Kasvihuone Juliana Premium 13m2 muurisokkelilla

Turvalasista ja alumiinirungosta koostuvan kasvihuoneen kasaaminen (itse muuraamani) sokkelin päälle tuntui aluksi aika pelottavalta ajatukselta. Useaan kertaan piti varmistaa ristimitta ja sokkelin korkeus, ennen kun vihdoin pystyin luottamaan oman työskentelyni lopputulokseen. Itse muuraamassani sokkelissa (totta puhuen) havaitsin pientä huomautettavaa, enkä tiennyt tuleeko sillä olemaan vaikutusta lopputulokseen.

Eräänä päivänä sain oman isäni asennuskaveriksi ja ryhdyttiin hommiin. 13m2 kasvihuoneen kasaaminen tarvitsee vähintään kahden henkilön tiimin, eikä asennusta kannata lähteä edes yrittämään yksinään.

Juliana kasvihuoneen mukana tulee erinomaisen hyvät asennusohjeet ja niitä tarkasti seuraamalla työ onnistuu ilman rakennusalan ammattitutkintoa.

Asennusohjeita on kuitenkin tarpeen seurata vaihe vaiheelta, eikä missään työvaiheessa kannata yrittää oikaista. Asennusjärjestys on tarkka ja jos hetkellisesti kuvitteleekin olevansa ohjetta nokkelampi, niin hetken päästä jo huomaa purkavansa liian nopeasti kasattua elementtiä. Noudata siis asennusohjetta ja seuraa ohjeessa ilmoitettua asennusjärjestystä.

Elementti kerrallaan

Juliana Premium – kasvihuone rakentuu elementti kerrallaan.

Ihan ensimmäiseksi (tasaisella alustalla) muodostetaan ohjeiden mukaisia elementtikokonaisuuksia, joita sitten ryhdytään lukitsemaan kiinni toisiinsa. Kaikki mutterit, pultit ja alumiinilistat on merkitty ja asennusohjetta on helppo seurata.

Kun ensimmäiset elementit on rakennettu valmiiksi, on ne hyvä tukea hetkeksi paikalleen vaikka puukehikkojen avulla. Kahvitaukoa voi pitää siinä vaiheessa, kun sivuseinät on saatu asennettua paikalleen.

Ylempi kuva havainnollistaa, kuinka kasvihuoneen runko asettuu ja tukeutuu muurin päälle. Onnistuin muurausvaiheessa kopauttamaan kuminuijalla yhden nurkkatiilin väärään asentoon ja tästä syystä lopullinen ristimitta heitti 1,5 cm. Huomasin muurausvaiheessa tekemäni virheen liian myöhään, eikä nurkkauksen korjaaminen ollut enää mielekästä.

Onneksi pientä asennusvaraa löytyi, eikä tarvinnut alkaa jyrsimään muurisokkelia timanttilaikalla. Hienosäätö taltan ja vasaran kanssa riitti. Muurausvaiheessa kannattaa olla tarkkana ja jatkuvasti havainnoida, antaako linjalanka oikeaa tietoa. Ihan pienenkin huolimattomuusvirheen johdosta muuraustyö saattaa lähteä ohjautumaan väärille raiteille. Tavoitteena on tehdä kasvihuoneen muurisokkelista suorakulmio eikä suunnikas.

Kasvihuoneen alumiinirungon eri osat kiinnittyvät toisiin pulteilla ja muttereilla. Runko vahvistuu asennustyön edistyessä ja lopputuloksesta tulee ihan äärimmäisen tukeva.

Turvalasien asentaminen

Lasien asentamiselle kannattaa varata oma työpäivä.

Turvalasien asennustekniikka on pusertaa ensin alumiinikehikon ja lasin väliin silikonia. Tämän jälkeen turvalasi asetellaan paikalleen ja lukitaan muovilistalla. Muovilista napsahtaa napakasti paikalleen ja lasi asettuu hyvin sille varattuun paikkaan.

Lasien asentaminen on vähintään kahden ihmisen homma. Työvaihe ei ole erityisen vaikea mutta vaatii tukevia otteita ja neljät kädet. Kattolasien asentamisessa ainut haaste oli työskentelykorkeus. Vaikka käytössä oli kahdet A-tikkaat, päätimme käyttää kattolasien asennusvaiheessa apuna myös telineitä.

Silikonin kanssa työskentely on vähän sotkuista hommaa ja lähettyvillä on hyvä pitää nukkaamatonta puhdistusliinaa + asetonia. Silikonitahrat kannattaa siistiä pois heti kun lasi on saatu asennettua ja lukittua paikalleen.

Haasteet ja ongelmat

Meidän pihalla kasvihuone päätettiin rakentaa kallion päälle ja se aiheutti omat ongelmansa. Betonisokkelin korkeus määrittyi kalliomuotojen mukaisesti ja valukehikon rakentaminen ei ollut työtehtävänä ihan yksinkertaisemmasta päästä. Jotta kasvihuoneen lattia pystyttiin rakentamaan maatiileistä, oli tiilin korkeus myös otettava huomioon muurisokkelia rakentaessa.

Johtuen kasvihuoneen sijoituspaikasta, tuli betonivalusta korkea ja muurisokkelista vielä yhden tiilikerroksen korkeampi mitä optimitilanteessa olisi ollut tarpeen. Nämä seikat vaikuttavat siihen, miten kasvihuone tulee jatkossa sulautumaan pihan ilmeeseen. Todennäköisesti rakennan kasvihuoneen ympärille jonkun pienen puuterassin tai yhden askelman korkuisen kivetyksen, jotta saan betonisokkelia vähän piilotettua.

Tomaatin kasvatukseen tuo ei toki vaikuta.

Juliana Premium kasvihuoneelle täydet pisteet. Tukeva ja laadukas valinta. Päätyisin samaan vaihtoehtoon myös jatkossa.

Meidän kasvihuone hankittiin Kivikankaalta ja malli on Juliana Premium 13m2.

Kasvihuoneen muuraus

Kaupallinen yhteistyö: Raikkonen Oy. www.raikkonen.fi

Tätä työvaihetta piti suunnitella useampi kuukausi, koska minulla ei ollut mitään kokemusta vastaavista hommista. Betonimassan kanssa työskentely ja muurien valaminen oli entuudestaan tuttua, mutta nyt oli tarkoitus asetella tiiliä tarkasti vierekkäin ja päällekkäin muurauslaastin avulla. Meidän tulevassa kasvihuoneessa Juliana Premium 13m2 (muurilla) oli tarkat toleranssit mihin mittoihin perusmuuri tulee saada jämähtämään.

Pituutta muuratulla kehikolla tulee olla 2686mm yhden (- 1 cm) senttimetrin toleranssilla ja leveyttä 4405 yhden (- 1cm) senttimetrin toleranssilla. Jotta voidaan olla varmoja, ettei kehikosta tule suunnikkaan muotoinen, on ristimitan oltava tarkasti 5312mm. Työvaiheen aloittamista pelkäsin kovasti, eikä lukuisat katsomani youtube-videot ja lukemani muurausohjeet tuoneet lopulta kovinkaan paljon lisävarmuutta.

Yhtenä kauniina päivänä koin kuitenkin olevani riittävän valmis tarttumaan haasteeseen. Kävin hakemassa paikallisesta rautakaupasta raakapuuta, josta rakensin mittakehikon betonilla valetun anturan ympärille. Vatupassia ja mittanauhaa käyttämällä sain kehikon pystytolpat suurinpiirtein oikeille paikoilleen ja sitten senttimetri kerrallaan tolppia siirtämällä, linjalanjat suoraan linjaan. Tämä työvaihe ei ollut mitenkään erityisen nopea ja tarvitsi monenlaisia korjaustoimenpiteitä.

Kun mittakehikko oli vihdoin valmis, tuli tehdä tarkastusta toisensa perään, että linjalanka osoittaisi varmasti oikeaan suuntaan.

Oikeisiin mittoihin rakennettu ohjauskehikko paljasti betonivalussa kaikenlaista pientä ongelmaa, mutta kasvihuoneen teema oli muutoinkin ”Italialainen pizzeria”. Betonivalu oli aavistuksen pullottava vähän suunnalta jos toiselta ja myös toiselta sivultaan tarpeettoman leveä. Liian pienestä betonianturasta olisi minulle aiheutunut enemmän haittaa.

Ensimmäinen kierros tiilejä tuli saada tismalleen oikeaan korkeuteen. Betonianturan ja tiilen väliin tuli muistaa laskea mukaan 1,5cm paksuinen sauma ja tämä sauman paksuus oli otettava huomioon läpi työvaiheen. Muuri saisi olla 60cm korkea eli tiilikerrokset tuli mitoittaa näiden vaatimusten mukaisesti. Laskutoimituksieni mukaan 71mm korkeaa kartanotiiliä käyttämällä tulee latoa yhteensä 7 varvia. Perusmuurin alimman kerroksen halusin muurata ulkonäkösyistä umpeen myös oviaukon kohdalta. Tarvitaan siis yhteensä 8 kierrosta tiiliä.

Teemaan sopiva ”uusi-wanha” kartanotiili löytyi Tiilitehdas Raikkosen valikoimasta.

Kasvihuoneeseen tulee 140cm ovi ja ovea varten tein kestopuun pätkistä kehikon, joka pysäyttäisi liian pitkälle ulottuvat muurausaikeet ajoissa. Oviaukossa oli +2 mm toleranssi ja toki oli tärkeää saada asetettua stoppareina toimivat kestopuun pätkät osoittamaan suoraan kohti taivasta. Vinoon muurattu oviaukko aiheuttaisi ylitsepääsemättömiä ongelmia varsinaista kasvihuonetta päälle asentaessa.

Yhdistettyä linja + korkolankaa käyttämällä ja siihen luottamalla sain viimein muuraustyöt ihan hyvään vauhtiin.

Ylemmässä kuvassa oviaukon ylitys, eli linjalanka jatkuu kehikon toiselle puolelle, mutta oven kohdalla tulee kestopuu vastaan.

Kasvihuoneen lattia maatiilistä

Kun olin saanut kaksi alinta varvia muurattua, päätin siirtyä lattian rakentamiseen. Olin edeltävinä vuosina tehnyt omalle pihalle reilusti erilaisia kivetyksiä, joten tämä työvaihe oli stressitasoja palauttava. Kivituhkaa reilu kerros oikeaan korkeuteen ja kivi siihen päälle. Tasolaser ja ohjureina toimivat T-raudat auttavat kummasti tässä hommassa.

Kasvihuoneen lattiaan tarvittavat tiilit bongasin eräältä metsäpalstalta ja tästä operaatiosta saatan vielä kertoa myöhemmässä vaiheessa lisää. Kyseessä oli purettu navetta. Tiilejä oli riittävästi ja niistä sai rapsuteltua ylimääräiset sammaleet pois helposti. Toisen roska osoittautui toiselle aarteeksi 🙂

Puhdistetut maatiilit oli tarkoitus latoa kasvihuoneen lattiaksi kalanruotomuodostelmaan. Tämä työvaihe oli mielettömän kiva, koska suorituspaineita ei juuri ollut. Tiilien kanssa pystyi soveltamaan ja toistensa kanssa vähän erimalliset tiilit toivat vaan lisää ”Italialaisen pizzerian” mielikuvaa.

Muurin vahvistaminen harjateräksellä

Sain kaverilta hyvän vinkin vahvistaa muuria joka kolmannen varvin kohdalla 5mm harjateräksellä. Muurauslaastin ja tiilen väliin asetettu haponkestävä 5mm terästanko vahvistaa seinää ja pitää rakennelman paremmin muodossaan. Rakennuspiirrustuksissa ei edellytetty harjateräksiä, mutta päätin pelata varman päälle. Tehdään kerralla hyvä.

Nurkkauksien kohdalla sama harjateräs on taivutettu 90 asteen kulmaan ja pitkillä sivuilla harjaterästen liitoskohdat asetellaan limittäin. Tämä vahvistaa rakennelmaa.

Perusmuurin viimeinen varvi

Kasvihuoneen perusmuuri syntyi tiilikerros kerrallaan kohti lopullista korkeuttaan. Muuratessa käytin pientä vatupassia ja säännöllisesti tarkastin, että tiili asettuu vaakatasoon sekä pituus- että leveyssuunnassa. 1,5 cm paksu sauma antaa vähän anteeksi, mutta viimeisen tiilikerroksen kohdalla ei hyväksytä minkäänlaisia poikkeamia. Tämä oli pelottavaa. Pääsin nopeasti muuraustyön toisiksi viimeiseen vaiheeseen, mutta viimeisen varvin kohdalla taas uskallus loppui ja tarvittiin vähän pitempi suunnittelutauko. Tämä tauko taisi kestää peräti kuukauden kun ahdisti niin kovasti 🙂

Kun olin taas saanut DIY – rakentajan itseluottamuksen palautettua, ryhdyin tekemään viimeistä varvia. Harjateräs väliin ja tämän jälkeen muurauslaastin kanssa viimeinen tiilivarvi paikalleen. Raakalaudasta rakentamani ohjauskehikko piti linjalangat käyttökelpoisena viimeiseen saakka ja loppujen lopuksi viimeinen kerros ei ollut yhtään ensimmäistä vaikeampi. Pieni työtapaturma minulle sattui ja onnistuin epähuomiossa muuraamaan muutamia tiilejä puskusaumaan. Näin ei tulisi päästä tapahtumaan, mutta onneksi käytin harjaterästä joka kolmannessa varvissa tukirakenteena.

Kasvihuoneen ympäristö vaatii vähän maisemointia, mutta perusmuurista tuli ihan hauskan näköinen. Noudattelee ajatustani ”Italialaisesta pizzeriasta” ja kasvihuoneesta tulee varmasti oikein hieno.

Tässä kohtaa pariksi viikoksi lomalle ja sen jälkeen takaisin hommiin. Seuraavaksi kasataan Juliana Premium 12m3 kasvihuone tämän valmiin perusmuurin päälle.

Kasvihuoneen perustukset

Meidän kasvihuoneeksi valittiin Kivikankaan valikoimasta: Juliana Premium 13m2 muurilla. Kasvihuoneella on pituutta 4,39 metriä ja leveyttä 2,96 metriä. Ajatuksena oli valita vähän isompi kasvihuone, jotta sitä voi halutessaan hyödyntää myös piharakennuksena. Isoon kasvihuoneeseen mahtuu myös huonekaluja ja sen voi sisustaa viihtyisäksi.

Meidän pihalla optimaalisin kasvihuoneen paikka löytyy kallion päältä, joten se osaltaan aiheuttaa tiettyjä haasteita perustuksille. Kallion vaihtelevat muodot ja korkeuserot tulee pystyä tasaamaan. Tämä onnistuisi helpoiten betonivalulla.

Kasvihuoneen paikka hahmottumassa rimojen ja keppien sisään

Juliana – kasvihuoneen mukana tulee seikkaperäiset asennusohjeet, joissa kerrotaan vaatimukset myös kasvihuoneen perustuksille. Alemmasta kuvasta selviää, että pelivaraa muurin mitoituksella on 1cm /suunta (X, Y). Ristimittaa (Z) seuraamalla varmistetaan, että valukehikosta saadaan tehtyä suorakulmion muotoinen.

Valumuotin rakentaminen aloitettiin asettelemalla ensin vaakalauta oikealle korkeudelle. Korkeuseroa eri kulmien välillä oli sen verran paljon, että homman sai parhaiten maaliin tasolaseria apuna käyttämällä. Valumuotin seiniksi sahattiin ohutta vaneria.

Valumuotin sisempi seinämä rakennettiin samalla tyylillä. Vaakalauta tasolaserin avulla ensin oikeaan korkeuteen ja sitten rakennelman vahvistaminen suunnasta jos toisesta. Huomionarvoista on se, että valumuotin sisällä kovettuva betonimassa painaa ihan huomattavan paljon. Kevyesti rakennettu muotti saattaa pahimmillaan pullistua väärään muotoon tai rikkoutua kokonaan.

Betonia vahvistetaan raudoittamalla se harjateräksellä. Lähes kaikkea romurautaa voi soveltuu teräsbetonin rakentamisessa.

Ylemmässä kuvassa näkyy keltainen muoviputki, joka toimii sähköjohtojen tunnelina. Tunnelin kautta voi halutessaan tuoda sähköt kasvihuoneeseen.

Valmis sokkeli täytettiin sisältä 0-16 kalliomurskeella ja tiivistettiin tärylätkällä. Kasvihuoneen lattiaksi on suunnitteilla latoa kierrätettyä maatiiliä, joten jätin varauksen myös asennushiekka / kivituhkakerrokselle.

Seuraavissa artikkeleissa pääset seuraamaan, kuinka kasvihuone kohoaa harjakorkeuteensa.

Rakennuslupa kasvihuoneelle

Kasvihuoneen rakentaminen voi kunnasta riippuen olla luvanvaraista. Oman kuntani rakennusjärjestyksessä oli määritelty, että ilmoitusmenettelyllä saa rakentaa alle 10 neliön suuruisen kylmän, tulisijattoman ja kevytrakenteisen rakennelman. Meidän pihalle oli haaveissa rakentaa 13 neliöinen kasvihuone, joten siihen vaadittiin rakennuslupa.

Rakennusluvan hakeminen tuntui alkuun raskaalle menettelytavalle ja pelkäsin, ettei oma osaamiseni riittäisi prosessin läpivientiin. Rakennusvalvontaan soittamalla sain tosi hyvät neuvot, kuinka hakemus laaditaan ja mitä liitteitä siihen vaaditaan.

Saamieni ohjeiden mukaan julkisivupiirrustuksen voi piirtää itse. Hommaan tarvitaan A3 paperia, lyijykynä ja suhdeviivain. Julkisivu piirretään suhteessa 1:20 ja kuvataan kolmesta eri ilmansuunnasta. Lopuksi piirrustus skannataan sähköiseen muotoon.

Perustukset tulee myös pystyä ennalta kuvailemaan, kuinka ne aikoo toteuttaa. Meidän pihalla kasvihuone pystytetään kallion päälle. Alla olevasta piirrustuksesta käy ilmi, että kasvihuoneen anturana toimii kallio ja sokkelina harjateräksin vahvistettu betoni. Sokkelin sisätäyttö tehdään kalliomurskeella.

Julkisivupiirrustuksen ja perustusleikkauksen lisäksi tulee ennalta määrittää, mihin kohtaan tontilla kasvihuone sijoitetaan. Määritys tehdään piirtämällä kasvihuoneen tarkka paikka asemapiirrustukseen. Naapureiden kanssa on hyvä käydä suunnitelma yhdessä läpi, sillä usein hakemuksessa vaaditaan myös naapurien tiedottamista tai kuulemista.

Jokainen hakemuksen liitteeksi vaadittu rakennuspiirrustus yksilöidään ja allekirjoitetaan ”nimiön” avulla. Nimiön voi tehdä excelissä ja sijoittaa lopulta rakennuspiirrustuksen nurkkaukseen. >Printtaa paperille >Leikkaa saksilla >Teippaa rakennuspiirrustukseen >Lopuksi skannaa sähköiseen muotoon.

Rakennuslupaa haetaan sähköisessä lupapalvelussa ja käsittelyaika vaihtelee kuukaudesta kahteen.

Meidän pihalle nousee Kivikankaan Juliana Premium 13m2 muurilla.

Kasvihuoneunelmia – Juliana kasvihuoneet

Piharakentamisen ohessa on herännyt haave omasta kasvihuoneesta. Olisi mukavaa, jos kesäisin pystyisi kasvattamaan esimerkiksi kurkkua ja tomaattia omalla takapihalla. Salaatin, persiljan, lehtikaalin ja porkkanan kasvattamisesta lavakauluslaatikossa onkin jo vähän kokemusta.

Auringon liikkeitä muutaman päivän ajan tarkkaillessa todettiin, että paras paikka kasvihuoneelle löytyisi meidän takapihalla kallion päältä. Auringon noustessa idän suunnasta, kasvihuone saisi suoraa auringonpaistetta puoleen päivään saakka. Kasvihuoneen pystyisi asentamaan optimaalisesti itä-länsi suuntaan ja kovimman auringonpaisteen aikana takametsä varjostaisi sopivasti. Auringon laskiessa länteen, osuisivat illan viimeiset auringonsäteet myös tälle paikalle.

Huonona puolena mainittakoon, että kyseessä olisi melkoinen paraatipaikka. Kasvihuone tulisi näkymään kallion päältä kaikkiin suuntiin, joten ihan mitä tahansa muovihökötystä ei siihen voisi pystyttää.

Hahmotelmaa kasvihuoneen ulkomitoista

Tyylikkäät Juliana – kasvihuoneet

Kasvihuoneita speksaillessa löytyi Pietarsaarelainen perheyritys nimeltä Kivikangas. He maahantuovat ihan erityisen hienoa Juliana – kasvihuonemallistoa. Vaikka jonkunlaisen mielikuvan saa muodostettua jo nettisivujen kautta, pääsee näitä kasvihuoneita tutkimaan livenä eri puolella Suomea.

Espoo, Margettanpuisto

Espoon Margettanpuisto löytyy kätevästi kehäkolmosen varrelta ja puistossa pääsee tutustumaan useampaan Julianan eri malliin. Puistosta löytyy mm. kätevän kokoinen Compact 6,6m2 ja useampia eri kokoisia Premium-kasvihuoneita. Premiumin etu on 140cm leveät tuplaovet, joista mahtuu sisään vaikka kottikärryillä.

Juliana Premium 10,8m2
Juliana Compact 6.6

Juliana Compact on laadukas ja kätevän kokoinen kasvihuone. Premiumiin verrattuna se on vähän kapeampi ja matalampi.

Juliana – kasvihuoneeseen löytyy mukavasti erilaisia varusteita ja lisäosia. Näitä ovat mm. erilaiset pöytätasot, hyllyt, varjostuskankaat ja taimituet.

Joensuu, Joensuun kukkatalo

Muutaman korttelin päässä Joensuun Prismalta löytyy esittelypiha, jossa Julianan kasvihuoneita pääsee myös katselemaan. Joensuun kukkatalon puutarhamyymälästä löytyy ainakin 10,8m2 Premium ja 6.6m2 Compact.

Mikkeli, Mikkelipuisto

Mikkelissä pääsee tutustumaan neliön muotoiseen 8.8m2 Premium – malliin. Tämä kasvihuone olikin varsinainen tilaihme.

Premium 8,8m2

Kasvihuoneen ja piharakennuksen yhdistelmä

Kaikista hienoin vaihtoehto oli 13 neliöinen Juliana Premium muurilla. Kokonsa vuoksi tämän malli pystyttäminen tarvitsee jo ihan oikean rakennusluvan. Tomaattiviljelmien lisäksi tähän kasvihuoneeseen mahtuisi helposti vaikkapa kuuden istuttava pöytäryhmä. Sähköistettynä ja nätisti valaistuna se ajaisi hienosti myös piharakennuksen virkaa.

Kuvan mallissa kasvihuoneen alaosa on toteutettu puulla mutta sen voisi yhtä hyvin rakentaa tiilistä. Wanhoilla punaisilla tiileillä toteutettuna, tällainen 13m2 Premium – kasvihuone olisi kyllä todella upea ja sopisi myös pihan ”paraatipaikalle”.

Juliana Premium 13m2 (muurilla)

Nurmikon perustaminen

Nurmikon perustamista ja nurmikon kylvämistä käsittelevää artikkelia onkin saanut odottaa jo tovin. Nyt vasta tasan vuoden kuluttua nurmisiemenen kylvämisestä lopputulos on sellainen, että sitä voi esitellä kuvina ja tekstinä sivujen lukijoille. Taakse jäänyt kesä (2021) oli ihan poikkeuksellisen kuuma ja aiheutti omat ongelmansa myös nurmikon kasvamiselle.

Meidän pihalla kasvuolosuhteet oli alkujaankin kaoottiset. Perusmaa on lähes koko pihan laajuinen kallio. Kallion päältä löytyy rakennusvaiheessa lopulliseen korkeuteensa täytetty epämääräinen savi-hiekka-seos ja pintamaan roolia esittää noin 5cm kerros hiekansekaista multaa. Etelän suuntainen piha on paahteinen ja sinne paistaa aurinko koko päivän.

Alla läpileikkaus lähtötilanteesta.

Pystytkö erittelemään maakerrokset?

Pintamaita kaivinkoneella kuoriessa havaittiin, että paikoittain kallio kulkee ihan pinnassa. Suunnitelma jouduttiin mukauttamaan vallitseviin olosuhteisiin ja perustamaan nurmialueet vain sellaisiin paikkoihin, joihin saa riittävän kerroksen multaa.

Lähtötilanne oli melko lohduton

Perusmaan muokkaus

Aluksi perusmaa muokataan, salaojitetaan ja pinta muotoillaan sileäksi. Savimaahan on hyvä lisätä hiekkaa, jotta sen läpäisevyys paranee. Maakuopat tasoitellaan ja perusmaan muokkauksen yhteydessä kallistus muotoillaan aina rakennuksista poispäin.

Meidän pihalla erityinen haaste oli kallio ja siinä esiintyvät kalliokuopat. Salaojittaminen olisi tarkoittanut kallion louhintaa, joten se jätettiin tietoisesti tekemättä. Kalliokuopat tulevat todennäköisesti keräämään vettä, mutta niiden kanssa on opittava elämään.

Alustäyttö viherkompostimullalla

Meidän pihaprojektissa perusmaan päälle tasoiteltiin ihan merkittävä kerros viherkompostimultaa.

Viherkompostimullan tarkoituksena on toimia sekä kasvualustana, että lisätä karussa ja kuivassa maaperässä pieneliöiden määrää. Paahteisen kallion päällä nurmikko kärähtäisi ihan hetkessä, joten paksulla aluskerroksella pyrittiin luomaan vettä pidättävä / kuivumista hidastava maakerros.

Viherkompostimulta on väriltään mustaa ja koostumukseltaan karkeaa. Mullan seasta löytyviä pieniä keppejä ei kuulu haravoida pois vaan ne jätetään sinne maatumaan.

Viherkompostimultaa

Viherkompostimultaa tasoitellaan perusmaan päälle noin 10cm paksu kerros ja perusmaahan tehty muutaman prosentin kaato on tärkeä säilyttää myös tässä kerroksessa. Viherkompostimullalla saa tehtyä kustannustehokkaasti myös isompia täyttöjä.

Lopullinen pinta nurmikkomullalla

Viherkompostimultaa laitettiin alempaan maakerrokseen paikoin 10cm kerros ja paikoin jopa 60cm kerros. Lopullinen pinta rakennettiin perinteisellä nurmikkomullalla. Nurmikkomulta on hiekansekaista joten nurmiheinä viihtyy siinä hyvin.

Ylemmässä ja alemmassa kuvassa voi havaita eri multalaatujen väliset värierot. Viherkompostimulta on väriltään pikimustaa ja nurmikkomulta on väriltään vaalean ruskeaa. Vaaleampi väri johtuu siitä, että mullan seassa on hiekkaa. Salaojitettu ja hiekkainen kasvualusta on nurmikolle ihan kaikista paras.

Värierot

Oman pihan kuulumiset, syyskuu 2020

Asuntomessu-artikkeleiden jälkeen on syytä palata havannoimaan mitä omalle pihaprojektille kuuluu ja missä ollaan menossa.

Kesä on painettu hommia ja jotain näkyvää tulostakin on saatu aikaiseksi. Television puutarhaohjelmiin verraten projekti etenee kuitenkin niin hitaasti, että ajottain ahdistaa. Jospa olisikin mahdollisuus palkata kymmenen ammattilaisen tiimi tekemään piha valmiiksi sillä aikaa kun isäntäväki on lomareissulla.

18.8.2020

Terassin istutusallas

Terassin vierellä kulkeva istutusallas on viimein saatu valmiiksi. Istutusallas on rakennettu yhdistellen tukimuurielementtejä ja muurikiveä. Istutusaltaan yksi tärkeä tehtävä on hallita pihan korkeuseroja ja rajata nurmialueet terassista.

Istutusaltaan puuttuva takaseinä oli pitkään ongelma. Jälkeenpäin mietittynä helpoin ratkaisu olisi ollut rakentaa istutusallas molemmin puolin L-tukimuurielementeillä. Kustannussyistä jätin takaseinän pois ja ajattelin, että se rakennetaan myöhemmässä vaiheessa, kevyesti ja edullisesti.

Vaihtoehdot oli kasata se valuharkoista tai valaa kokonaisuudessaan betonista. Takaseinällä tulisi olla korkeutta metrin verran ja pituutta kahdeksan metriä. 20 senttimetrin paksuinen väliseinä edellyttäisi valmista betonimassaa peräti 1,6 kuutiota eli kaksi suursäkkiä. Jos anturan tulisi olla noin puolet muurin korkeudesta, se tarkoittaisi peräti puolen metrin leveyttä. Betoniseinä ja sen antura tulisi raudoittaa harjateräksellä ja betonianturan alle tarvitaan tiivistetty ja routimaton maaperä.

Valuharkkojen slammaus eli rappaaminen ei myöskään houkutellut enää lisähommana. Hommaa oli muutenkin ja lähdin etsimään mahdollisimman helppoa ratkaisua.

Antikko muurikivi

Ongelma ratkesi Ruduksen Antikko muurikivellä. Yksittäinen kivi on 33 senttimetriä pitkä, 16,5 senttimetriä korkea ja 16,5 senttimetriä leveä. Kivi painaa 20 kiloa kappale eli ihan kevyestä palasta ei ole kyse. Raskaampi ”heavy duty” ulkonäkö sopi hyvin meidän pihan ilmeeseen. Kahdeksan metrin matkan pystyi ratkaisemaan yhteensä 24 kivellä jos takaseinän kumpaankin nurkkaan jättää ihan pienen ilmaraon.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5751.jpg

Hetken ajan kävi mielessä kasata muurikivet suoraan multatäytön päälle, mutta onneksi järki voitti. Pohdiskelun jälkeen päädyttiin tekemään muurille kunnolliset perustukset. Kavinkoneella ja lapiolla kaivettiin noin 40 senttimetriä syvä oja. Alimpaan kerrokseen laitettiin routaeristeeksi 50mm Finnfoam ja sen päälle tiivistettiin 0-32 / 0-16 (aavistuksen sekoittunutta) kalliomursketta. Maanrakennuskankaalla pyrittiin estämään eri maalajien sekoittuminen keskenään vuosien saatossa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on NT4A0264.jpg

Antikko-muurikiveä voi alkaa latomaan suoraan tiivistetyn kalliomurskepatjan päälle, mutta etupihalta löytyi iso kasa hylättyjä 30×30 betonilaattoja. Näistä päätettiin askarrella muurille pika-antura. Betonilaatat sai naputeltua kumivasaran ja vatupassin avulla vaateriin, kun niiden alle laittoi ripauksen 0-8 kivituhkaa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on NT4A0255.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5798.jpg

Antikko – muuri rakennetaan latomalla linjalankaa apuna käyttäen kivet vierekkäin ja muurikivet lukitaan toisiinsa pakkasenkestävällä kiviliimalla.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5799.jpg

Kiviliima oli mahdottoman helppo käsitellä. Liiman pursottamisen jälkeen ehtii hyvin asetella kiven vielä lopullisesti paikalleen. Vaahto leviää hyvin alustaansa ja tarttuu napakasti kiinni.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5801.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5805.jpg

Antikko – muurikiviä myydään myös puolikkaina ja meidän tapauksessa näitä käytettiin nurkkapaloina.

Lopputuloksena 8 metriä pitkä pikkumuuri. Heittoa kahdeksan metrin matkalla 1 senttimetri eli 1 millimetri per metri.

Mona – altakastelujärjestelmä

Istutusaltaassa on multasyvyyttä metrin verran ja se kätkee sisälleen peräti kahdeksan kuutiota istutusmultaa. Multaa on niin paljon, että siihen voi istuttaa kukkien ja pensaiden lisäksi myös pieniä puita. Poikkeuksellisen syvämultaisen istutusaltaan kastelu tuo mukanaan omat haasteensa, jotka ratkaisiin asentamalla altaaseen altakastelujärjestelmä.

Kirjoittelen Mona – altakastelusysteemin asentamisesta oman artikkelin myöhemmin. Asentamisessa oli tiettyjä haasteita.

Ylemmässä kuvassa näkyy istutusaltaan rakenteita. L-tukimuurin seinämässä on patolevy, joka jättää pienen ilmaraon betoniseinän ja multatäytön väliin. Tämän pitäisi vähentää kalkkihärmeen muodostumista betonin pintaan. Patolevyn ja multatäytön välissä on 100mm Finnfoam – eriste, jonka tarkoituksena on vähentää routimisen ja maapaineen vaikutusta muuriin.

Eristelevyt istutusaltaissa saattavat hidastaa mullan sulamista talven jälkeen, joten seuraavana keväänä selviää onko tuo hyvä vai huono juttu. Jälkeenpäin on helpompi ottaa pois kuin asentaa.

Asuntomessut Tuusulassa – Viljelyspalstat ja kasvimaat

Päästiin eilen vaimon kanssa tutustumaan Tuusulan asuntomessuille vähän ennakkoon pressipäivänä. Seuraavaksi luvassa siis muutaman artikkelin sarja asuntomessuaiheesta. Tuusulan asuntomessualue on muutettu asuinalueeksi vanhasta kasarmialueesta. Tarkoitus on ollut tehdä alueesta ”kylämäinen”, yhteisöllinen alue, joka kuitenkin sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä Helsingistä.

Hyönteishotelli

Tuusulan asuntomessualueen välittömässä läheisyydessä oli asukkaiden virkistäytymiskäyttöön tarkoitettu viheralue. Virkistysalue toivotti vieraat tervetulleeksi valtavan kokoisella hyönteishotellilla. Hyönteishotellilla oli korkeutta ja leveyttä yli kaksi metriä.

Hyönteishotelli on ötököille ja hyönteisille rakennettu ”keinopesä”, joka tarjoaa niille paikan yöpyä, pesiä ja talvehtia. Puutarhahommissa hyönteishotellia hyödynnetään pölyttäjähyönteisten houkuttelemiseksi esim. marjapensaisiin.

Hyönteishotelli rakennetaan raakapuusta ja sisustuksen voi tehdä mielensä mukaisesti eri luonnonmateriaaleista (olkia, ruohoa, lehtiä, sammalta, käpyjä).

Asuntomessujen yksi teemoista on yhteisöllisyys, ja se korostuu asukkaiden yhteiskäyttöön tarkoitetuilla istutusalueilla, istutuslaatikoilla ja vuokrattavissa olevilla viljelypalstoilla. Alueella on myös pieni, viihtyisä lampi, jossa myös yhteiskäyttöön tarkoitettu nuotiopaikka ja kutsuvia istuskelupaikkoja. Alueella laiduntaa kesä-aikaan myös muutamia lampaita.

Yrttitarha

Virkistysalueen yrttitarhaan oli istutettu monenlaista hyötykasvia. Löytyi piparjuurta, sipulia, rakuunaa, minttu, piparminttua ja raparperia, noin esimerkiksi. Alueen yrtit ovat vapaasti asukkaiden hyödynnettävissä.

Hedelmäpuita kuten omenapuita, kirsikkapuita ja luumua oli istutettu sinne tänne, samoin kuin marjapensaita. Alue oli todella viihtyisä, ja tuo varmasti odotusten mukaista yhteisöllisyyttä yhteisen harrastuksen muodossa alueen viherpeukaloille.

Istutuslaatikot

Istutuslaatikoita löytyi useassa eri kokoluokassa. Nämä ”lavakauluslaatikot” oli rakennettu 200x200mm puupölkyistä, jotka ladottu päällekkäin ja kiinnitetty toisiinsa puutappien avulla. Matalin lavakaulus oli 40cm korkea ja korkein 120cm korkea. Mittanauha ei tullut reissuun mukaan, mutta askelmitalla mitattuna näillä oli pituutta 5 metriä ja leveyttä 2 metriä.

Ylemmässä kuvassa 2 x 5 metriä pitkä mansikkamaa. Ihan kätevästi mahtui kolme riviä mansikkaa tähän altaaseen.

Sadevesien imeytyskenttä (”sadepuutarha”)

Mielenkiintoinen idea oli hallita sadevesiä ohjaamalla ne katoilta ja kiveyksiltä painanteiden avulla uusiokäyttöön. Rakennusten välillä oli sadepuutarha, jonne oli istutettu kosteassa maassa viihtyviä kasveja. Sadepuutarha hidastaa veden imeytymistä ja lisää haihtumista.

Sadepuutarhaan oli rakennettu oleskelualueita ja kosteikkoon, istutusten ympärille oli laitettu kaakaokuorikatetta. Kaakaokuorikate oli meille uusi tuttavuus ja hauskaa oli se että kuorikate tuoksuu (yllättäen) kaakaolle.

Seuraavassa artikkelissa pureudutaan itse asiaan eli rakennuksiin ja niiden sisältöön.

Sadeveden talteenotto

Vesijohtoveden ”kovuus” riippuu vedessä olevien kalsium- ja magnesiumionien määrästä. Runsaskalkkisen veden havaitsee siitä, että juomalasin tai kattilan reunoille jää valkoista töhnää.

Suomalainen vesijohtovesi sopii kasteluvedeksi lähes kaikkialla eikä veden ”kovuuden” pitäisi ole ongelma. Jos vesijohtovesi on kovin kalkkista, voi sitä ensin seisottaa. Veden seisottamisen aikana vesi lämpenee ja happeutuu. Vesijohtovedellä kastelun ongelmat liittyvät enimmäkseen kustannuksiin. Jokaisesta nurmikolle suihkutetusta vesikuutiosta maksat sekä vesimaksun, että jätevesimaksun, päätyi vesi jätevesiviemäriin tai ei.

Edullisin kasteluvesi nurmikolle ja istutuksille on sadevesi. Kun kasteluun tarvitaan huomattavan paljon vettä, on sadevesien talteenotto järkevä ajatus.

Sadevedenkerääjä (”vesirosvo”)

Sadevesien talteenotto onnistuu parhaiten asentamalla sadevesijärjestelmän syöksytorveen ”vesirosvo”. Vesirosvo on luukku, jonka aukaisemalla sadevesi päätyy hulevesiviemärin sijaan keräysastiaan.

Puolikovalla sateella sadevedenkerääjä nappaa talteen vettä noin 60 litraa tunnissa. Talteen jäävää sadeveden kokonaismäärää voi lisätä asentamalla sadevedenkerääjät useampaan syöksytorveen. Neljällä sadevedenkerääjällä saadaan talteen jo peräti 240 litraa tunnissa.

Keräysastia

Markkinoilla on erilaisia keräysastioita, joista yleisin on 210 litrainen sadevesitynnyri. Sadevesiastiat eivät ole täysin ongelmattomia ja huomioonotettavia seikkoja ovat mm. hyttysten muniminen ja ylivuotovesi. Hyttysten pääsyn sadevesiastialle voi estää verkolla, mutta ylivuotoveden kanssa voi tulla isompiakin ongelmia.

Rankkasateen aikana 210 litran astia saattaa täyttyä jopa 10 minuutissa ja loput sadevedet päätyä talon perustuksiin. Käyttäessä pienempää keräysastiaa on siihen hyvä askarrella ylivuotosysteemi, joka ohjaa keräysastian täyttyessä ylivuotovedet purkulinjaan.

Kosteusvahinkojen ehkäisemiseksi sadevesiastioiden täyttymistä tulee tarkkailla ja tarvittaessa sulkea vesirosvo.

IBC – kontti

IBC – kontti on nestemäisten aineiden säilytykseen ja kuljetukseen tarkoitettu 1000 litran säiliö. Kontin ulkomitat ovat 1200mm x 1165mm x 1000mm eli ihan pienikokoisesta kapistuksesta ei ole kysymys. Säiliön materiaali on sään- ja iskunkestävää UV-suojattua polyeteenimuovia. Ympärillä on galvanoidusta teräsputkesta valmistettu suojahäkki.

IBC – kontteja käytetään teollisuudessa muun muassa erilaisten kemikaalien kuljettelussa paikasta toiseen ja niissä on lupa kuljettaa myös vaarallisia aineita tai polttonesteitä.

Käytetyt kontit kerääntyvät teollisuudessa ongelmajätteiksi, joten niitä on paljon tarjolla yksityishenkilöiden käyttöön. Käytetty IBC – kontti kustantaa 50 – 80 euroa kun uuden hinta on saattaa olla jopa 500 euroa kappale.

IBC – kontin puhdistaminen sadevesikäyttöön

Jos IBC – kontissa ei ole säilytetty ympäristölle vaarallisia aineita, voi sen puhdistaa melko pienellä vaivalla sadeveden säilytykseen sopivaksi. Tarvitset putsausoperaatioon vettä, mäntysuopaa, painepesurin ja vähintään 1,5 metrisellä varrella varustetun siivousmopin. Kumihanskoista ei myöskään ole haittaa sillä kontin ”katon” joutuu puhdistamaan käsin.

Kontin sisäseiniin pääsee parhaiten käsiksi kääntämällä säiliö kyljelleen. Veden ja mäntysuopaliuoksen kanssa harjataan kaikki seinämät puhtaaksi ja lopuksi huuhdellaan painepesurilla.

Pesuvesi poistuu kontista avaamalla kontin alanurkasta löytyvä sulkuhana. Kontti on hyvä huuhdella muutamaan kertaan.

IBC – kontti on melko ruma mutta siihen mahtuu vettä ihan mukavasti. Kontti painaa tyhjänä vain 56 kiloa, joten sen siirtäminen paikasta toiseen on melko vaivatonta. Kun tarve sadeveden keräämiselle päättyy, voi kontin piilottaa vaikka autotalliin.

Sadeveden uusiokäyttö

Veden lyhytaikaisesta seisottamisesta ei ole haittaa. Seisottamisen aikana vesi lämpenee, happeutuu ja pintavedessä mahdollisesti olevat roskat laskeutuvat astian pohjalle. Pitkäaikainen veden seisottaminen saattaa aiheuttaa levämuodostusta.

Sadeveden saa palautettua säiliöstä nurmikon tai istutusten kasteluun esimerkiksi uppopumpun avulla. Painevesiautomaatin tai puutarhapumpun avulla veden voi ohjata myös sadettimille.

Sadeveden ja vesijohtoveden käyttöä yhdistelemällä saa vaikutettua kastelukustannuksiin. Sadepäivinä kerätään ja kuivina päivinä käytetään. Maksulliseen vesijohtoveteen turvaudutaan silloin kun muuta vaihtoehtoa ei ole käytettävissä.

Nurmikon ja istutusten kastelu

Yksi tärkeä kasteluveden määrää säätelevä tekijä on juuristoalueen syvyys. Jos istutuksen juuret ovat 20 senttimetrin syvyydessä, tulee kasvualusta kastella 20 senttimetrin syvyyteen saakka. Kastelusyvyys määräytyy kasvilajin mukaan ja esimerkiksi pensaat vaativat kastelua jopa 60 senttimetrin syvyydelle.

Yhden senttimetrin syvyisen alueen kastelemiseen neliömetrin alalta kuluu yksi litra vettä. Vastaavasti kymmenen senttimetrin syvyisen maakerroksen kasteluun samalta pinta-alalta (1m2) kuluu kymmenen litraa vettä.

Kastelumäärän laskemisessä tulee ottaa huomioon ns. haihtumishäviö. Haihtumishäviö tarkoittaa kasteluveden haihtumista auringon vaikutuksesta. Haihtumishäviö huomioidaan kastelutarpeen määrittämisessä kertomalla pinta-alaa ja kasteltavan kasvualustan paksuutta vastaava kasteluveden määrä 1,2:lla.

Vesi kulkee maanpinnasta alaspäin siten, että se ensin täyttää maan huokoset kyllästyspisteeseen asti ja vasta tämän jälkeen etenee syvempiin maakerroksiin. Kastelualusta pystyy imemään vettä ainoastaan 8 cm paksuisen kerroksen tunnissa, joten kuivaa kasvualustaa kastellessa vesimäärä tulisikin antaa useammassa erässä. Kasteluerien välissä on hyvä pitää taukoja, joiden aikana kasteluveden annetaan vajota alaspäin kasvualustassa.

Vesilammikkojen muodostuminen kertoo liian suuresta kastelunopeudesta.

Kustannusnäkökulma

Meidän pihalle tulee nyt alkuvaiheessa nurmikkoa 300 neliötä ja siirtovarvikkoa eli kunttaa 100 neliötä. Siirtovarvikon paksuus on 10 senttimetriä ja nurmikkoakin tulisi kastella siten, että sen alla oleva maa kastuu noin 10 senttimetrin syvyyteen saakka.

Laskutoimitus:

Tommin ja Pipsan pihalla on yhteensä 400 neliömetriä kasteltavaa pinta-alaa. Tommin on määrä kastella se vähintään 10 senttimetrin syvyyteen saakka. Yhden neliömetrin alueen kasteleminen 10 senttimetrin syvyyteen edellyttää 10 litraa vettä.

Haihtumishäviö on 1,2.

Kuinka monta litraa vettä Tommi ja Pipsa tarvitsevat kastellakseen 400 neliömetrin pinta-alan?

Meidän leveysasteilla vesikuution hinta on 2,01 euroa ja jätevesimaksu 2,94 euroa per vesikuutio. Yksi vesikuutio (1000 litraa) maksaa siis 4,95 euroa.

Jos yksi kastelukerta todellakin edellyttää vettä 4,8 kuutiota, tulee yksittäiselle kastelukerralle hintaa peräti 23,76 euroa. Jos nurmikon kastelee vaikkapa kahdesti viikossa, tulee kastelusta lisäkustannuksia viikkotasolla +47,52 euroa ja kuukausitasolla peräti +190,08 euroa.

Todellisuudessa suositus on, että ensimmäisellä viikolla kastelu suoritetaan päivittäin, toisella viikolla 3-4 kertaa, kolmannella viikolla 2-3 kertaa ja neljännellä viikolla 1-2 kertaa. Hellejaksoina kastelukertoja ja vesimäärää tulee lisätä.

Esimerkkilaskelmassa 400m2 kokoisen alueen kastelu suoritetaan pelkällä vesijohtovedellä neljän viikon ajan. Laskelmassa käytetyn vesikuution hinta (a. 4,95 €) sisältää vesimaksun, jätevesimaksun ja arvolisäveron.

Kastelumenetelmät

Letkukastelussa kasvit kastellaan yksittäin. Letkukastelu on hidasta ja ongelmana on, että paineella annettu vesi ei ehdi imeytyä maaperään. Kasvualustan pinnalle syntyy lammikko ja vesi valuu pintavaluntana pois kasvualustalta.

Sadetuksessa kasteluvesi suihkutetaan kasvuston päälle pyörivien tai keinuvien sadettimien avulla. Sadetuksen ongelma on se, että osa kasteluvedestä haihtuu maan ja kasvien pinnoilta.

Tihkukastelussa vesi ohjataan kasvualustan pinnalle putkia myöten. Tihkuputkissa on pieniä reikiä, joista vesi valuu suoraan kasvin tyvelle.

Altakastelussa kasteluvesi annostellaan kasvualustan sisään asennettuihin säiliöihin. Altakastelua käyttämällä kasteluvesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin.

Kustannustehokasta kastelua?

Parasta aikaa nurmikon kylvämiselle on kevät, alkukesä ja syksy elokuun puolesta välistä lähtien. Keskikesällä kuivat olosuhteet hidastavat nurmikon itämistä ja kasteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kustannustehokkain ajankohta nurmikon kylvämiselle on syksy, jolloin hommaa helpottavat sadepäivät. Luontoäiti hoitaa nurmikon kastelun, ihmisen varmistaessa vedensaannin kuivina jaksoina.

Jos pihalla ei ole omaa porakaivoa tai järveä, on vesijohtovedellä kasteluun turvauduttava suuressa tai pienessä mittakaavassa. Vesijohtovedellä kastelu maksaa, mutta kustannusvaikutuksia voi yrittää hallita fiksuilla ratkaisuilla.

Ihan ensimmäiseksi on järkevää optimoida kastelun ajankohta. Kuuman keskipäivän auringon aikana, kun aurinko on korkeimmillaan haihtuu kasteluvesi nopeasti taivaan tuuliin. Haihtuminen maan pinnasta on kaikkein vähäisintä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, joten kastelu kannattaa suorittaa silloin.

Käyttöön valitusta kastelumenetelmästä ja veden lähteestä riippumatta, nurmikkoa on syytä kastella runsaasti. Säästeliäästi pelkkää pintaa kastelemalla saa aikaiseksi ”pintajuurisen” nurmikon, joka on herkkä kuivumiselle myös jatkossa.

Jos piha on keskeneräinen, kannaa harkita (ajastimella toimivan) sadetusjärjestelmän rakentamista. Tällöin sadetusjärjestelmään liittyvät letkut vedetään valmiiksi maan sisään. Maanpäälliset sadetusjärjestelmät tulee korjata loppusyksystä lämpimiin säilytystiloihin ja maanalaiset järjestelmät varustaa tyhjennysventtiileillä, joiden kautta letkustot tyhjenevät silloin kun niitä ei käytetä.

Altakastelujärjestelmän rakentamista kannattaa harkita isompiin kohopenkkeihin ja istutusaltaisiin. Altakastelun avulla vesi saadaan ohjattua täsmällisesti istutusten juurille. Jos istutuksen (esim. puun) juuret ovat vaikkapa metrin syvällä, kannattaa vesi ohjata juurille pintakastelun sijaan altakastelun avulla.

Järkevillä kasteluratkaisuilla voi säästää pitkässä juoksussa rahaa, sillä taivaan tuuliin ammuttu vesijohtovesi tulee tulee kalliimmaksi kuin kastelujärjestelmän rakentaminen. Kastelujärjestelmien avulla maksullinen vesijohtovesi on mahdollista ohjata täsmällisesti juuri sinne missä sitä tarvitaan. Hukkaan menevien vesikuutioiden lisäksi omalle ajankäytölle voi laskea myös tuntihinnan, sillä isojen pinta-alojen kastelu vaatii viikkotasolla useamman tunnin työpanoksen.

Sadevesi avuksi

Parasta kasteluvettä saadaan ilmaiseksi taivaalta ja keskikesää lukuun ottamatta sadevettä Suomessa on hyvin tarjolla. Sadevesi on lämmintä, hapekasta ja jakautuu nurmikolle tasaisesti. Lyhytkestoiset rankkasateet eivät kastele yhtä tehokkaasti, mutta rankkasateiden aikana kasteluvettä saa jemmattua varsin mukavia määriä.

Seuraava artikkeli käsittelee sadeveden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä istutusten ja nurmialueiden kastelussa.