Pihapolkujen pohjatyöt, kaadot ja kallistukset

Pohjatyöt kannattaa tehdä huolellisesti. Pohjatöissä routiva, orgaaninen maa-aines tulee poistaa riittävältä syvyydeltä ja tasoittaa perusmaassa olevat epätasaisuudet ja vettä keräävät kuopat.

Kaivannon täyttäminen

Kaivanto täytetään routimattomalla maa-aineksella, esimerkiksi kalliomurskeella. Perusmaan ja murskeen väliin asetetaan maanrakennuskangas, jonka tarkoituksena on estää maalajien sekoittuminen keskenään.

Kalliomurskeella täytettäessä on hyvä muistaa, että valitun raekoon tulisi olla kolmannes täytön paksuudesta. 0-56 kalliomurskeella (5,6cm x 3) tämä tarkoittaa vähintään 16,8 senttimetrin kerrosta ja 0-32 kalliomurskeella (raekoko 3,2cm x 3) vastaavasti vähintään 9,6 senttimetrin kerrosta.

Jakava kerros: kalliomurske 0-56

Meidän projektissa jakava kerros rakennettiin 0 – 56 kalliomurskeesta, kerrospaksuuden vaihdellessa 20 ja 30 senttimetrin välillä.

Kantava kerros rakennettiin kaksiosaisena. Kantavan kerroksen alimpaan osaan valittiin 0-32 kalliomurske reilun 10 sentin kerroksena (3,2 x 3 = 9,6cm) ja yläosaan 0-16 kalliomurske noin 5 senttimetrin kerroksena (1,6 x 3 = 4,8 cm).

Kantavan kerroksen alaosa: Kalliomurske 0-32

Lopullista maanpintaa lähestyttäessä raekoko pienenee kerroksittain. Isommalla tavaralla rakennetaan ensin tukeva pohja ja asteittain pienenevällä tavaralla viimeistellään. Kaikissa työvaiheissa on tärkeä pyrkiä mahdollisimman tasaiseen kerrokseen ja muistaa tiivistää maakerroksia säännöllisesti.

Kaato tehdään kantavaan kerrokseen

Sadevedet on syytä ohjata pois asfaltoiduilta tai kivetetyiltä alueilta. Tämä onnistuu kallistamalla maanpintaa kantavaan kerrokseen rakennettavan kaadon avulla. Oppikirjan mukainen kallistus on vähintään 2% eli metrin matkalla 2 senttimetriä.

Kallistusta määrittäessä tasolaser on korvaamaton apuväline. Tasolaserin avulla määritellään nollapiste ja kallistuksen korkein kohta. Näiden kahden mittauspisteen väliin on helppoa tasata 0-16 kalliomursketta rautaharavan avulla. Kun riittävä kaltevuus on saavutettu, kannattaa pinta viimeistellä oikolaudan avulla. Ohjauksen apuvälineenä voi käyttää oikeaan korkoon (0 ja 2cm) aseteltuja metalliputkia, joita pitkin oikolautaa kuljetetaan.

Kantavan kerroksen yläosa: kalliomurske 0-16.
Tiivistetty lopullinen pinta ennen asennushiekkaa ja pihakivien ladontaa.

Kantavan kerroksen yläosaan rakennettu kallistus on hyvä tiivistää. Kuvassa näkyy 60 kilon maantiivistäjä, jolla oli kätevää viimeistellä lopullista pintaa. Pieni maantiivistäjä sopii hyvin 0-16 kalliomurskeen ja kivituhkan kanssa puuhasteluun. Alemmat kerrokset (0-56 ja 0-32) on syytä tiivistää raskaammilla tärylevyillä.

Ongelmanratkaisua : kaato kahteen suuntaan

Meidän pihalle tulee neliömäärissä mitattuna paljon kivetettyä aluetta. Pääsääntöisesti kaato on rakennettu pihapolulta kohti vieressä kulkevaa nurmialuetta. Nurmikonreunakivi on asetettu nollakorkoon eli tavoitteena on ohjata sadevesi kokonaan ulos kivetykseltä.

Kulkureittien lisäksi pihalle rakennetaan muutama kivellä päällystettävä oleskelualue. Oleskelualueiden sadevesienhallinta ratkaistiin asentamalla kivetysalueen vierelle linjakuivatusjärjestelmä. Linjakuivatusjärjestelmä on nerokas keksintö ja ansaitsee ihan oma artikkelin.

Kuinka yhdistää kaksi aluetta joiden kallistukset poikkeavat toisistaan?

Pienen pohdiskelun jälkeen päädyttiin maalaamaan työsuunnitelma spraymaalilla, jotta ei unohda mitä on tekemässä. Nollapiste määriteltiin nurmikonreunakiven nurkkaan ja +2cm korkeus määritettiin vieressä kulkevan pihapolun mukaan.

Oleskelualueeksi suunniteltu alue jää kallistuksen osalta vajaaksi (<2%) mutta kahvit pysyy kupissa eikä tarvitse istua vinossa. Alueelle jäi kaatoa kuitenkin noin 1cm per metri ja toivotaan että se riittää.

Matonpuisteluteline pihalle

Pojalla on mukava harrastus, telinevoimistelu. Hän aloitti harrastuksen 6-vuotiaana ja nyt on neljäs vuosi voimistelua menossa. Mielestäni telinevoimistelu on tosi hyvä harrastus. Se kehittää voimaa, koordinaatiota ja erilaisia liikkumisen taitoja varsin monipuolisesti.

Kilpailulajina telinevoimistelu on ihan mielettömän vaativa. Parin vuoden ajan Paavo on kilpaillut telinevoimistelun 1-luokassa ja harjoitellut kilpailuissa vaadittavia liikkeitä tavoitteellisemmin.

Pienien poikien telinevoimistelussa (1-luokka) on sellainen erityispiirre, että kilpailuissa on osallistujia ihan valtavan paljon. Muutamaa salikisaa lukuunottamatta useasti samassa sarjassa on jopa 50 osallistujaa. Osallistujien määrä toki pienenee yleistä sarjaa lähestyessä. Ykkösluokassa mitalisijalle pääseminen edellyttää ihan todella hyvää osaamista ja tuomarointi on tiukkaa alusta saakka.

Ykkösluokassa telinevoimisteluun kuuluvat permanto, rekki, nojapuut ja hyppy.

2. luokkaan siirtyessä vaaditut liikesarjat vaikeutuvat ja mukaan tulee uusia telineitä. Näitä ovat hevonen ja renkaat.

Telinevoimistelutaitojen harjoittelu vaatii melkoiset määrät toistoja viikkotasolla ja kaikenlaisesta oheisharjoittelusta on hyötyä. Voltteja voi treenata kotioloissa trampoliinin avulla tai jopa nurmikolla. Rekkihommia voi treenata soveltuvassa kiipeilytelineessä. Kun pihalla on tarjolla mieleistä tekemistä, on kaikki ulkoliikuntaan käytetty aika pois Fortniten ja Minecraftin pelaamisesta.

”Matonpuistelutelineessä ei saa kiipeillä!”

Itse muistan omasta lapsuudestani jatkuvan mäkätyksen ja valituksen siitä, ettei matonpuistelutelineessä saa kiipeillä. Kiipeileminen, roikkuminen ja temppuilu on kuitenkin hauskaa puuhaa ja vaikka miten siitä kieltää, niin lapset yleensä löytää tiensä kiipeilemään matonpuistelutelineelle.

Kiipeilykiellossa on toki perää, eli jos matonpuistelutelineellä koheltaa niin usein tippuu teräskehikkoon ja satuttaa itsensä pahasti. Osuman pinta-ala on niin pieni ja terävä että usein vammoja joutuu korjaamaan leikkaussalissa.

Matonpuistelutelineessä kiipeily on mukavaa puuhaa. Kuvassa esikoistyttäreni Ella-Maria ja serkkutyttö Ida (2009).

No saako sitten kiipeilytelineessä puistella mattoja?

Ajattelin ratkaista asian niin, että hommaan omalle pihalleni kiipeilytelineen, joka soveltuu myös mattojen puisteluun. Nerokasta! Lapset saa vapaasti toteuttaa itseään, ja aikuiset voivat hyödyntää samaa häkkyrää omiin tarkoitusperiinsä. Leuanvedoista ja kehonpainoharjoittelusta ei toki ole mitään haittaa keski-iässäkään. Jos leuanveto ei suju, voi sitä helpottaa vastuskuminauhalla.

Street Workout teline

Speksailin pitkään erilaisia vaihtoehtoja. Telineen tulisi soveltua ulkokäyttöön. Siinä tulisi olla leuanvetotanko ja mahdollisuus rekkiliikkeiden harjoitteluun. Lisäksi telineeseen tulisi pystyä kiinnittämään voimistelurenkaat. Paras meidän pihalle soveltuva malli löytyi valmistajalta nimeltä Dinox. Tuotteet valmistetaan Päijät-Hämeessä, joten samalla tarjoutui mahdollisuus tukea Suomalaista yritystä. Erään jenkkiläisen brändin tuotteet jätin pois vaihtoehdoista juuri tästä syystä.

Tarjolla oli useampaa mallia joista meidän pihalle valittiin Street Workout teline 2. Dinoxin Street Workout – telineet ovat sekä kuumasinkittyjä että jauhemaalattuja. Ruosteen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, sillä telineet on nimenomaan ulkokäyttöön suunniteltuja. Teline sisältää maa-ankkurit betonikiinnitystä varten ja näin teline saadaan tuettua pysyvästi paikalleen. Näissä hommissa meidän pihalla tarjoutuva kallio tuo lisää mahdollisuuksia. Pari reikää kallioon ja telineen maa-ankkuri + betonimuotti pysyy paikallaan ikuisesti.

Positiivinen yllätys oli myös se, että Street Workout – telinettä pystyi valmistusvaiheessa modifioimaan siten, että toinen rekkitangoista tehtäisiin ympärysmitoiltaan kapeampana. Kapea tanko soveltuu paremmin telinevoimisteluhommien harjoitteluun. Valitsin meille tuplarekin, jossa toinen tanko on ”fatbar”- tyyppinen ja toinen kapea.

Teline muodostuu kolmesta tolpasta joiden halkaisija on 11,5cm. Korkeutta telineellä on 240cm, mutta rekkitankojen korkeus on vapaasti säädettävissä. Tarjolla olisi ollut myös yhden rekkitangon versio, mutta tuplarekillä voidaan ottaa vaimon kanssa leuanvetokisoja tai kilpaa tampata kahta mattoa yhtäaikaa.

Street Workout

Street Workout on mukavan näköistä puuhaa ja tällaiseen harjoitteluun soveltuvia ulkoliikuntapaikkoja on alkanut nousta Suomeen ihan mukavasti. Street Workout on kehonpainolla tehtävää harjoittelua, johon kuuluu mm. leuanveto, dippipunnerrus, käsilläseisonta, palomiespunnerrus, etu- ja takavaaka, nojavaaka sekä ”ihmislippu”.

Vanhoilla päivillä en ajatellut ryhtyä ihmislippua harjoittelemaan, mutta Street Workout telineellä aion tampata mattoja, vuosi toisensa jälkeen. Aivan mielettömän hyvä ja koko perhettä hyödyttävä hankinta.

Älyttömän hyviä tuotteita sisä- ja ulkokäyttöön löydät Dinoxin verkkokaupasta, osoitteesta https://www.dinox.fi/.

Tramppaskuutti vaikuttaa myös hauskalta tuotteelta. 

Kurkistus Tuusulan asuntomessuille, osa 2

Kuva: Sakari Mäkelä / White Cloud

Asuntomessualue oli artikkelia kirjoittaessa vielä osittain rakenteluvaiheessa. Tuusulan messualue on siinä mielessä mukava, että esittelykohteet sijaitsevat lähellä toisiaan ja paikasta toiseen siirtyminen on vaivatonta.

Messualue on suunniteltu ”yhteisölliseksi kyläkaupungiksi” ja sen kävelykadut on rakennettu aukioiksi. Kylän ympärillä on paljon puistoja, viheralueita ja vuokrattavia viljelyspalstoja. Yhteisöllistä tunnelmaa kuvastaa myös se, että alueelle on rakennettu yhteiskäyttöön tarkoitettuja pihasaunoja. Ihan mukavia ideoita nämä pihasaunat ja viljelyspalstat. Kasvihuone ja lavakauluslaatikoilla toteutettu ”viljelyspalsta” on pakko askarrella myös omalle pihalle.

Kivirakentaminen

Suurin osa omasta vierailusta meni pihakiviä ihaillessa. Ollaan jo aikaisemmin päätetty hankkia Ruduksen luotokiveä omalle pihalle, mutta täällä sitä oli nähtävissä huomattavan isoina pinta-aloina.

Luotokivi on Ruduksen uutuus, jota saa kolmessa eri värissä. Jämerä Town Housen pihoilta löytyi rutkasti luotokiveä ja se oli ladottu todella taitavasti. Kannattaa huomioida kaivonkannet ja muut yksityiskohdat, jotka on saatu taitavalla pihalaatoituksella lähes häviämään näkyvistä.

Vaikka omalla työmaalla on timanttilaikka käytössä oli lohdullista huomata, että luotokiveen saa myös valmiiksi suorareunaisia paloja.

Istutusaltaat

Jämähdin Jämerä Town Housen pihalle pyörimään melko pitkäksi aikaa. Rivitalojen värit oli kerrassaan upeat. Rivitalon edustalta normaalisti löytyvä hyvin pieni nurmikkolämpäre oli uskallettu korvata tyylikkäällä pihalaatalla. Vehreyttä näiden rivareiden pihoille oli selkeästi suunniteltu tuotavan muurikivistä rakennetuilla istutusaltailla. Istutusaltaita löytyi kaikilta pihoilta.

Alemmissa kuvissa Ruduksen Antikko – kivellä toteutettu istutusallas. Antikko on siinä mielessä hieno vaihtoehto, että vaikka kivi on aika järeän näköinen, on sen ulkomitat hallinnassa. Antikko-kivestä voi rakentaa ulkomitoiltaan pienen altaan, joka vetää sisäänsä multaa ihan mukavan määrän.

Omaa silmää miellytti altaan pohjalle aseteltu N2 – luokkaan kuuluva maanrakennuskangas ja listoilla viimeistellyt patolevyt muurin seinissä. Jos jotain tehdään, niin tehdään kunnolla tai ei ollenkaan.

Ruduksen Rustikko – kivestä valmistettu istutusallas sopisi niin hienosti myös meidän pihalle. Ulkonäön perusteella voisi kuvitella että rustikko-altaan rakentaminen olisi monimutkaista ja vaikeaa. Todellisuudessa rustikon kivet ovat täysin samanlaisia ja ne on helppo latoa päällekkäin. Rustikolla voi tehdä matalia muureja, istutusaltaita ja reunuksia. Korkeammat viritykset voi vahvistaa kiviliimalla tai säänkestävällä saneerauslaastilla.

Honka Huomen – talon terassin vierelle oli rakennettu hieno istutusallas. Kulkuväylät oli laatoitettu mustaharmaalla luotokivellä ja saumattu tummalla saumaushiekalla. Matala istutusallas oli toteutettu Ruduksen Muurikko-kivellä. Tämä parivaljakko (luoto+muurikko) sopi puupintojen kanssa ihan mahdottoman hyvin yhteen.

Itse suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulan messuilla 3.8.2020 alkaen. Lippujen varaaminen tapahtuu netissä ja vierailupäivä määritellään ennakkoon. Asuntomessut vastaa turvallisuusjärjestelyistä. Vierailijan tehtäväksi jää noudattaa ohjeita ja nauttia messuista.

Sadeveden talteenotto

Vesijohtoveden ”kovuus” riippuu vedessä olevien kalsium- ja magnesiumionien määrästä. Runsaskalkkisen veden havaitsee siitä, että juomalasin tai kattilan reunoille jää valkoista töhnää.

Suomalainen vesijohtovesi sopii kasteluvedeksi lähes kaikkialla eikä veden ”kovuuden” pitäisi ole ongelma. Jos vesijohtovesi on kovin kalkkista, voi sitä ensin seisottaa. Veden seisottamisen aikana vesi lämpenee ja happeutuu. Vesijohtovedellä kastelun ongelmat liittyvät enimmäkseen kustannuksiin. Jokaisesta nurmikolle suihkutetusta vesikuutiosta maksat sekä vesimaksun, että jätevesimaksun, päätyi vesi jätevesiviemäriin tai ei.

Edullisin kasteluvesi nurmikolle ja istutuksille on sadevesi. Kun kasteluun tarvitaan huomattavan paljon vettä, on sadevesien talteenotto järkevä ajatus.

Sadevedenkerääjä (”vesirosvo”)

Sadevesien talteenotto onnistuu parhaiten asentamalla sadevesijärjestelmän syöksytorveen ”vesirosvo”. Vesirosvo on luukku, jonka aukaisemalla sadevesi päätyy hulevesiviemärin sijaan keräysastiaan.

Puolikovalla sateella sadevedenkerääjä nappaa talteen vettä noin 60 litraa tunnissa. Talteen jäävää sadeveden kokonaismäärää voi lisätä asentamalla sadevedenkerääjät useampaan syöksytorveen. Neljällä sadevedenkerääjällä saadaan talteen jo peräti 240 litraa tunnissa.

Keräysastia

Markkinoilla on erilaisia keräysastioita, joista yleisin on 210 litrainen sadevesitynnyri. Sadevesiastiat eivät ole täysin ongelmattomia ja huomioonotettavia seikkoja ovat mm. hyttysten muniminen ja ylivuotovesi. Hyttysten pääsyn sadevesiastialle voi estää verkolla, mutta ylivuotoveden kanssa voi tulla isompiakin ongelmia.

Rankkasateen aikana 210 litran astia saattaa täyttyä jopa 10 minuutissa ja loput sadevedet päätyä talon perustuksiin. Käyttäessä pienempää keräysastiaa on siihen hyvä askarrella ylivuotosysteemi, joka ohjaa keräysastian täyttyessä ylivuotovedet purkulinjaan.

Kosteusvahinkojen ehkäisemiseksi sadevesiastioiden täyttymistä tulee tarkkailla ja tarvittaessa sulkea vesirosvo.

IBC – kontti

IBC – kontti on nestemäisten aineiden säilytykseen ja kuljetukseen tarkoitettu 1000 litran säiliö. Kontin ulkomitat ovat 1200mm x 1165mm x 1000mm eli ihan pienikokoisesta kapistuksesta ei ole kysymys. Säiliön materiaali on sään- ja iskunkestävää UV-suojattua polyeteenimuovia. Ympärillä on galvanoidusta teräsputkesta valmistettu suojahäkki.

IBC – kontteja käytetään teollisuudessa muun muassa erilaisten kemikaalien kuljettelussa paikasta toiseen ja niissä on lupa kuljettaa myös vaarallisia aineita tai polttonesteitä.

Käytetyt kontit kerääntyvät teollisuudessa ongelmajätteiksi, joten niitä on paljon tarjolla yksityishenkilöiden käyttöön. Käytetty IBC – kontti kustantaa 50 – 80 euroa kun uuden hinta on saattaa olla jopa 500 euroa kappale.

IBC – kontin puhdistaminen sadevesikäyttöön

Jos IBC – kontissa ei ole säilytetty ympäristölle vaarallisia aineita, voi sen puhdistaa melko pienellä vaivalla sadeveden säilytykseen sopivaksi. Tarvitset putsausoperaatioon vettä, mäntysuopaa, painepesurin ja vähintään 1,5 metrisellä varrella varustetun siivousmopin. Kumihanskoista ei myöskään ole haittaa sillä kontin ”katon” joutuu puhdistamaan käsin.

Kontin sisäseiniin pääsee parhaiten käsiksi kääntämällä säiliö kyljelleen. Veden ja mäntysuopaliuoksen kanssa harjataan kaikki seinämät puhtaaksi ja lopuksi huuhdellaan painepesurilla.

Pesuvesi poistuu kontista avaamalla kontin alanurkasta löytyvä sulkuhana. Kontti on hyvä huuhdella muutamaan kertaan.

IBC – kontti on melko ruma mutta siihen mahtuu vettä ihan mukavasti. Kontti painaa tyhjänä vain 56 kiloa, joten sen siirtäminen paikasta toiseen on melko vaivatonta. Kun tarve sadeveden keräämiselle päättyy, voi kontin piilottaa vaikka autotalliin.

Sadeveden uusiokäyttö

Veden lyhytaikaisesta seisottamisesta ei ole haittaa. Seisottamisen aikana vesi lämpenee, happeutuu ja pintavedessä mahdollisesti olevat roskat laskeutuvat astian pohjalle. Pitkäaikainen veden seisottaminen saattaa aiheuttaa levämuodostusta.

Sadeveden saa palautettua säiliöstä nurmikon tai istutusten kasteluun esimerkiksi uppopumpun avulla. Painevesiautomaatin tai puutarhapumpun avulla veden voi ohjata myös sadettimille.

Sadeveden ja vesijohtoveden käyttöä yhdistelemällä saa vaikutettua kastelukustannuksiin. Sadepäivinä kerätään ja kuivina päivinä käytetään. Maksulliseen vesijohtoveteen turvaudutaan silloin kun muuta vaihtoehtoa ei ole käytettävissä.

Nurmikon ja istutusten kastelu

Yksi tärkeä kasteluveden määrää säätelevä tekijä on juuristoalueen syvyys. Jos istutuksen juuret ovat 20 senttimetrin syvyydessä, tulee kasvualusta kastella 20 senttimetrin syvyyteen saakka. Kastelusyvyys määräytyy kasvilajin mukaan ja esimerkiksi pensaat vaativat kastelua jopa 60 senttimetrin syvyydelle.

Yhden senttimetrin syvyisen alueen kastelemiseen neliömetrin alalta kuluu yksi litra vettä. Vastaavasti kymmenen senttimetrin syvyisen maakerroksen kasteluun samalta pinta-alalta (1m2) kuluu kymmenen litraa vettä.

Kastelumäärän laskemisessä tulee ottaa huomioon ns. haihtumishäviö. Haihtumishäviö tarkoittaa kasteluveden haihtumista auringon vaikutuksesta. Haihtumishäviö huomioidaan kastelutarpeen määrittämisessä kertomalla pinta-alaa ja kasteltavan kasvualustan paksuutta vastaava kasteluveden määrä 1,2:lla.

Vesi kulkee maanpinnasta alaspäin siten, että se ensin täyttää maan huokoset kyllästyspisteeseen asti ja vasta tämän jälkeen etenee syvempiin maakerroksiin. Kastelualusta pystyy imemään vettä ainoastaan 8 cm paksuisen kerroksen tunnissa, joten kuivaa kasvualustaa kastellessa vesimäärä tulisikin antaa useammassa erässä. Kasteluerien välissä on hyvä pitää taukoja, joiden aikana kasteluveden annetaan vajota alaspäin kasvualustassa.

Vesilammikkojen muodostuminen kertoo liian suuresta kastelunopeudesta.

Kustannusnäkökulma

Meidän pihalle tulee nyt alkuvaiheessa nurmikkoa 300 neliötä ja siirtovarvikkoa eli kunttaa 100 neliötä. Siirtovarvikon paksuus on 10 senttimetriä ja nurmikkoakin tulisi kastella siten, että sen alla oleva maa kastuu noin 10 senttimetrin syvyyteen saakka.

Laskutoimitus:

Tommin ja Pipsan pihalla on yhteensä 400 neliömetriä kasteltavaa pinta-alaa. Tommin on määrä kastella se vähintään 10 senttimetrin syvyyteen saakka. Yhden neliömetrin alueen kasteleminen 10 senttimetrin syvyyteen edellyttää 10 litraa vettä.

Haihtumishäviö on 1,2.

Kuinka monta litraa vettä Tommi ja Pipsa tarvitsevat kastellakseen 400 neliömetrin pinta-alan?

Meidän leveysasteilla vesikuution hinta on 2,01 euroa ja jätevesimaksu 2,94 euroa per vesikuutio. Yksi vesikuutio (1000 litraa) maksaa siis 4,95 euroa.

Jos yksi kastelukerta todellakin edellyttää vettä 4,8 kuutiota, tulee yksittäiselle kastelukerralle hintaa peräti 23,76 euroa. Jos nurmikon kastelee vaikkapa kahdesti viikossa, tulee kastelusta lisäkustannuksia viikkotasolla +47,52 euroa ja kuukausitasolla peräti +190,08 euroa.

Todellisuudessa suositus on, että ensimmäisellä viikolla kastelu suoritetaan päivittäin, toisella viikolla 3-4 kertaa, kolmannella viikolla 2-3 kertaa ja neljännellä viikolla 1-2 kertaa. Hellejaksoina kastelukertoja ja vesimäärää tulee lisätä.

Esimerkkilaskelmassa 400m2 kokoisen alueen kastelu suoritetaan pelkällä vesijohtovedellä neljän viikon ajan. Laskelmassa käytetyn vesikuution hinta (a. 4,95 €) sisältää vesimaksun, jätevesimaksun ja arvolisäveron.

Kastelumenetelmät

Letkukastelussa kasvit kastellaan yksittäin. Letkukastelu on hidasta ja ongelmana on, että paineella annettu vesi ei ehdi imeytyä maaperään. Kasvualustan pinnalle syntyy lammikko ja vesi valuu pintavaluntana pois kasvualustalta.

Sadetuksessa kasteluvesi suihkutetaan kasvuston päälle pyörivien tai keinuvien sadettimien avulla. Sadetuksen ongelma on se, että osa kasteluvedestä haihtuu maan ja kasvien pinnoilta.

Tihkukastelussa vesi ohjataan kasvualustan pinnalle putkia myöten. Tihkuputkissa on pieniä reikiä, joista vesi valuu suoraan kasvin tyvelle.

Altakastelussa kasteluvesi annostellaan kasvualustan sisään asennettuihin säiliöihin. Altakastelua käyttämällä kasteluvesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin.

Kustannustehokasta kastelua?

Parasta aikaa nurmikon kylvämiselle on kevät, alkukesä ja syksy elokuun puolesta välistä lähtien. Keskikesällä kuivat olosuhteet hidastavat nurmikon itämistä ja kasteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kustannustehokkain ajankohta nurmikon kylvämiselle on syksy, jolloin hommaa helpottavat sadepäivät. Luontoäiti hoitaa nurmikon kastelun, ihmisen varmistaessa vedensaannin kuivina jaksoina.

Jos pihalla ei ole omaa porakaivoa tai järveä, on vesijohtovedellä kasteluun turvauduttava suuressa tai pienessä mittakaavassa. Vesijohtovedellä kastelu maksaa, mutta kustannusvaikutuksia voi yrittää hallita fiksuilla ratkaisuilla.

Ihan ensimmäiseksi on järkevää optimoida kastelun ajankohta. Kuuman keskipäivän auringon aikana, kun aurinko on korkeimmillaan haihtuu kasteluvesi nopeasti taivaan tuuliin. Haihtuminen maan pinnasta on kaikkein vähäisintä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, joten kastelu kannattaa suorittaa silloin.

Käyttöön valitusta kastelumenetelmästä ja veden lähteestä riippumatta, nurmikkoa on syytä kastella runsaasti. Säästeliäästi pelkkää pintaa kastelemalla saa aikaiseksi ”pintajuurisen” nurmikon, joka on herkkä kuivumiselle myös jatkossa.

Jos piha on keskeneräinen, kannaa harkita (ajastimella toimivan) sadetusjärjestelmän rakentamista. Tällöin sadetusjärjestelmään liittyvät letkut vedetään valmiiksi maan sisään. Maanpäälliset sadetusjärjestelmät tulee korjata loppusyksystä lämpimiin säilytystiloihin ja maanalaiset järjestelmät varustaa tyhjennysventtiileillä, joiden kautta letkustot tyhjenevät silloin kun niitä ei käytetä.

Altakastelujärjestelmän rakentamista kannattaa harkita isompiin kohopenkkeihin ja istutusaltaisiin. Altakastelun avulla vesi saadaan ohjattua täsmällisesti istutusten juurille. Jos istutuksen (esim. puun) juuret ovat vaikkapa metrin syvällä, kannattaa vesi ohjata juurille pintakastelun sijaan altakastelun avulla.

Järkevillä kasteluratkaisuilla voi säästää pitkässä juoksussa rahaa, sillä taivaan tuuliin ammuttu vesijohtovesi tulee tulee kalliimmaksi kuin kastelujärjestelmän rakentaminen. Kastelujärjestelmien avulla maksullinen vesijohtovesi on mahdollista ohjata täsmällisesti juuri sinne missä sitä tarvitaan. Hukkaan menevien vesikuutioiden lisäksi omalle ajankäytölle voi laskea myös tuntihinnan, sillä isojen pinta-alojen kastelu vaatii viikkotasolla useamman tunnin työpanoksen.

Sadevesi avuksi

Parasta kasteluvettä saadaan ilmaiseksi taivaalta ja keskikesää lukuun ottamatta sadevettä Suomessa on hyvin tarjolla. Sadevesi on lämmintä, hapekasta ja jakautuu nurmikolle tasaisesti. Lyhytkestoiset rankkasateet eivät kastele yhtä tehokkaasti, mutta rankkasateiden aikana kasteluvettä saa jemmattua varsin mukavia määriä.

Seuraava artikkeli käsittelee sadeveden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä istutusten ja nurmialueiden kastelussa.

Ruduksen näyttelypiha Tuusulassa

Käytiin vaimon kanssa hakemassa pihakivien valintaan inspiraatioita ja näkökulmaa Tuusulan Ruduksen näyttelypihalla. Näyttelypiha sijaitsee Tuusulan ristikivessä, osoitteessa Ristikiventie 2.

Näyttelypihalta löytyy valmiiksi rakennettuna melkein kaikki Ruduksen pihakivituotteet.

Riimukivi (alla) on siinä mielessä aika spesiaali, että se toimii samalla hule- ja nurmikivenä. Riimukiven kaltaisilla läpäisevillä päällysteillä voi imeyttää hulevesiä syvempiin maakerroksiin. Näin hulevedet saadaan nopeasti palautettua takaisin luonnon veden kiertokulkuun ja pois kuormittamasta rakennettuja hulevesijärjestelmiä.

Näyttelypihalta löytyi myös Paasikko-muurikiven matalampi versio eli 420mm x 280mm x 140mm. Matalaan muurikiveen löytyy myös yhteensopiva valaisin.

Pihalaatoituksia oli esittelyssä useaa eri vaihtoehtoa ja näyttelypihalla oli tyylikkäästi osattu yhdistellä useampaa eri pihakiveä. Alemmassa kuvassa laatoitettu alue, jonka ulkoreunat oli toteutettu luostarikivellä ja keskusta ladottu antiikinruskeasta kartanokivestä. Eipä tullut ajatelleeksi että pihalaatoituksen voisi toteuttaa useamman eri betonikiven yhdistelmällä.

Ruduksen Luotokivi

Meidän takapihan poluille halutaan joku luonnollisen näköinen ja kalliota muistuttava betonikivi. Liuskekivi oli pitkään ykkösvaihtoehto mutta nyt löydettiin vielä sopivampi.

Meidän pihaprojektin selkeä voittaja on Ruduksen Luotokivi. Luotokiveä saa kolmessa eri värivaihtoehdossa jotka ovat hiili, mustaharmaa ja hehku. Hiili ja mustaharmaa ovat molemmat tummempia kiviä ja näiden välisen eron pystyi parhaiten hahmottamaan kun sitä pääsi katsomaan isommalla pinta-alalla. Pelkällä saumaushiekan värillä on jo yllättävän iso vaikutus. Alemmassa kuvassa sama kivi (mustaharmaa) mutta kahdella eri saumaushiekalla toteutettuna.

Alemmassa kuvassa oikealla musta-harmaa ja vasemmalla hiili.

Mikä kivi omalle pihalle?

Pyydettiin mukaan Luotokiven mallipalat eri värivaihtoehdoissa ja testattiin niitä omalle pihalla. Oikealla hehku, keskellä hiili ja vasemmalla musta-harmaa.

Kilpailu oli äärimmäisen tiukka mutta voittaja löytyi. Kerron myöhemmin mikä väri valittiin meidän pihalle.

Pihapolkujen pohjatyöt

Meidän takapihalle rakennetaan muutama pihapolku, joiden yhtenä tarkoituksena on rajata eri alueet toisistaan. Pihapolut tulee lähelle kalliota.

Betonilaatalla päällystettävän pihapolun rakentaminen aloitetaan poistamalla routiva maa-aines. Routivia maa-aineksia ovat lieju, turve, savi ja siltti. Routiminen tarkoittaa maapohjan jäätymisestä johtuvaa tilavuuden kasvua ja tämä näkyy maanpinnan kohoamisena tai painumisena. Mitä hienorakeisempaa maa-aines on, sen voimakkaammin se routii.

Routiva maa-aines korvataan routimattomalla maa-aineksella. Näitä ovat hiekka, sora ja karkearakeinen moreeni. Meidän tapauksessa pihapolun pohjaksi laitettiin kahta eri kalliomursketta. Polkujen pohjamaana toimii peruskallio, joten routimista ei luulisi tapahtuvan kunhan savinen pintakerros siivotaan vaan pois.

Pihapolun rakennekerrokset

Pihapolun rakennekerrokset koostuvat alusrakenteesta ja päällysrakenteesta. Alusrakenne tarkoittaa pohjamaata. Pohjamaan pinta tulee muotoilla niin, ettei pinnalle jää vettä kerääviä painanteita. Kallion pinta on tasattava ja savinen perusmaa tarvittaessa salaojitettava.

Päällysrakenteet ovat alhaalta ylöspäin ajateltuna 1) suodatinkerros 2) jakava kerros 3) kantava kerros 4) asennushiekka ja 5) laatoitus.

Suodatinkerros estää pohjamaan ja jakavan kerroksen maa-ainesten sekoittumisen keskenään ja se rakennetaan suodatinkankaasta. Suodatinkangas päästää vettä lävitseen ja osaltaan estää päällysrakenteen routimista. Suodatinkangas katkaisee myös kapillaarisen vedennousun.

Jakava kerros jakaa yläpuolisten materiaalien ja päällysteiden aiheuttaman painon tasaisesti pohjakerrokselle. Jakava kerros rakennetaan sorasta tai kalliomurskeesta. Jakavan kerroksen paksuus riippuu päällysteen käyttötarkoituksesta ja pohjan kantavuudesta.

Kantava kerros toimii päällysteen alustana ja ottaa vastaan ylhäältä tulevan paineen. Kantava kerros muotoillaan tulevan päällysteen muotoon ja tiivistetään tärylevyllä. Tarvittavat kaadot (1-2% kaltevuus) tehdään kantavaan kerrokseen.

Asennushiekkakerros toimii päällystekerroksen kivien asennusalustana. Asennushiekkakerroksen voi rakentaa kivituhkasta tai hiekasta.

Rakennekerrosten tiivistäminen

Tiivistäminen on tärkeä työvaihe. Siinä maamassat painetaan tiiviisti toisiaan vasten, jolloin maan kantavuus paranee. Tiivistäminen on syytä tehdä kerroksittain sillä useimmat tärylevyt ovat tehokkaita vain noin 20 senttimetrin syvyyteen asti. Tiivistettävää aluetta ajetaan tärylevyllä ristiin rastiin ja tiivistymistä avustetaan valuttamalla alueelle puutarhaletkulla vettä. Valuva vesi kuljettaa maaperässä olevia hienompia maahiukkasia alaspäin siten että ne täyttävät suurempien kappaleiden välit.

Tärylevyjä löytyy erilaisiin käyttötarkoituksiin ja pienempiin hommiin riittää 80 kiloinen täry. Raskaimmilla tärylevyillä (450kg) maa-ainekset tiivistyvät jopa 40 cm syvyydelle.

Syvät kaivannot hyvä täyttää isommalla tavaralla. Meidän pihalla jouduttiin käyttämään 0-56 kalliomursketta rinteen tukemisessa.

Kallistukset ja kaadot

Laatoitettaville alueille tulee tehdä pieni kallistus, jotta sadevesi valuu nopeasti pois niiden päältä. Asfaltti-, kiveys- ja nurmikkoalueilla vähimmäiskaltevuus on 1-2%. Veden valumasuunta tulee olla aina poispäin rakennuksista. Rakennuksista poispäin johtava kaato estää vettä joutumasta rakennuksen perustuksiin ja edelleen muihin rakenteisiin.

Laatoitettavista alueista tulee kallistusten avulla käyttäjälleen myös turvallisempia. Jos sadevesien ohjausta ei ole ollenkaan mietitty, saattaa pihalaatoituksen päälle muodostua vesilätäkkö, joka pakkasella jäätyy ja muuttuu liukkaaksi.

1% kaato tarkoittaa 1 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla ja 2% kaato vastaavasti 2 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla.

Pihakivet ja laatoitukset

Vehreän takapihan rakentaminen paahteiselle kalliotontille ei ole kovinkaan helppo homma. Kallion päälle on vaikea istuttaa kunnollista nurmikkoa eikä takapihan korkeusasemaa ei voi kohtuuttomasti muuttaa. Korkeuksiin nostettu takapiha näyttäisi tyhmältä ja vastaavasti liian pienellä multavaralla toteutettu nurmikko palaisi karrelle alta aikayksikön.

Omat rajoituksensa aiheuttaa myös naapureiden pihat, metsä ja asemapiirros. Haasteita ja huomioon otettavia asioita on runsaasti.

Käytössä olevista ratkaisuvaihtoehdoista parhaalle idealle tuntuu rakentaa pihalle kaksi polkua. Polut rakennetaan kallion molemmin puolin alueille joihin ei saada kunnollista multavaraa. Pihapolkujen avulla saadaan rajattua (jäljelle jäävät) nurmikkoalueet ja lopputuloksesta tulee toivottavasti myös näyttävämpi.

Betonikivellä päällystettyä pihapolkua tulee paljon mutta parempiakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Kalliopiha on kalliopiha, sekä hyvässä että pahassa.

Yläpihan polut

Yläpihalle rakennetaan kaksi polkua joista toinen kulkee vaakasuuntaisesti kallion vieressä ja toinen pitkittäissuuntaisesti kohti metsää. Betonikivestä rakennettava polku on toiselta reunaltaan suora ja toiselta reunaltaan myötäilee kallion muotoja. Suora reuna toteutetaan nurmikonreunakivellä ja epäsäännöllisen muotoinen reuna leikkaamalla pihakiveä kallionreunan muotoon timanttilaikalla.

Rakennettavan pihapolun suoralla reunalla kallio sukeltaa jo sen verran syvälle että nurmikolle saadaan riittävän syvä multavara.

Metsän ja kallion väliin jää edelleen alue, jossa kallio kulkee todella lähellä maanpintaa. Tämä alue ratkaistaan epäsäännöllisen muotoisella noin 9 neliön ”lämpäreellä”. Alueen käyttötarkoitus on toistaiseksi vielä avoin mutta jotain kivaa siihen kyllä keksin.

”Polkupyöräparkki”

Takapihan pääsisäänkäynti on työnimeltään ”polkupyöräparkki”. Polkupyöräparkin elementit ovat puiset portaat terassialueelle ja paasikko-muurikivestä rakennettu matala muuri. Muurin taakse tulee viistoon rakennettava istutusalue jonne istutetaan erilaisia havukasveja.

Istutusaltaan viereen rakennetaan portaat, jotka johtavat yläpihalle. Portaat päättyvät laatoitettuun ja valaistuun pihapolkuun.

Polkupyöräparkin päällysteenä toimii joku paasikkomuurin ulkonäköön ja tyyliin sopiva pihalaatta. Yläpihan polkujen laatoitus valitaan kallion kanssa yhteensopivaksi ja alapihalla valinnat tehdään paasikkomuurin mukaan.

Minulla on vahva luottamus siihen että lopputuloksesta tulee upea. Yllä olevat betonilaatat saavat jossain vaiheessa myös väistyä uuden tieltä.

Betonia pihalle

Miehen suunnittelema piha sisältää paljon betonia. Ensimmäiset betonit tilattiin paljun pohjalaattaa varten Ruduksen pumppuautolla ja siitä se sitten lähti.

Viime kesänä betonia jauhettiin myllyllä yhteensä 2,5 tuhatta kiloa, ja sen jälkeen betonin valmistamisesta on tullut tärkeä osa vuosittaisia pihaleikkejä. Normaalit ihmiset käy kesällä festareilla ja istuu terassilla. Meillä kesät vietetään betonia valmistaen.

Ensimmäiset betonierät tehtiin tarkasti valmistajan ohjeita noudattaen. Betonimyllyn sisään kaadettiin 25 kilon pikkusäkki kuivabetonia ja tähän lisättiin mittakannun avulla 3 litraa vettä.

Viime kesänä uskallettiin siirtyä pikkusäkeistä kohti isoja (1000kg) säkkejä. Isojen säkkien kanssa vesi annostellaan puutarhaletkulla ja kuivabetoni lapiolla.

Mittatarkasta (25kg kuivabetonia : 3000ml vettä) annostelusta siirryttiin tarkkailemaan betonimassan koostumusta. Kuivabetonia ja vettä lisätään sen verran, että a) yhdellä kertaa valmistuu mahdollisimman suuri määrä betonimassaa, jonka b) koostumus on ”sopiva”. Jos massa on liian löysää, tulee heittää lapion verran kuivabetonia ja vastaavasti jos massa on liian karkeaa, ruiskutetaan puutarhaletkulla vettä myllyn sisään.

Karkea massa muodostaa betonipalloja ja löysä massa taas valahtaa liemenä myllyn pohjalle. Koostumus on ”parahultainen” kun valmistuva betonimassa irtoaa mukavasti pyörivän betonimyllyn sisäseinästä.

Betonin valmistaminen on sotkuista, mutta mukavaa puuhaa. Päälle kannattaa laittaa vähän huonompaa vaatetta ja varoa betoniroiskeiden joutumista silmiin tai paljaalle iholle. Edellä vaimon kuva betonihommien jälkeen. Pienet betonitahrat puhdistuvat suihkussa käymällä ja roiskeiden alta kuoriutui tässäkin tapauksessa ihan vetävän näköinen friidu.

Betoniantura

”Antura” on rakennelman alin osa, jonka tarkoitus on jakaa paino maapohjalle. Betonianturan leveys on karkeasti ajateltuna esim. puolet (1/2) muurin korkeudesta. Tällä laskutekniikalla 120cm korkealle muurille rakennetaan 60cm leveä betoniantura. Betoni yksinään on melko heikkoa ja sitä tuleekin vahvistaa raudoituksen avulla. Tällöin puhutaan raudoitetusta ”teräsbetonianturasta”. Raudoituksena voi käyttää valmista raudoitusverkkoa tai askarrella raudoitus mittaan katkotuista harjateräksen pätkistä. Harjateräkset asetellaan sopivaan korkeuteen (irti maasta) raudoituskorokkeiden avulla ja kiinnitetään toisiinsa ns. ”surrilangalla”.

Raudoittamisessa on syytä muistaa että betoni kutistuu kuivumisen aikana. Valumuotin reunoille asetetut harjateräkset saattavat huonolla tuurilla työntyä esille betonin kutistuessa. Pystyraudoituksia suunnitellessa kannattaa muistaa että suora harjateräksen pätkä harvoin kiinnittyy betonivaluun riittävän tiukasti. Jos harjateräksen taivuttaa 90 asteen kulmaan niin se jämähtää paremmin paikalleen.

Muurin valaminen

Alle 70cm korkeaa muuria ei lähtökohtaisesti tarvitse rakentaa teräsbetonianturan päälle vaan perustukseksi riittää hyvin tiivistetty murskesorakerros. Korkeammat muurit tarvitsevat anturan ja ne tulee myös ”valaa” eli täyttää betonimassalla. Muuria betonimassalla täyttäessä kannattaa valmistaa sellainen betonimassa, jonka voi kaataa ämpärillä muurin sisään. Muurin voi valaa pienissä erissä tai käyttää apuna akkuvibraa. Akkuvibran käyttäminen säästää sekä aikaa että hermoja.

Korkeammat muurit raudoitetaan sekä pystyyn että vaakaan.

Betonin ominaisuuksia

Jos päätyy rakentamaan muureja betonimateriaaleista niin pari betoniin liittyvää ominaisuutta on hyvä ottaa ennalta huomioon.

Kalkkihärme

Kosteuden tunkeutuessa betonin huokosiin, vapautuu betoniin sitoutumaton kalkki. Betonituotteen pintaan muodostuu valkoisia läiskiä ja tätä lieveilmiötä kutsutaan ”kalkkihärmeeksi”. Kalkkihärmeen muodostumista voidaan yrittää ehkäistä asentamalla muuriin patolevy.

Alkalihärme

Alkalihärme on betonituotteen pintaan ilmestyvä valkoinen / pulverimainen hilse. Sitä esiintyy ensimmäisenä ja toisena vuotena asentamisesta. Alkalihärmeen voi pestä pois mutta se häviää ajastaan sateiden mukana.

Sokkelikaista, patolevy ja bitumikermi

Sokkelikaista (=kattohuopa) on bituminen kosteudeneriste. Sokkelikaistalla katkaistaan kapillaarisen kosteuden nousu rakenteissa. Terassia rakentaessa kattohuopapaloja on hyvä asettaa betoniharkon ja terassin runkolankkujen väliin. Tällä ennaltaehkäistään ja vähennetään puun homehtumista.

Piharakentamisessa patolevyä käytetään mm. muurien maanalaisissa kerroksissa. Patolevyssä olevat nystyrät jättävät seinän ja levyn väliin pienen ilmaraon jonka avulla sisäpuolelta tuleva kosteus tiivistyy levyyn ja valuu sitä pitkin alas salaojaputkiin. Patolevy asennetaan poraamalla iskuporakoneella muuriin pieni reikä ja paukuttamalla vasaralla siihen ankkurinaula. Tyylikkäin lopputulos saadaan patolevylistaa käyttämällä. Patolevyjä käytetään myös istutusaltaissa.

Betonimuuriin suositellaan patolevyn lisäksi bitumikermitiivistystä. Bitumikermi on muurin pinnalle kuumennettava, kosteutta eristävä pinta. Meillä ei ole bitumikermiä muurin maanalaisissa kerroksissa, joten aika näyttää onko sen pois jättämisellä vaikutusta. Jos haluaa tehdä täydellisesti niin ehdottomasti myös bitumikermiä maanalaisiin kerroksiin.

Pihasuunnitelma

Takapihan kokonaisuus on alkanut hahmottua. Sähkötyöt on suunniteltu ja tiedän kohtuullisen hyvin mitä olen tekemässä. Työjärjestys on myös selkiytynyt.

Olen pystynyt mielikuvissani jakamaan pihan useampaan selkeään osa-alueeseen, joita ovat luonnollisesti: terassi, kallio, polku, istutusallas ja nurmikkoalue. Luontevia kulkureittejä pihalle on mietitty ja otettu huomioon tulevaisuuden laajentamisideat. Koiran kanssa olisi kiva päästä kätevästi lenkkipoluille ja myöhemmin rakennettavalle pergola-alueelle tai pihasaunalle tulee olla myös hyvä kulkureitti.

Meidän pihalla on älyttömästi kalliota eikä sitä saa peitettyä millään. Strategia on siis korostaa kalliota ja tehdä siitä entistäkin näkyvämpi elementti. Nurmikon kasvattaminen paahteiseen kasvupaikkaan, kallion päälle saattaa muutoinkin olla kuolleena syntynyt yritys.

Nurmikkoalueet rakennetaan pihalla paikkoihin, jonne saa riittävän multavaran (perusmaa + 20-30cm). Pihakivillä toteutettavat laatoitetut kulkureitit rajaavat kallion nurmikkoalueesta. Nurmialueet haluan rajata myös nurmikonreunakivillä.

Kaikista vaikein kohde on kallion ja metsän välinen alue, sillä siihen ei saa laitettua riittävästi multaa nurmikkoa varten. Yksi vaihtoehto on ratkaista asia siirtovarvikolla, eli kuntalla. Kuntta sopii metsän kanssa vierekkäin varsin hyvin. Kallion korkeimpiin kohtiin rakennan kaksi matalampaa istutusallasta, eli riittävästi istutusmultaa kohopenkkiin ja jotain kivoja rehuja niihin. Kalliolle rakennettavat istutusaltaat ”tankitetaan” ja kastelu järjestetään altakastelujärjestelmän avulla.

Kukkiin ja istutuksiin liittyvistä asioista en ymmärrä riittävästi ja tässä tarvitsee nyt ehdottomasti turvautua ammattilaisen apuun. Pihasta tulee olosuhteiden pakosta ”kalliopainotteinen”. Tästä syystä terassin välittömään läheisyyteen rakennettu 8m3 kukkapenkki on nyt tärkeä saada kukoistamaan läpi kesän. Ammattilaisen avulla löytyy varmasti sellaiset kukka- pensas- ja kasvivalinnat että istutukset saadaan (suunnitelmallisesti) kukkimaan eri kuukausina. Syksyllekin saisi jäädä jotain eloa kukkapenkkiin ja ehkä jopa ruskavärejä.

Y-kromosomilla varustetun ”puoskarirakentajan” (eli minun) suunnittelema kukkapenkki saattaisi sisältää pelkkiä orvokkeja ja muita yksivuotisia rehuja. En lähde edes yrittämään itse.

Kuvaa klikkaamalla saat pihasuunnitelman auki uuteen ikkunaa.

Minulla on tähtäimessä nyt erittäin hyvä suunnittelija, jolta odottelen vastausta lähipäivien (tai lähiviikkojen) aikana. Kiire ei ole ja teen mieluummin hitaasti hyvän kuin nopeasti huonon.