Luotokiven latominen

Meidän takapihan polut ja kivetetyt oleskealueet päätettiin rakentaa Ruduksen luotokivestä. Yhdellä lavalla toteuttaa 6,75m2 alueen.

Luotokiveä on saatavilla kolmessa eri sävyssä. Näitä ovat musta-harmaa, hiili ja hehku. Monivärisiä kiviä käyttäessä on suositeltavaa latoa kiviä samanaikaisesti eri lavoilta. Näin saadaan sekoitettua värejä tasaisemmin.

Lava sisältää neljää erilaista kiveä: peruskivi, A-kivi, B-kivi ja C-kivi.

Ladontakuvio

Luotokiven ladontakuvio perustuu viiteen erisuuntaisesti aseteltuun peruskiveen. Jotta kivenladonta sujuu ja pysyy vauhdikkaana, kannattaa työn nopeuttamiseksi keksiä omia muistisääntöjä.

Meidän muistisääntö oli ”perhonen”. Pystysuuntaisesti aseteltava peruskivi edustaa perhosen vartaloa. Molemmille puolille tulee siivet, jotka muodostuvat yhteensä neljästä peruskivestä. Aikansa kun silmäilee luotokiven ladontakuvioita niin alkaakin löytämään näitä ”perhosia” ja oppii päättelemään mihin asentoon seuraavaksi ladottava peruskivi tulisi asettaa.

Luotokiven ladonta on helppoa kun pohjat on tehty huolellisesti. Meidän tekniikka oli tasata ohjureiden (2cm metalliputket) ja oikolaudan avulla kivetyksen alle tasainen kerros kivituhkaa ja asettaa luotokivi sen päälle. Ladonta suoritetaan valmiin kivetyksen päältä.

Uusi peruskivi napautetaan kumivasaralla kiinni valmiiden peruskivien reunaan, jotta kivet asettuvat vierekkäin mahdollisimman tiiviisti. Pohjista riippuen voi olla syytä napauttaa kumivasaralla myös kiven päältä, jotta peruskivi asettuu tukevammin kivituhka-alustaan eikä jää kellumaan.

Jos pohjat on tehty millintarkasti, saattaa saumausvaiheessa kevyellä täryllä kivetyksen päältä ajaminen riittää. Meidän pihalla käytettiin molempia tekniikoita. Jos pohjassa oli epätasaisuutta, lisättiin ripaus kivituhkaa ja paukutettiin kivi tiukasti alustaan kiinni.

Suora nurkka

Luotokivi-lavalla tulee kolmea erilaista erikoispalaa (A,B ja C-kivi). Näitä paloja hyödynnetään kun halutaan rakentaa suoria reunoja. Suoralla reunalla vuorottelevat halkaistu A – kivi + peruskivi tai A – kivi + B – kivi. Luotokivissä on valmiina piilosauma, johon napauttamalla saa kiven katkeamaan oikeasta kohdasta. Suoralla reunalla toteutetun perusladonnan pystyy tekemään ilman timanttilaikkaa. Vasara ja kivitaltta riittää.

Erikoisleikkaukset

Erikoistilanteissa on hyvä turvautua timanttilaikkaan, jotta leikkausjälki jää mahdollisimman siistiksi. Meidän projektissa kiven leikkaamiseen jouduttiin turvautumaan muutamia kertoja, esimerkiksi kivetetyn alueen päättyessä muuriin.

Leikkaussalpuuna askarrettiin painamalla pahvipalanen kivetykseen jääneitä aukkoja vasten ja naarmuttamalla sen pintaan leikkauskuvio. Tämä onnistuu helposti kun naputtelee kivetyksen päälle laskettua pahvia vasaralla. Pahviin muodostuneen kuvion päälle asetetaan peruskivi, käännetään paketti ympäri ja merkataan ylimääräiseksi jäävä osa lyijykynällä.

Ylemmässä kuvassa näkyvät pienet raot täytettiin samalla tekniikalla. Pahvin avulla rakennetaan sapluuna ja sen jälkeen kiveen piirretään lyijykynällä leikkauslinjaa vastaava viiva.

Luotokiven paksuus on peräti 8 senttimetriä mutta sen leikkaaminen on helppoa hommaa.

Pihapolkujen pohjatyöt, kaadot ja kallistukset

Pohjatyöt kannattaa tehdä huolellisesti. Pohjatöissä routiva, orgaaninen maa-aines tulee poistaa riittävältä syvyydeltä ja tasoittaa perusmaassa olevat epätasaisuudet ja vettä keräävät kuopat.

Kaivannon täyttäminen

Kaivanto täytetään routimattomalla maa-aineksella, esimerkiksi kalliomurskeella. Perusmaan ja murskeen väliin asetetaan maanrakennuskangas, jonka tarkoituksena on estää maalajien sekoittuminen keskenään.

Kalliomurskeella täytettäessä on hyvä muistaa, että valitun raekoon tulisi olla kolmannes täytön paksuudesta. 0-56 kalliomurskeella (5,6cm x 3) tämä tarkoittaa vähintään 16,8 senttimetrin kerrosta ja 0-32 kalliomurskeella (raekoko 3,2cm x 3) vastaavasti vähintään 9,6 senttimetrin kerrosta.

Jakava kerros: kalliomurske 0-56

Meidän projektissa jakava kerros rakennettiin 0 – 56 kalliomurskeesta, kerrospaksuuden vaihdellessa 20 ja 30 senttimetrin välillä.

Kantava kerros rakennettiin kaksiosaisena. Kantavan kerroksen alimpaan osaan valittiin 0-32 kalliomurske reilun 10 sentin kerroksena (3,2 x 3 = 9,6cm) ja yläosaan 0-16 kalliomurske noin 5 senttimetrin kerroksena (1,6 x 3 = 4,8 cm).

Kantavan kerroksen alaosa: Kalliomurske 0-32

Lopullista maanpintaa lähestyttäessä raekoko pienenee kerroksittain. Isommalla tavaralla rakennetaan ensin tukeva pohja ja asteittain pienenevällä tavaralla viimeistellään. Kaikissa työvaiheissa on tärkeä pyrkiä mahdollisimman tasaiseen kerrokseen ja muistaa tiivistää maakerroksia säännöllisesti.

Kaato tehdään kantavaan kerrokseen

Sadevedet on syytä ohjata pois asfaltoiduilta tai kivetetyiltä alueilta. Tämä onnistuu kallistamalla maanpintaa kantavaan kerrokseen rakennettavan kaadon avulla. Oppikirjan mukainen kallistus on vähintään 2% eli metrin matkalla 2 senttimetriä.

Kallistusta määrittäessä tasolaser on korvaamaton apuväline. Tasolaserin avulla määritellään nollapiste ja kallistuksen korkein kohta. Näiden kahden mittauspisteen väliin on helppoa tasata 0-16 kalliomursketta rautaharavan avulla. Kun riittävä kaltevuus on saavutettu, kannattaa pinta viimeistellä oikolaudan avulla. Ohjauksen apuvälineenä voi käyttää oikeaan korkoon (0 ja 2cm) aseteltuja metalliputkia, joita pitkin oikolautaa kuljetetaan.

Kantavan kerroksen yläosa: kalliomurske 0-16.
Tiivistetty lopullinen pinta ennen asennushiekkaa ja pihakivien ladontaa.

Kantavan kerroksen yläosaan rakennettu kallistus on hyvä tiivistää. Kuvassa näkyy 60 kilon maantiivistäjä, jolla oli kätevää viimeistellä lopullista pintaa. Pieni maantiivistäjä sopii hyvin 0-16 kalliomurskeen ja kivituhkan kanssa puuhasteluun. Alemmat kerrokset (0-56 ja 0-32) on syytä tiivistää raskaammilla tärylevyillä.

Ongelmanratkaisua : kaato kahteen suuntaan

Meidän pihalle tulee neliömäärissä mitattuna paljon kivetettyä aluetta. Pääsääntöisesti kaato on rakennettu pihapolulta kohti vieressä kulkevaa nurmialuetta. Nurmikonreunakivi on asetettu nollakorkoon eli tavoitteena on ohjata sadevesi kokonaan ulos kivetykseltä.

Kulkureittien lisäksi pihalle rakennetaan muutama kivellä päällystettävä oleskelualue. Oleskelualueiden sadevesienhallinta ratkaistiin asentamalla kivetysalueen vierelle linjakuivatusjärjestelmä. Linjakuivatusjärjestelmä on nerokas keksintö ja ansaitsee ihan oma artikkelin.

Kuinka yhdistää kaksi aluetta joiden kallistukset poikkeavat toisistaan?

Pienen pohdiskelun jälkeen päädyttiin maalaamaan työsuunnitelma spraymaalilla, jotta ei unohda mitä on tekemässä. Nollapiste määriteltiin nurmikonreunakiven nurkkaan ja +2cm korkeus määritettiin vieressä kulkevan pihapolun mukaan.

Oleskelualueeksi suunniteltu alue jää kallistuksen osalta vajaaksi (<2%) mutta kahvit pysyy kupissa eikä tarvitse istua vinossa. Alueelle jäi kaatoa kuitenkin noin 1cm per metri ja toivotaan että se riittää.

Kiipeilytelineiden turvallisuus yksityispihalla

Leikkikenttien tuoteturvallisuuslainsäädäntö koskee rivitaloyhtiöiden-, kunnallisten, päiväkotien-, koulujen-, sairaaloiden-, huoltoasemien-, ostoskeskusten-, laivojen-, seurakuntien-, ja pikaruokaloiden pihoilla olevia leikkikenttiä ja niiden yksittäisiä leikkikenttävälineitä.

Monet taloyhtiöt ovat alkaneet purkamaan leikkikenttiään, sillä turvamääräysten noudattaminen käy kalliiksi ja vahinkotapauksissa vastuu on taloyhtiön hallituksen isännöitsijällä. Lisää tästä aiheesta voi lukea Tukesin sivuilta.

Ulkoleikkipaikkoja käsittelevän RT-kortin (RT 89-10966), yksityispihoja koskeva kappale alkaa seuraavalla tavalla: ”On yksityishenkilön oma asia, millaisia rakenteita omalle pihalleen tekee”.

Vaikka yksityispihaa koskeva lainsäädäntö ja valvonta on huomattavasti kevyempää, tulee leikkipaikat rakentaa lapsille turvallisiksi ja pyrkiä minimoimaan vakavan vammautumisen riskit. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kiipeilytelineitä rakentaessa tulee noudattaa laitevalmistajan antamia ohjeita. Telineillä roikutaan usein myös pää alaspäin ja tippumisen mahdollisuus on tärkeää ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Turva-alueen ja putoamiskorkeuden määrittäminen

Turva-alueen koko ja putoamiskorkeus riippuu telineen tai leikkivälineen käyttötarkoituksesta. Karuselleissa turva-alue on 2 metriä kaikkiin suuntiin ja keinuissa turva-alue mitataan keinun ääriasennosta metri kumpaankin suuntaan. Keinusta hyppäämisen mahdollisuus tulee ottaa huomioon, eikä keinun turva-alue saa leikata toisen leikkivälineen turva-alueen kanssa.

Putoamiskorkeus on suurin mahdollinen pystysuora etäisyys, jonka leikkivälineen käyttäjä voi pudota. Leuanvetotelineissä vapaa putoamiskorkeus on aavistuksen tulkinnanvarainen. Jos teline tarjoaa mahdollisuuden ”vetää vartalo telineen päälle”, lasketaan putoamiskorkeus ylimmästä vartalon tukipisteestä. Jos telineen päälle kiipeäminen ei ole mahdollista, vähennetään jalan tai käden ylimmästä tukipisteestä 100cm.

Pohdittavaa: Onko kyseisen telineen putoamiskorkeus 50cm vai 150cm.

Turva-alue

Kun putoamiskorkeus on alle 60 cm, ei turva-aluetta vaadita. Jos putoamiskorkeus on välillä 60–150 cm, on turva-alue 150 cm. Putoamiskorkeuden ollessa yli 150 cm on turva-alue 2/3 putoamiskorkeudesta + 50 cm. Turva-alue määritellään samalla laskukaavalla kaikkiin suuntiin, myös telineen sivuille.

Alusta

Putoamiskorkeuden ollessa yli 60cm, mutta alle 100cm saa alusta olla hoidettua pintamaata esim. nurmikkoa. Putoamiskorkeuden ollessa yli 150cm tulee alustan olla turvahiekkaa, turvakatetta tai putoamislaattaa. Turvahiekkaa käytettäessä, kahden metrin putoamiskorkeutta varten suositellaan vähintään 30cm paksuista kerrosta ja yli kahden metrin putoamiskorkeudelle 40 cm paksuista kerrosta.

Asianmukaisesti rakennetun turva-alustan ensisijaisena tarkoituksena on vähentää päähän kohdistuvan iskun aiheuttamia vammoja. Turvahiekka ehkäisee myös nilkan taittumista ja pitkien luiden murtumista.

Etäisyys

Yksityispihoja koskevissa säännöksissä leikkivälineiden tulee olla vähintään kahden metrin etäisyydellä muista leikkivälineistä tai rakenteista. Rakenteella tarkoitetaan tässä yhteydessä talon seinien lisäksi myös puita, oksia, aitoja ynnä muita vimpaimia, joihon voi satuttaa itsensä.

Ankkurointi

Julkisissa paikoissa leikkivälineiden tulee olla kiinteästi asennettuja ja ankkureiden tulee olla vähintään 40 senttimetrin syvyydessä. Yksityispihoilla ankkuriosan yläpinta saa olla maanpinnan tasolla.

Putoamis- ja turva-alueen rakentamisen kustannukset

Jos telineen korkein otekohta on 240cm eikä teline tarjoa mahdollisuutta vetää vartaloa sen päälle, vähennetään maksimaalisesta putoamiskorkeudesta 100cm. Tällä laskutoimituksella telineen putoamiskorkeus on 140cm. Putoamiskorkeuden ollessa 140cm, on turva-alue 150 cm eteen, 150cm sivuille ja 150cm taakse. Putoamisalustan tulee olla joko 30cm paksuinen kerros turvahiekkaa tai turvakatetta. Putoamisalustan voi rakentaa myös kumirouhelevystä. Tällöin tulee käyttää vähintään 5cm paksua turvalaattaa.

Jos turva-alue rakennetaan suorakaiteen muotoiseksi, on se 4,5metriä leveä ja 3 metriä pitkä. Turva-alueelle tulee neliöitä siis yhteensä 13,5 ja 30 sentin syvyyteen rakennettuna kuutoita 4,05. Kuutiot selvittämällä (13,5 x 0,3 = 4,05m3) pystyy laskemaan turvahiekan tai -katteen kustannusarvion ja turvalaattojen kustannukset neliöhinnan perusteella.

Hintansa puolesta turvahiekka on edullisin vaihtoehto (n. 40 euroa / kuutio), joten 4m3 putoamisalueen rakentaa 160 eurolla. Turvakatetta käyttäessä (n. 130 euroa/kuutio) hinta pomppaa reiluun 500 euroon ja turvalaatalla (n. 70e/m2) tuotteesta riippuen noin 1000 euroon. Huoltovapaa turvalaatta saattaa maksaa itsensä takaisin pitemmässä juoksussa.

Kustannuksia laskiessa alkaa ymmärtämään, miksi taloyhtiöiden pihoille ei mielellään enää rakenneta kiipeilytelineitä tai keinujakaan.

Teki yksityispihalla niin tai näin, on tärkeä ymmärtää mahdolliset riskit ja vaarat, joita teline tai leikkiväline voi tuoda mukanaan. Vastuu on leikkipaikan rakentajalla ja vaikka tiukka lainsäädäntö ei suoraan koske yksityispihoja, tulee omistajalle varmasti monenlaisia syyllisyydentunteita jos jotain vakavampaa sattuu.

Fysiikan lait pätevät myös yksityispihalla

Vapaapudotuksessa ensimmäisen sekunnin aikana pudotaan 9,8 metriä. Kilometrivauhdiksi muutettuna tämä tarkoittaa 35 kilometrin tuntivauhtia. Ensimmäisen sekunnin jälkeen vauhti kiihtyy tasaisesti kunnes ilmanvastus saavutetaan.

Putoamisnopeus on sama kaikenpainoisille, eli yhtäaikaisesti pudotettuna yhden kilon maitopurkki ja 32 kilon kahvakuula osuvat maahan samanaikaisesti.

Potentiaalienergia kuvastaa voimaa joka aiheutuu esineen tippumisesta maahan. Tähän arvoon vaikuttavat sekä esineen paino ja pudotuskorkeus

Vaikka kummatkin esineet osuvat maahan samanaikaisesti (9,81m/s), aiheuttaa raskaampi esine pudotettuna isomman energian.

Energia on sitä suurempi mitä korkeammalta esine tiputetaan. Ihmisen tippuessa vammojen vakuuden määrittää se, kumpi sitoo itseensä enemmän energiaa, alusta vai keho. Kivikovalle alustalle tippumisesta tulee enemmän vammoja kuin pehmeälle alustalle tippumisessa.

Primaarivamma tarkoittaa vammaa, joka syntyy ensimmäisessä osumassa ja sekundaarivamma tarkoittaa vammaa, joka aiheutuu esim. pään lyömisestä varsinaisen kaatumisen jälkeen. Osuman kulma ja pinta-ala vaikuttavat vamman vakavuuteen ja loppujen lopuksi kysymys on siitä kuinka kovan energian luu tai kudos pystyy ottamaan vastaan katkeamatta / repeämättä.

Voimistelutelineissä kannattaa ottaa huomioon myös sinkoutumisen mahdollisuus. Harva näissä pelkkää leanvetoa jaksaa tehdä. Kun taidot kehittyy, siirrytään harjoittemaan vaikeampia juttuja, kuten jättiläisiä, jossa voimistelija pitää tangosta kiinni pyörähtäen vauhdilla rekin ympäri.

Myöhemmin selviää kuinka ratkaisin asian omalla pihallani.

Matonpuisteluteline pihalle

Pojalla on mukava harrastus, telinevoimistelu. Hän aloitti harrastuksen 6-vuotiaana ja nyt on neljäs vuosi voimistelua menossa. Mielestäni telinevoimistelu on tosi hyvä harrastus. Se kehittää voimaa, koordinaatiota ja erilaisia liikkumisen taitoja varsin monipuolisesti.

Kilpailulajina telinevoimistelu on ihan mielettömän vaativa. Parin vuoden ajan Paavo on kilpaillut telinevoimistelun 1-luokassa ja harjoitellut kilpailuissa vaadittavia liikkeitä tavoitteellisemmin.

Pienien poikien telinevoimistelussa (1-luokka) on sellainen erityispiirre, että kilpailuissa on osallistujia ihan valtavan paljon. Muutamaa salikisaa lukuunottamatta useasti samassa sarjassa on jopa 50 osallistujaa. Osallistujien määrä toki pienenee yleistä sarjaa lähestyessä. Ykkösluokassa mitalisijalle pääseminen edellyttää ihan todella hyvää osaamista ja tuomarointi on tiukkaa alusta saakka.

Ykkösluokassa telinevoimisteluun kuuluvat permanto, rekki, nojapuut ja hyppy.

2. luokkaan siirtyessä vaaditut liikesarjat vaikeutuvat ja mukaan tulee uusia telineitä. Näitä ovat hevonen ja renkaat.

Telinevoimistelutaitojen harjoittelu vaatii melkoiset määrät toistoja viikkotasolla ja kaikenlaisesta oheisharjoittelusta on hyötyä. Voltteja voi treenata kotioloissa trampoliinin avulla tai jopa nurmikolla. Rekkihommia voi treenata soveltuvassa kiipeilytelineessä. Kun pihalla on tarjolla mieleistä tekemistä, on kaikki ulkoliikuntaan käytetty aika pois Fortniten ja Minecraftin pelaamisesta.

”Matonpuistelutelineessä ei saa kiipeillä!”

Itse muistan omasta lapsuudestani jatkuvan mäkätyksen ja valituksen siitä, ettei matonpuistelutelineessä saa kiipeillä. Kiipeileminen, roikkuminen ja temppuilu on kuitenkin hauskaa puuhaa ja vaikka miten siitä kieltää, niin lapset yleensä löytää tiensä kiipeilemään matonpuistelutelineelle.

Kiipeilykiellossa on toki perää, eli jos matonpuistelutelineellä koheltaa niin usein tippuu teräskehikkoon ja satuttaa itsensä pahasti. Osuman pinta-ala on niin pieni ja terävä että usein vammoja joutuu korjaamaan leikkaussalissa.

Matonpuistelutelineessä kiipeily on mukavaa puuhaa. Kuvassa esikoistyttäreni Ella-Maria ja serkkutyttö Ida (2009).

No saako sitten kiipeilytelineessä puistella mattoja?

Ajattelin ratkaista asian niin, että hommaan omalle pihalleni kiipeilytelineen, joka soveltuu myös mattojen puisteluun. Nerokasta! Lapset saa vapaasti toteuttaa itseään, ja aikuiset voivat hyödyntää samaa häkkyrää omiin tarkoitusperiinsä. Leuanvedoista ja kehonpainoharjoittelusta ei toki ole mitään haittaa keski-iässäkään. Jos leuanveto ei suju, voi sitä helpottaa vastuskuminauhalla.

Street Workout teline

Speksailin pitkään erilaisia vaihtoehtoja. Telineen tulisi soveltua ulkokäyttöön. Siinä tulisi olla leuanvetotanko ja mahdollisuus rekkiliikkeiden harjoitteluun. Lisäksi telineeseen tulisi pystyä kiinnittämään voimistelurenkaat. Paras meidän pihalle soveltuva malli löytyi valmistajalta nimeltä Dinox. Tuotteet valmistetaan Päijät-Hämeessä, joten samalla tarjoutui mahdollisuus tukea Suomalaista yritystä. Erään jenkkiläisen brändin tuotteet jätin pois vaihtoehdoista juuri tästä syystä.

Tarjolla oli useampaa mallia joista meidän pihalle valittiin Street Workout teline 2. Dinoxin Street Workout – telineet ovat sekä kuumasinkittyjä että jauhemaalattuja. Ruosteen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, sillä telineet on nimenomaan ulkokäyttöön suunniteltuja. Teline sisältää maa-ankkurit betonikiinnitystä varten ja näin teline saadaan tuettua pysyvästi paikalleen. Näissä hommissa meidän pihalla tarjoutuva kallio tuo lisää mahdollisuuksia. Pari reikää kallioon ja telineen maa-ankkuri + betonimuotti pysyy paikallaan ikuisesti.

Positiivinen yllätys oli myös se, että Street Workout – telinettä pystyi valmistusvaiheessa modifioimaan siten, että toinen rekkitangoista tehtäisiin ympärysmitoiltaan kapeampana. Kapea tanko soveltuu paremmin telinevoimisteluhommien harjoitteluun. Valitsin meille tuplarekin, jossa toinen tanko on ”fatbar”- tyyppinen ja toinen kapea.

Teline muodostuu kolmesta tolpasta joiden halkaisija on 11,5cm. Korkeutta telineellä on 240cm, mutta rekkitankojen korkeus on vapaasti säädettävissä. Tarjolla olisi ollut myös yhden rekkitangon versio, mutta tuplarekillä voidaan ottaa vaimon kanssa leuanvetokisoja tai kilpaa tampata kahta mattoa yhtäaikaa.

Street Workout

Street Workout on mukavan näköistä puuhaa ja tällaiseen harjoitteluun soveltuvia ulkoliikuntapaikkoja on alkanut nousta Suomeen ihan mukavasti. Street Workout on kehonpainolla tehtävää harjoittelua, johon kuuluu mm. leuanveto, dippipunnerrus, käsilläseisonta, palomiespunnerrus, etu- ja takavaaka, nojavaaka sekä ”ihmislippu”.

Vanhoilla päivillä en ajatellut ryhtyä ihmislippua harjoittelemaan, mutta Street Workout telineellä aion tampata mattoja, vuosi toisensa jälkeen. Aivan mielettömän hyvä ja koko perhettä hyödyttävä hankinta.

Älyttömän hyviä tuotteita sisä- ja ulkokäyttöön löydät Dinoxin verkkokaupasta, osoitteesta https://www.dinox.fi/.

Tramppaskuutti vaikuttaa myös hauskalta tuotteelta. 

Kurkistus Tuusulan asuntomessuille, osa 2

Kuva: Sakari Mäkelä / White Cloud

Asuntomessualue oli artikkelia kirjoittaessa vielä osittain rakenteluvaiheessa. Tuusulan messualue on siinä mielessä mukava, että esittelykohteet sijaitsevat lähellä toisiaan ja paikasta toiseen siirtyminen on vaivatonta.

Messualue on suunniteltu ”yhteisölliseksi kyläkaupungiksi” ja sen kävelykadut on rakennettu aukioiksi. Kylän ympärillä on paljon puistoja, viheralueita ja vuokrattavia viljelyspalstoja. Yhteisöllistä tunnelmaa kuvastaa myös se, että alueelle on rakennettu yhteiskäyttöön tarkoitettuja pihasaunoja. Ihan mukavia ideoita nämä pihasaunat ja viljelyspalstat. Kasvihuone ja lavakauluslaatikoilla toteutettu ”viljelyspalsta” on pakko askarrella myös omalle pihalle.

Kivirakentaminen

Suurin osa omasta vierailusta meni pihakiviä ihaillessa. Ollaan jo aikaisemmin päätetty hankkia Ruduksen luotokiveä omalle pihalle, mutta täällä sitä oli nähtävissä huomattavan isoina pinta-aloina.

Luotokivi on Ruduksen uutuus, jota saa kolmessa eri värissä. Jämerä Town Housen pihoilta löytyi rutkasti luotokiveä ja se oli ladottu todella taitavasti. Kannattaa huomioida kaivonkannet ja muut yksityiskohdat, jotka on saatu taitavalla pihalaatoituksella lähes häviämään näkyvistä.

Vaikka omalla työmaalla on timanttilaikka käytössä oli lohdullista huomata, että luotokiveen saa myös valmiiksi suorareunaisia paloja.

Istutusaltaat

Jämähdin Jämerä Town Housen pihalle pyörimään melko pitkäksi aikaa. Rivitalojen värit oli kerrassaan upeat. Rivitalon edustalta normaalisti löytyvä hyvin pieni nurmikkolämpäre oli uskallettu korvata tyylikkäällä pihalaatalla. Vehreyttä näiden rivareiden pihoille oli selkeästi suunniteltu tuotavan muurikivistä rakennetuilla istutusaltailla. Istutusaltaita löytyi kaikilta pihoilta.

Alemmissa kuvissa Ruduksen Antikko – kivellä toteutettu istutusallas. Antikko on siinä mielessä hieno vaihtoehto, että vaikka kivi on aika järeän näköinen, on sen ulkomitat hallinnassa. Antikko-kivestä voi rakentaa ulkomitoiltaan pienen altaan, joka vetää sisäänsä multaa ihan mukavan määrän.

Omaa silmää miellytti altaan pohjalle aseteltu N2 – luokkaan kuuluva maanrakennuskangas ja listoilla viimeistellyt patolevyt muurin seinissä. Jos jotain tehdään, niin tehdään kunnolla tai ei ollenkaan.

Ruduksen Rustikko – kivestä valmistettu istutusallas sopisi niin hienosti myös meidän pihalle. Ulkonäön perusteella voisi kuvitella että rustikko-altaan rakentaminen olisi monimutkaista ja vaikeaa. Todellisuudessa rustikon kivet ovat täysin samanlaisia ja ne on helppo latoa päällekkäin. Rustikolla voi tehdä matalia muureja, istutusaltaita ja reunuksia. Korkeammat viritykset voi vahvistaa kiviliimalla tai säänkestävällä saneerauslaastilla.

Honka Huomen – talon terassin vierelle oli rakennettu hieno istutusallas. Kulkuväylät oli laatoitettu mustaharmaalla luotokivellä ja saumattu tummalla saumaushiekalla. Matala istutusallas oli toteutettu Ruduksen Muurikko-kivellä. Tämä parivaljakko (luoto+muurikko) sopi puupintojen kanssa ihan mahdottoman hyvin yhteen.

Itse suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulan messuilla 3.8.2020 alkaen. Lippujen varaaminen tapahtuu netissä ja vierailupäivä määritellään ennakkoon. Asuntomessut vastaa turvallisuusjärjestelyistä. Vierailijan tehtäväksi jää noudattaa ohjeita ja nauttia messuista.

Kurkistus Tuusulan asuntomessuille, osa 1

Tuusulan asuntomessut siirtyivät Covid19 – pandemian vuoksi elokuulle (3.-30.8.2020). Messualuetta on valmisteltu ja 2.6.2020 median edustajat pääsivät jo muutamiin kohteisiin sisään. Kirjoittelen asuntomessuista muutaman artikkelin, joista tässä ensimmäinen.

Pikkukarhut (1 ja 2) olivat saanut maalin pintaansa ja heidät oli myös nimetty uudelleen. Kyseessä vierekkäisille pihoille rakennetut hirsitalot. Pienempi (104m2) kantaa nimeä Villa Ormax ja isompi (113m2) on nimeltään Townhouse Rokka.

Townhouse Rokka

Townhouse Rokka (5h + k + varasto + autokatos) on pikkukarhujen vaaleampi versio. Tämä talo oli sellainen, jossa itse haluaisin asua. Tilaa on riittävästi ja värimaailma on rauhoittava. Erityisiä yksityiskohtia oli olohuoneen korkea katto ja isot ikkunat. Portaita ylös kävellessä kannattaa kiinnittää huomio erääseen pintamateriaaliin, josta en kiusallanikaan liitä kuvaa tähän julkaisuun.

Villa Ormax

Villa Ormaxin eteinen on upea. Se on tilava ja tyylikäs. Eteinen on jopa niin hieno, että Villa Ormaxin muut tilat aavistuksen kalpenevat. Huoneiden sisustaminen on käynnissä ja tilanne varmasti muuttuu elokuun alkuun mennessä.

Ylemmässä kuvassa Villa Ormaxin erään makuuhuoneen ”walk-in-closet”. Huone oli keskeneräinen, joten voisi kuvitella, että tästä tulee erittäin tyylikäs kunhan valmistuu.

Onko asuntomessuille turvallista mennä?

Koronapandemian vuoksi asuntomessuilla tullaan noudattamaan nyt erityisiä turvajärjestelyjä. Asuntomessujen päiväkohtaista osallistujamäärää säännöstellään lipunmyynnin avulla ja asuntojen kiertoreitit on ennakolta suunniteltu siten, että riittäviä turvavälejä voidaan noudattaa. Vierailijoille jaetaan hengityssuojaimet ja käsidesiä on myös tarjolla. Turvaetäisyyksien noudattamista valvotaan ja turvallisuusasioihin suhtaudutaan nyt muutenkin erityisen vakavasti.

Rajatulla osallistujamäärällä asuntomessut saattavat olla jopa entistä mukavampi kokemus. Suurin muutos totuttuun on se, että pääsylippu ostetaan ennakkoon ja vieraillaan tarkasti määriteltynä päivänä.

Messujen turvallisuudesta löydät lisätietoja täältä!

Nurmikon ja istutusten kastelu

Yksi tärkeä kasteluveden määrää säätelevä tekijä on juuristoalueen syvyys. Jos istutuksen juuret ovat 20 senttimetrin syvyydessä, tulee kasvualusta kastella 20 senttimetrin syvyyteen saakka. Kastelusyvyys määräytyy kasvilajin mukaan ja esimerkiksi pensaat vaativat kastelua jopa 60 senttimetrin syvyydelle.

Yhden senttimetrin syvyisen alueen kastelemiseen neliömetrin alalta kuluu yksi litra vettä. Vastaavasti kymmenen senttimetrin syvyisen maakerroksen kasteluun samalta pinta-alalta (1m2) kuluu kymmenen litraa vettä.

Kastelumäärän laskemisessä tulee ottaa huomioon ns. haihtumishäviö. Haihtumishäviö tarkoittaa kasteluveden haihtumista auringon vaikutuksesta. Haihtumishäviö huomioidaan kastelutarpeen määrittämisessä kertomalla pinta-alaa ja kasteltavan kasvualustan paksuutta vastaava kasteluveden määrä 1,2:lla.

Vesi kulkee maanpinnasta alaspäin siten, että se ensin täyttää maan huokoset kyllästyspisteeseen asti ja vasta tämän jälkeen etenee syvempiin maakerroksiin. Kastelualusta pystyy imemään vettä ainoastaan 8 cm paksuisen kerroksen tunnissa, joten kuivaa kasvualustaa kastellessa vesimäärä tulisikin antaa useammassa erässä. Kasteluerien välissä on hyvä pitää taukoja, joiden aikana kasteluveden annetaan vajota alaspäin kasvualustassa.

Vesilammikkojen muodostuminen kertoo liian suuresta kastelunopeudesta.

Kustannusnäkökulma

Meidän pihalle tulee nyt alkuvaiheessa nurmikkoa 300 neliötä ja siirtovarvikkoa eli kunttaa 100 neliötä. Siirtovarvikon paksuus on 10 senttimetriä ja nurmikkoakin tulisi kastella siten, että sen alla oleva maa kastuu noin 10 senttimetrin syvyyteen saakka.

Laskutoimitus:

Tommin ja Pipsan pihalla on yhteensä 400 neliömetriä kasteltavaa pinta-alaa. Tommin on määrä kastella se vähintään 10 senttimetrin syvyyteen saakka. Yhden neliömetrin alueen kasteleminen 10 senttimetrin syvyyteen edellyttää 10 litraa vettä.

Haihtumishäviö on 1,2.

Kuinka monta litraa vettä Tommi ja Pipsa tarvitsevat kastellakseen 400 neliömetrin pinta-alan?

Meidän leveysasteilla vesikuution hinta on 2,01 euroa ja jätevesimaksu 2,94 euroa per vesikuutio. Yksi vesikuutio (1000 litraa) maksaa siis 4,95 euroa.

Jos yksi kastelukerta todellakin edellyttää vettä 4,8 kuutiota, tulee yksittäiselle kastelukerralle hintaa peräti 23,76 euroa. Jos nurmikon kastelee vaikkapa kahdesti viikossa, tulee kastelusta lisäkustannuksia viikkotasolla +47,52 euroa ja kuukausitasolla peräti +190,08 euroa.

Todellisuudessa suositus on, että ensimmäisellä viikolla kastelu suoritetaan päivittäin, toisella viikolla 3-4 kertaa, kolmannella viikolla 2-3 kertaa ja neljännellä viikolla 1-2 kertaa. Hellejaksoina kastelukertoja ja vesimäärää tulee lisätä.

Esimerkkilaskelmassa 400m2 kokoisen alueen kastelu suoritetaan pelkällä vesijohtovedellä neljän viikon ajan. Laskelmassa käytetyn vesikuution hinta (a. 4,95 €) sisältää vesimaksun, jätevesimaksun ja arvolisäveron.

Kastelumenetelmät

Letkukastelussa kasvit kastellaan yksittäin. Letkukastelu on hidasta ja ongelmana on, että paineella annettu vesi ei ehdi imeytyä maaperään. Kasvualustan pinnalle syntyy lammikko ja vesi valuu pintavaluntana pois kasvualustalta.

Sadetuksessa kasteluvesi suihkutetaan kasvuston päälle pyörivien tai keinuvien sadettimien avulla. Sadetuksen ongelma on se, että osa kasteluvedestä haihtuu maan ja kasvien pinnoilta.

Tihkukastelussa vesi ohjataan kasvualustan pinnalle putkia myöten. Tihkuputkissa on pieniä reikiä, joista vesi valuu suoraan kasvin tyvelle.

Altakastelussa kasteluvesi annostellaan kasvualustan sisään asennettuihin säiliöihin. Altakastelua käyttämällä kasteluvesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin.

Kustannustehokasta kastelua?

Parasta aikaa nurmikon kylvämiselle on kevät, alkukesä ja syksy elokuun puolesta välistä lähtien. Keskikesällä kuivat olosuhteet hidastavat nurmikon itämistä ja kasteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kustannustehokkain ajankohta nurmikon kylvämiselle on syksy, jolloin hommaa helpottavat sadepäivät. Luontoäiti hoitaa nurmikon kastelun, ihmisen varmistaessa vedensaannin kuivina jaksoina.

Jos pihalla ei ole omaa porakaivoa tai järveä, on vesijohtovedellä kasteluun turvauduttava suuressa tai pienessä mittakaavassa. Vesijohtovedellä kastelu maksaa, mutta kustannusvaikutuksia voi yrittää hallita fiksuilla ratkaisuilla.

Ihan ensimmäiseksi on järkevää optimoida kastelun ajankohta. Kuuman keskipäivän auringon aikana, kun aurinko on korkeimmillaan haihtuu kasteluvesi nopeasti taivaan tuuliin. Haihtuminen maan pinnasta on kaikkein vähäisintä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, joten kastelu kannattaa suorittaa silloin.

Käyttöön valitusta kastelumenetelmästä ja veden lähteestä riippumatta, nurmikkoa on syytä kastella runsaasti. Säästeliäästi pelkkää pintaa kastelemalla saa aikaiseksi ”pintajuurisen” nurmikon, joka on herkkä kuivumiselle myös jatkossa.

Jos piha on keskeneräinen, kannaa harkita (ajastimella toimivan) sadetusjärjestelmän rakentamista. Tällöin sadetusjärjestelmään liittyvät letkut vedetään valmiiksi maan sisään. Maanpäälliset sadetusjärjestelmät tulee korjata loppusyksystä lämpimiin säilytystiloihin ja maanalaiset järjestelmät varustaa tyhjennysventtiileillä, joiden kautta letkustot tyhjenevät silloin kun niitä ei käytetä.

Altakastelujärjestelmän rakentamista kannattaa harkita isompiin kohopenkkeihin ja istutusaltaisiin. Altakastelun avulla vesi saadaan ohjattua täsmällisesti istutusten juurille. Jos istutuksen (esim. puun) juuret ovat vaikkapa metrin syvällä, kannattaa vesi ohjata juurille pintakastelun sijaan altakastelun avulla.

Järkevillä kasteluratkaisuilla voi säästää pitkässä juoksussa rahaa, sillä taivaan tuuliin ammuttu vesijohtovesi tulee tulee kalliimmaksi kuin kastelujärjestelmän rakentaminen. Kastelujärjestelmien avulla maksullinen vesijohtovesi on mahdollista ohjata täsmällisesti juuri sinne missä sitä tarvitaan. Hukkaan menevien vesikuutioiden lisäksi omalle ajankäytölle voi laskea myös tuntihinnan, sillä isojen pinta-alojen kastelu vaatii viikkotasolla useamman tunnin työpanoksen.

Sadevesi avuksi

Parasta kasteluvettä saadaan ilmaiseksi taivaalta ja keskikesää lukuun ottamatta sadevettä Suomessa on hyvin tarjolla. Sadevesi on lämmintä, hapekasta ja jakautuu nurmikolle tasaisesti. Lyhytkestoiset rankkasateet eivät kastele yhtä tehokkaasti, mutta rankkasateiden aikana kasteluvettä saa jemmattua varsin mukavia määriä.

Seuraava artikkeli käsittelee sadeveden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä istutusten ja nurmialueiden kastelussa.

Ruduksen näyttelypiha Tuusulassa

Käytiin vaimon kanssa hakemassa pihakivien valintaan inspiraatioita ja näkökulmaa Tuusulan Ruduksen näyttelypihalla. Näyttelypiha sijaitsee Tuusulan ristikivessä, osoitteessa Ristikiventie 2.

Näyttelypihalta löytyy valmiiksi rakennettuna melkein kaikki Ruduksen pihakivituotteet.

Riimukivi (alla) on siinä mielessä aika spesiaali, että se toimii samalla hule- ja nurmikivenä. Riimukiven kaltaisilla läpäisevillä päällysteillä voi imeyttää hulevesiä syvempiin maakerroksiin. Näin hulevedet saadaan nopeasti palautettua takaisin luonnon veden kiertokulkuun ja pois kuormittamasta rakennettuja hulevesijärjestelmiä.

Näyttelypihalta löytyi myös Paasikko-muurikiven matalampi versio eli 420mm x 280mm x 140mm. Matalaan muurikiveen löytyy myös yhteensopiva valaisin.

Pihalaatoituksia oli esittelyssä useaa eri vaihtoehtoa ja näyttelypihalla oli tyylikkäästi osattu yhdistellä useampaa eri pihakiveä. Alemmassa kuvassa laatoitettu alue, jonka ulkoreunat oli toteutettu luostarikivellä ja keskusta ladottu antiikinruskeasta kartanokivestä. Eipä tullut ajatelleeksi että pihalaatoituksen voisi toteuttaa useamman eri betonikiven yhdistelmällä.

Ruduksen Luotokivi

Meidän takapihan poluille halutaan joku luonnollisen näköinen ja kalliota muistuttava betonikivi. Liuskekivi oli pitkään ykkösvaihtoehto mutta nyt löydettiin vielä sopivampi.

Meidän pihaprojektin selkeä voittaja on Ruduksen Luotokivi. Luotokiveä saa kolmessa eri värivaihtoehdossa jotka ovat hiili, mustaharmaa ja hehku. Hiili ja mustaharmaa ovat molemmat tummempia kiviä ja näiden välisen eron pystyi parhaiten hahmottamaan kun sitä pääsi katsomaan isommalla pinta-alalla. Pelkällä saumaushiekan värillä on jo yllättävän iso vaikutus. Alemmassa kuvassa sama kivi (mustaharmaa) mutta kahdella eri saumaushiekalla toteutettuna.

Alemmassa kuvassa oikealla musta-harmaa ja vasemmalla hiili.

Mikä kivi omalle pihalle?

Pyydettiin mukaan Luotokiven mallipalat eri värivaihtoehdoissa ja testattiin niitä omalle pihalla. Oikealla hehku, keskellä hiili ja vasemmalla musta-harmaa.

Kilpailu oli äärimmäisen tiukka mutta voittaja löytyi. Kerron myöhemmin mikä väri valittiin meidän pihalle.

Pihapolkujen pohjatyöt

Meidän takapihalle rakennetaan muutama pihapolku, joiden yhtenä tarkoituksena on rajata eri alueet toisistaan. Pihapolut tulee lähelle kalliota.

Betonilaatalla päällystettävän pihapolun rakentaminen aloitetaan poistamalla routiva maa-aines. Routivia maa-aineksia ovat lieju, turve, savi ja siltti. Routiminen tarkoittaa maapohjan jäätymisestä johtuvaa tilavuuden kasvua ja tämä näkyy maanpinnan kohoamisena tai painumisena. Mitä hienorakeisempaa maa-aines on, sen voimakkaammin se routii.

Routiva maa-aines korvataan routimattomalla maa-aineksella. Näitä ovat hiekka, sora ja karkearakeinen moreeni. Meidän tapauksessa pihapolun pohjaksi laitettiin kahta eri kalliomursketta. Polkujen pohjamaana toimii peruskallio, joten routimista ei luulisi tapahtuvan kunhan savinen pintakerros siivotaan vaan pois.

Pihapolun rakennekerrokset

Pihapolun rakennekerrokset koostuvat alusrakenteesta ja päällysrakenteesta. Alusrakenne tarkoittaa pohjamaata. Pohjamaan pinta tulee muotoilla niin, ettei pinnalle jää vettä kerääviä painanteita. Kallion pinta on tasattava ja savinen perusmaa tarvittaessa salaojitettava.

Päällysrakenteet ovat alhaalta ylöspäin ajateltuna 1) suodatinkerros 2) jakava kerros 3) kantava kerros 4) asennushiekka ja 5) laatoitus.

Suodatinkerros estää pohjamaan ja jakavan kerroksen maa-ainesten sekoittumisen keskenään ja se rakennetaan suodatinkankaasta. Suodatinkangas päästää vettä lävitseen ja osaltaan estää päällysrakenteen routimista. Suodatinkangas katkaisee myös kapillaarisen vedennousun.

Jakava kerros jakaa yläpuolisten materiaalien ja päällysteiden aiheuttaman painon tasaisesti pohjakerrokselle. Jakava kerros rakennetaan sorasta tai kalliomurskeesta. Jakavan kerroksen paksuus riippuu päällysteen käyttötarkoituksesta ja pohjan kantavuudesta.

Kantava kerros toimii päällysteen alustana ja ottaa vastaan ylhäältä tulevan paineen. Kantava kerros muotoillaan tulevan päällysteen muotoon ja tiivistetään tärylevyllä. Tarvittavat kaadot (1-2% kaltevuus) tehdään kantavaan kerrokseen.

Asennushiekkakerros toimii päällystekerroksen kivien asennusalustana. Asennushiekkakerroksen voi rakentaa kivituhkasta tai hiekasta.

Rakennekerrosten tiivistäminen

Tiivistäminen on tärkeä työvaihe. Siinä maamassat painetaan tiiviisti toisiaan vasten, jolloin maan kantavuus paranee. Tiivistäminen on syytä tehdä kerroksittain sillä useimmat tärylevyt ovat tehokkaita vain noin 20 senttimetrin syvyyteen asti. Tiivistettävää aluetta ajetaan tärylevyllä ristiin rastiin ja tiivistymistä avustetaan valuttamalla alueelle puutarhaletkulla vettä. Valuva vesi kuljettaa maaperässä olevia hienompia maahiukkasia alaspäin siten että ne täyttävät suurempien kappaleiden välit.

Tärylevyjä löytyy erilaisiin käyttötarkoituksiin ja pienempiin hommiin riittää 80 kiloinen täry. Raskaimmilla tärylevyillä (450kg) maa-ainekset tiivistyvät jopa 40 cm syvyydelle.

Syvät kaivannot hyvä täyttää isommalla tavaralla. Meidän pihalla jouduttiin käyttämään 0-56 kalliomursketta rinteen tukemisessa.

Kallistukset ja kaadot

Laatoitettaville alueille tulee tehdä pieni kallistus, jotta sadevesi valuu nopeasti pois niiden päältä. Asfaltti-, kiveys- ja nurmikkoalueilla vähimmäiskaltevuus on 1-2%. Veden valumasuunta tulee olla aina poispäin rakennuksista. Rakennuksista poispäin johtava kaato estää vettä joutumasta rakennuksen perustuksiin ja edelleen muihin rakenteisiin.

Laatoitettavista alueista tulee kallistusten avulla käyttäjälleen myös turvallisempia. Jos sadevesien ohjausta ei ole ollenkaan mietitty, saattaa pihalaatoituksen päälle muodostua vesilätäkkö, joka pakkasella jäätyy ja muuttuu liukkaaksi.

1% kaato tarkoittaa 1 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla ja 2% kaato vastaavasti 2 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla.

Pihakivet ja laatoitukset

Vehreän takapihan rakentaminen paahteiselle kalliotontille ei ole kovinkaan helppo homma. Kallion päälle on vaikea istuttaa kunnollista nurmikkoa eikä takapihan korkeusasemaa ei voi kohtuuttomasti muuttaa. Korkeuksiin nostettu takapiha näyttäisi tyhmältä ja vastaavasti liian pienellä multavaralla toteutettu nurmikko palaisi karrelle alta aikayksikön.

Omat rajoituksensa aiheuttaa myös naapureiden pihat, metsä ja asemapiirros. Haasteita ja huomioon otettavia asioita on runsaasti.

Käytössä olevista ratkaisuvaihtoehdoista parhaalle idealle tuntuu rakentaa pihalle kaksi polkua. Polut rakennetaan kallion molemmin puolin alueille joihin ei saada kunnollista multavaraa. Pihapolkujen avulla saadaan rajattua (jäljelle jäävät) nurmikkoalueet ja lopputuloksesta tulee toivottavasti myös näyttävämpi.

Betonikivellä päällystettyä pihapolkua tulee paljon mutta parempiakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Kalliopiha on kalliopiha, sekä hyvässä että pahassa.

Yläpihan polut

Yläpihalle rakennetaan kaksi polkua joista toinen kulkee vaakasuuntaisesti kallion vieressä ja toinen pitkittäissuuntaisesti kohti metsää. Betonikivestä rakennettava polku on toiselta reunaltaan suora ja toiselta reunaltaan myötäilee kallion muotoja. Suora reuna toteutetaan nurmikonreunakivellä ja epäsäännöllisen muotoinen reuna leikkaamalla pihakiveä kallionreunan muotoon timanttilaikalla.

Rakennettavan pihapolun suoralla reunalla kallio sukeltaa jo sen verran syvälle että nurmikolle saadaan riittävän syvä multavara.

Metsän ja kallion väliin jää edelleen alue, jossa kallio kulkee todella lähellä maanpintaa. Tämä alue ratkaistaan epäsäännöllisen muotoisella noin 9 neliön ”lämpäreellä”. Alueen käyttötarkoitus on toistaiseksi vielä avoin mutta jotain kivaa siihen kyllä keksin.

”Polkupyöräparkki”

Takapihan pääsisäänkäynti on työnimeltään ”polkupyöräparkki”. Polkupyöräparkin elementit ovat puiset portaat terassialueelle ja paasikko-muurikivestä rakennettu matala muuri. Muurin taakse tulee viistoon rakennettava istutusalue jonne istutetaan erilaisia havukasveja.

Istutusaltaan viereen rakennetaan portaat, jotka johtavat yläpihalle. Portaat päättyvät laatoitettuun ja valaistuun pihapolkuun.

Polkupyöräparkin päällysteenä toimii joku paasikkomuurin ulkonäköön ja tyyliin sopiva pihalaatta. Yläpihan polkujen laatoitus valitaan kallion kanssa yhteensopivaksi ja alapihalla valinnat tehdään paasikkomuurin mukaan.

Minulla on vahva luottamus siihen että lopputuloksesta tulee upea. Yllä olevat betonilaatat saavat jossain vaiheessa myös väistyä uuden tieltä.