikkaussalissa.

Matonpuistelutelineessä kiipeily on mukavaa puuhaa. Kuvassa esikoistyttäreni Ella-Maria ja serkkutyttö Ida (2009).

No saako sitten kiipeilytelineessä puistella mattoja?

Ajattelin ratkaista asian niin, että hommaan omalle pihalleni kiipeilytelineen, joka soveltuu myös mattojen puisteluun. Nerokasta! Lapset saa vapaasti toteuttaa itseään, ja aikuiset voivat hyödyntää samaa häkkyrää omiin tarkoitusperiinsä. Leuanvedoista ja kehonpainoharjoittelusta ei toki ole mitään haittaa keski-iässäkään. Jos leuanveto ei suju, voi sitä helpottaa vastuskuminauhalla.

Street Workout teline

Speksailin pitkään erilaisia vaihtoehtoja. Telineen tulisi soveltua ulkokäyttöön. Siinä tulisi olla leuanvetotanko ja mahdollisuus rekkiliikkeiden harjoitteluun. Lisäksi telineeseen tulisi pystyä kiinnittämään voimistelurenkaat. Paras meidän pihalle soveltuva malli löytyi valmistajalta nimeltä Dinox. Tuotteet valmistetaan Päijät-Hämeessä, joten samalla tarjoutui mahdollisuus tukea Suomalaista yritystä. Erään jenkkiläisen brändin tuotteet jätin pois vaihtoehdoista juuri tästä syystä.

Tarjolla oli useampaa mallia joista meidän pihalle valittiin Street Workout teline 2. Dinoxin Street Workout – telineet ovat sekä kuumasinkittyjä että jauhemaalattuja. Ruosteen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, sillä telineet on nimenomaan ulkokäyttöön suunniteltuja. Teline sisältää maa-ankkurit betonikiinnitystä varten ja näin teline saadaan tuettua pysyvästi paikalleen. Näissä hommissa meidän pihalla tarjoutuva kallio tuo lisää mahdollisuuksia. Pari reikää kallioon ja telineen maa-ankkuri + betonimuotti pysyy paikallaan ikuisesti.

Positiivinen yllätys oli myös se, että Street Workout – telinettä pystyi valmistusvaiheessa modifioimaan siten, että toinen rekkitangoista tehtäisiin ympärysmitoiltaan kapeampana. Kapea tanko soveltuu paremmin telinevoimisteluhommien harjoitteluun. Valitsin meille tuplarekin, jossa toinen tanko on ”fatbar”- tyyppinen ja toinen kapea.

Teline muodostuu kolmesta tolpasta joiden halkaisija on 11,5cm. Korkeutta telineellä on 240cm, mutta rekkitankojen korkeus on vapaasti säädettävissä. Tarjolla olisi ollut myös yhden rekkitangon versio, mutta tuplarekillä voidaan ottaa vaimon kanssa leuanvetokisoja tai kilpaa tampata kahta mattoa yhtäaikaa.

Street Workout

Street Workout on mukavan näköistä puuhaa ja tällaiseen harjoitteluun soveltuvia ulkoliikuntapaikkoja on alkanut nousta Suomeen ihan mukavasti. Street Workout on kehonpainolla tehtävää harjoittelua, johon kuuluu mm. leuanveto, dippipunnerrus, käsilläseisonta, palomiespunnerrus, etu- ja takavaaka, nojavaaka sekä ”ihmislippu”.

Vanhoilla päivillä en ajatellut ryhtyä ihmislippua harjoittelemaan, mutta Street Workout telineellä aion tampata mattoja, vuosi toisensa jälkeen. Aivan mielettömän hyvä ja koko perhettä hyödyttävä hankinta.

Älyttömän hyviä tuotteita sisä- ja ulkokäyttöön löydät Dinoxin verkkokaupasta, osoitteesta https://www.dinox.fi/. 

Tramppaskuutti vaikuttaa myös hauskalta tuotteelta.
Julkaistu

Kurkistus Tuusulan asuntomessuille, osa 2

Kuva: Sakari Mäkelä / White Cloud

Asuntomessualue oli artikkelia kirjoittaessa vielä osittain rakenteluvaiheessa. Tuusulan messualue on siinä mielessä mukava, että esittelykohteet sijaitsevat lähellä toisiaan ja paikasta toiseen siirtyminen on vaivatonta.

Messualue on suunniteltu ”yhteisölliseksi kyläkaupungiksi” ja sen kävelykadut on rakennettu aukioiksi. Kylän ympärillä on paljon puistoja, viheralueita ja vuokrattavia viljelyspalstoja. Yhteisöllistä tunnelmaa kuvastaa myös se, että alueelle on rakennettu yhteiskäyttöön tarkoitettuja pihasaunoja. Ihan mukavia ideoita nämä pihasaunat ja viljelyspalstat. Kasvihuone ja lavakauluslaatikoilla toteutettu ”viljelyspalsta” on pakko askarrella myös omalle pihalle.

Kivirakentaminen

Suurin osa omasta vierailusta meni pihakiviä ihaillessa. Ollaan jo aikaisemmin päätetty hankkia Ruduksen luotokiveä omalle pihalle, mutta täällä sitä oli nähtävissä huomattavan isoina pinta-aloina.

Luotokivi on Ruduksen uutuus, jota saa kolmessa eri värissä. Jämerä Town Housen pihoilta löytyi rutkasti luotokiveä ja se oli ladottu todella taitavasti. Kannattaa huomioida kaivonkannet ja muut yksityiskohdat, jotka on saatu taitavalla pihalaatoituksella lähes häviämään näkyvistä.

Vaikka omalla työmaalla on timanttilaikka käytössä oli lohdullista huomata, että luotokiveen saa myös valmiiksi suorareunaisia paloja.

Istutusaltaat

Jämähdin Jämerä Town Housen pihalle pyörimään melko pitkäksi aikaa. Rivitalojen värit oli kerrassaan upeat. Rivitalon edustalta normaalisti löytyvä hyvin pieni nurmikkolämpäre oli uskallettu korvata tyylikkäällä pihalaatalla. Vehreyttä näiden rivareiden pihoille oli selkeästi suunniteltu tuotavan muurikivistä rakennetuilla istutusaltailla. Istutusaltaita löytyi kaikilta pihoilta.

Alemmissa kuvissa Ruduksen Antikko – kivellä toteutettu istutusallas. Antikko on siinä mielessä hieno vaihtoehto, että vaikka kivi on aika järeän näköinen, on sen ulkomitat hallinnassa. Antikko-kivestä voi rakentaa ulkomitoiltaan pienen altaan, joka vetää sisäänsä multaa ihan mukavan määrän.

Omaa silmää miellytti altaan pohjalle aseteltu N2 – luokkaan kuuluva maanrakennuskangas ja listoilla viimeistellyt patolevyt muurin seinissä. Jos jotain tehdään, niin tehdään kunnolla tai ei ollenkaan.

Ruduksen Rustikko – kivestä valmistettu istutusallas sopisi niin hienosti myös meidän pihalle. Ulkonäön perusteella voisi kuvitella että rustikko-altaan rakentaminen olisi monimutkaista ja vaikeaa. Todellisuudessa rustikon kivet ovat täysin samanlaisia ja ne on helppo latoa päällekkäin. Rustikolla voi tehdä matalia muureja, istutusaltaita ja reunuksia. Korkeammat viritykset voi vahvistaa kiviliimalla tai säänkestävällä saneerauslaastilla.

Honka Huomen – talon terassin vierelle oli rakennettu hieno istutusallas. Kulkuväylät oli laatoitettu mustaharmaalla luotokivellä ja saumattu tummalla saumaushiekalla. Matala istutusallas oli toteutettu Ruduksen Muurikko-kivellä. Tämä parivaljakko (luoto+muurikko) sopi puupintojen kanssa ihan mahdottoman hyvin yhteen.

Itse suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulan messuilla 3.8.2020 alkaen. Lippujen varaaminen tapahtuu netissä ja vierailupäivä määritellään ennakkoon. Asuntomessut vastaa turvallisuusjärjestelyistä. Vierailijan tehtäväksi jää noudattaa ohjeita ja nauttia messuista.

Julkaistu

Sadeveden talteenotto

Vesijohtoveden ”kovuus” riippuu vedessä olevien kalsium- ja magnesiumionien määrästä. Runsaskalkkisen veden havaitsee siitä, että juomalasin tai kattilan reunoille jää valkoista töhnää.

Suomalainen vesijohtovesi sopii kasteluvedeksi lähes kaikkialla eikä veden ”kovuuden” pitäisi ole ongelma. Jos vesijohtovesi on kovin kalkkista, voi sitä ensin seisottaa. Veden seisottamisen aikana vesi lämpenee ja happeutuu. Vesijohtovedellä kastelun ongelmat liittyvät enimmäkseen kustannuksiin. Jokaisesta nurmikolle suihkutetusta vesikuutiosta maksat sekä vesimaksun, että jätevesimaksun, päätyi vesi jätevesiviemäriin tai ei.

Edullisin kasteluvesi nurmikolle ja istutuksille on sadevesi. Kun kasteluun tarvitaan huomattavan paljon vettä, on sadevesien talteenotto järkevä ajatus.

Sadevedenkerääjä (”vesirosvo”)

Sadevesien talteenotto onnistuu parhaiten asentamalla sadevesijärjestelmän syöksytorveen ”vesirosvo”. Vesirosvo on luukku, jonka aukaisemalla sadevesi päätyy hulevesiviemärin sijaan keräysastiaan.

Puolikovalla sateella sadevedenkerääjä nappaa talteen vettä noin 60 litraa tunnissa. Talteen jäävää sadeveden kokonaismäärää voi lisätä asentamalla sadevedenkerääjät useampaan syöksytorveen. Neljällä sadevedenkerääjällä saadaan talteen jo peräti 240 litraa tunnissa.

Keräysastia

Markkinoilla on erilaisia keräysastioita, joista yleisin on 210 litrainen sadevesitynnyri. Sadevesiastiat eivät ole täysin ongelmattomia ja huomioonotettavia seikkoja ovat mm. hyttysten muniminen ja ylivuotovesi. Hyttysten pääsyn sadevesiastialle voi estää verkolla, mutta ylivuotoveden kanssa voi tulla isompiakin ongelmia.

Rankkasateen aikana 210 litran astia saattaa täyttyä jopa 10 minuutissa ja loput sadevedet päätyä talon perustuksiin. Käyttäessä pienempää keräysastiaa on siihen hyvä askarrella ylivuotosysteemi, joka ohjaa keräysastian täyttyessä ylivuotovedet purkulinjaan.

Kosteusvahinkojen ehkäisemiseksi sadevesiastioiden täyttymistä tulee tarkkailla ja tarvittaessa sulkea vesirosvo.

IBC – kontti

IBC – kontti on nestemäisten aineiden säilytykseen ja kuljetukseen tarkoitettu 1000 litran säiliö. Kontin ulkomitat ovat 1200mm x 1165mm x 1000mm eli ihan pienikokoisesta kapistuksesta ei ole kysymys. Säiliön materiaali on sään- ja iskunkestävää UV-suojattua polyeteenimuovia. Ympärillä on galvanoidusta teräsputkesta valmistettu suojahäkki.

IBC – kontteja käytetään teollisuudessa muun muassa erilaisten kemikaalien kuljettelussa paikasta toiseen ja niissä on lupa kuljettaa myös vaarallisia aineita tai polttonesteitä.

Käytetyt kontit kerääntyvät teollisuudessa ongelmajätteiksi, joten niitä on paljon tarjolla yksityishenkilöiden käyttöön. Käytetty IBC – kontti kustantaa 50 – 80 euroa kun uuden hinta on saattaa olla jopa 500 euroa kappale.

IBC – kontin puhdistaminen sadevesikäyttöön

Jos IBC – kontissa ei ole säilytetty ympäristölle vaarallisia aineita, voi sen puhdistaa melko pienellä vaivalla sadeveden säilytykseen sopivaksi. Tarvitset putsausoperaatioon vettä, mäntysuopaa, painepesurin ja vähintään 1,5 metrisellä varrella varustetun siivousmopin. Kumihanskoista ei myöskään ole haittaa sillä kontin ”katon” joutuu puhdistamaan käsin.

Kontin sisäseiniin pääsee parhaiten käsiksi kääntämällä säiliö kyljelleen. Veden ja mäntysuopaliuoksen kanssa harjataan kaikki seinämät puhtaaksi ja lopuksi huuhdellaan painepesurilla.

Pesuvesi poistuu kontista avaamalla kontin alanurkasta löytyvä sulkuhana. Kontti on hyvä huuhdella muutamaan kertaan.

IBC – kontti on melko ruma mutta siihen mahtuu vettä ihan mukavasti. Kontti painaa tyhjänä vain 56 kiloa, joten sen siirtäminen paikasta toiseen on melko vaivatonta. Kun tarve sadeveden keräämiselle päättyy, voi kontin piilottaa vaikka autotalliin.

Sadeveden uusiokäyttö

Veden lyhytaikaisesta seisottamisesta ei ole haittaa. Seisottamisen aikana vesi lämpenee, happeutuu ja pintavedessä mahdollisesti olevat roskat laskeutuvat astian pohjalle. Pitkäaikainen veden seisottaminen saattaa aiheuttaa levämuodostusta.

Sadeveden saa palautettua säiliöstä nurmikon tai istutusten kasteluun esimerkiksi uppopumpun avulla. Painevesiautomaatin tai puutarhapumpun avulla veden voi ohjata myös sadettimille.

Sadeveden ja vesijohtoveden käyttöä yhdistelemällä saa vaikutettua kastelukustannuksiin. Sadepäivinä kerätään ja kuivina päivinä käytetään. Maksulliseen vesijohtoveteen turvaudutaan silloin kun muuta vaihtoehtoa ei ole käytettävissä.

Julkaistu

Nurmikon ja istutusten kastelu

Yksi tärkeä kasteluveden määrää säätelevä tekijä on juuristoalueen syvyys. Jos istutuksen juuret ovat 20 senttimetrin syvyydessä, tulee kasvualusta kastella 20 senttimetrin syvyyteen saakka. Kastelusyvyys määräytyy kasvilajin mukaan ja esimerkiksi pensaat vaativat kastelua jopa 60 senttimetrin syvyydelle.

Yhden senttimetrin syvyisen alueen kastelemiseen neliömetrin alalta kuluu yksi litra vettä. Vastaavasti kymmenen senttimetrin syvyisen maakerroksen kasteluun samalta pinta-alalta (1m2) kuluu kymmenen litraa vettä.

Kastelumäärän laskemisessä tulee ottaa huomioon ns. haihtumishäviö. Haihtumishäviö tarkoittaa kasteluveden haihtumista auringon vaikutuksesta. Haihtumishäviö huomioidaan kastelutarpeen määrittämisessä kertomalla pinta-alaa ja kasteltavan kasvualustan paksuutta vastaava kasteluveden määrä 1,2:lla.

Vesi kulkee maanpinnasta alaspäin siten, että se ensin täyttää maan huokoset kyllästyspisteeseen asti ja vasta tämän jälkeen etenee syvempiin maakerroksiin. Kastelualusta pystyy imemään vettä ainoastaan 8 cm paksuisen kerroksen tunnissa, joten kuivaa kasvualustaa kastellessa vesimäärä tulisikin antaa useammassa erässä. Kasteluerien välissä on hyvä pitää taukoja, joiden aikana kasteluveden annetaan vajota alaspäin kasvualustassa.

Vesilammikkojen muodostuminen kertoo liian suuresta kastelunopeudesta.

Kustannusnäkökulma

Meidän pihalle tulee nyt alkuvaiheessa nurmikkoa 300 neliötä ja siirtovarvikkoa eli kunttaa 100 neliötä. Siirtovarvikon paksuus on 10 senttimetriä ja nurmikkoakin tulisi kastella siten, että sen alla oleva maa kastuu noin 10 senttimetrin syvyyteen saakka.

Laskutoimitus: 

Tommin ja Pipsan pihalla on yhteensä 400 neliömetriä kasteltavaa pinta-alaa. Tommin on määrä kastella se vähintään 10 senttimetrin syvyyteen saakka. Yhden neliömetrin alueen kasteleminen 10 senttimetrin syvyyteen edellyttää 10 litraa vettä.

Haihtumishäviö on 1,2.

Kuinka monta litraa vettä Tommi ja Pipsa tarvitsevat kastellakseen 400 neliömetrin pinta-alan?

Meidän leveysasteilla vesikuution hinta on 2,01 euroa ja jätevesimaksu 2,94 euroa per vesikuutio. Yksi vesikuutio (1000 litraa) maksaa siis 4,95 euroa.

Jos yksi kastelukerta todellakin edellyttää vettä 4,8 kuutiota, tulee yksittäiselle kastelukerralle hintaa peräti 23,76 euroa. Jos nurmikon kastelee vaikkapa kahdesti viikossa, tulee kastelusta lisäkustannuksia viikkotasolla +47,52 euroa ja kuukausitasolla peräti +190,08 euroa.

Todellisuudessa suositus on, että ensimmäisellä viikolla kastelu suoritetaan päivittäin, toisella viikolla 3-4 kertaa, kolmannella viikolla 2-3 kertaa ja neljännellä viikolla 1-2 kertaa. Hellejaksoina kastelukertoja ja vesimäärää tulee lisätä.

Esimerkkilaskelmassa 400m2 kokoisen alueen kastelu suoritetaan pelkällä vesijohtovedellä neljän viikon ajan. Laskelmassa käytetyn vesikuution hinta (a. 4,95 €) sisältää vesimaksun, jätevesimaksun ja arvolisäveron.

Kastelumenetelmät

Letkukastelussa kasvit kastellaan yksittäin. Letkukastelu on hidasta ja ongelmana on, että paineella annettu vesi ei ehdi imeytyä maaperään. Kasvualustan pinnalle syntyy lammikko ja vesi valuu pintavaluntana pois kasvualustalta.

Sadetuksessa kasteluvesi suihkutetaan kasvuston päälle pyörivien tai keinuvien sadettimien avulla. Sadetuksen ongelma on se, että osa kasteluvedestä haihtuu maan ja kasvien pinnoilta.

Tihkukastelussa vesi ohjataan kasvualustan pinnalle putkia myöten. Tihkuputkissa on pieniä reikiä, joista vesi valuu suoraan kasvin tyvelle.

Altakastelussa kasteluvesi annostellaan kasvualustan sisään asennettuihin säiliöihin. Altakastelua käyttämällä kasteluvesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin.

Kustannustehokasta kastelua?

Parasta aikaa nurmikon kylvämiselle on kevät, alkukesä ja syksy elokuun puolesta välistä lähtien. Keskikesällä kuivat olosuhteet hidastavat nurmikon itämistä ja kasteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kustannustehokkain ajankohta nurmikon kylvämiselle on syksy, jolloin hommaa helpottavat sadepäivät. Luontoäiti hoitaa nurmikon kastelun, ihmisen varmistaessa vedensaannin kuivina jaksoina.

Jos pihalla ei ole omaa porakaivoa tai järveä, on vesijohtovedellä kasteluun turvauduttava suuressa tai pienessä mittakaavassa. Vesijohtovedellä kastelu maksaa, mutta kustannusvaikutuksia voi yrittää hallita fiksuilla ratkaisuilla.

Ihan ensimmäiseksi on järkevää optimoida kastelun ajankohta. Kuuman keskipäivän auringon aikana, kun aurinko on korkeimmillaan haihtuu kasteluvesi nopeasti taivaan tuuliin. Haihtuminen maan pinnasta on kaikkein vähäisintä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, joten kastelu kannattaa suorittaa silloin.

Käyttöön valitusta kastelumenetelmästä ja veden lähteestä riippumatta, nurmikkoa on syytä kastella runsaasti. Säästeliäästi pelkkää pintaa kastelemalla saa aikaiseksi ”pintajuurisen” nurmikon, joka on herkkä kuivumiselle myös jatkossa.

Jos piha on keskeneräinen, kannaa harkita (ajastimella toimivan) sadetusjärjestelmän rakentamista. Tällöin sadetusjärjestelmään liittyvät letkut vedetään valmiiksi maan sisään. Maanpäälliset sadetusjärjestelmät tulee korjata loppusyksystä lämpimiin säilytystiloihin ja maanalaiset järjestelmät varustaa tyhjennysventtiileillä, joiden kautta letkustot tyhjenevät silloin kun niitä ei käytetä.

Altakastelujärjestelmän rakentamista kannattaa harkita isompiin kohopenkkeihin ja istutusaltaisiin. Altakastelun avulla vesi saadaan ohjattua täsmällisesti istutusten juurille. Jos istutuksen (esim. puun) juuret ovat vaikkapa metrin syvällä, kannattaa vesi ohjata juurille pintakastelun sijaan altakastelun avulla.

Järkevillä kasteluratkaisuilla voi säästää pitkässä juoksussa rahaa, sillä taivaan tuuliin ammuttu vesijohtovesi tulee tulee kalliimmaksi kuin kastelujärjestelmän rakentaminen. Kastelujärjestelmien avulla maksullinen vesijohtovesi on mahdollista ohjata täsmällisesti juuri sinne missä sitä tarvitaan. Hukkaan menevien vesikuutioiden lisäksi omalle ajankäytölle voi laskea myös tuntihinnan, sillä isojen pinta-alojen kastelu vaatii viikkotasolla useamman tunnin työpanoksen.

Sadevesi avuksi

Parasta kasteluvettä saadaan ilmaiseksi taivaalta ja keskikesää lukuun ottamatta sadevettä Suomessa on hyvin tarjolla. Sadevesi on lämmintä, hapekasta ja jakautuu nurmikolle tasaisesti. Lyhytkestoiset rankkasateet eivät kastele yhtä tehokkaasti, mutta rankkasateiden aikana kasteluvettä saa jemmattua varsin mukavia määriä.

Seuraava artikkeli käsittelee sadeveden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä istutusten ja nurmialueiden kastelussa.

Palvelun tarjoaa WordPress