Kiipeilytelineiden turvallisuus yksityispihalla

Leikkikenttien tuoteturvallisuuslainsäädäntö koskee rivitaloyhtiöiden-, kunnallisten, päiväkotien-, koulujen-, sairaaloiden-, huoltoasemien-, ostoskeskusten-, laivojen-, seurakuntien-, ja pikaruokaloiden pihoilla olevia leikkikenttiä ja niiden yksittäisiä leikkikenttävälineitä.

Monet taloyhtiöt ovat alkaneet purkamaan leikkikenttiään, sillä turvamääräysten noudattaminen käy kalliiksi ja vahinkotapauksissa vastuu on taloyhtiön hallituksen isännöitsijällä. Lisää tästä aiheesta voi lukea Tukesin sivuilta.

Ulkoleikkipaikkoja käsittelevän RT-kortin (RT 89-10966), yksityispihoja koskeva kappale alkaa seuraavalla tavalla: ”On yksityishenkilön oma asia, millaisia rakenteita omalle pihalleen tekee”.

Vaikka yksityispihaa koskeva lainsäädäntö ja valvonta on huomattavasti kevyempää, tulee leikkipaikat rakentaa lapsille turvallisiksi ja pyrkiä minimoimaan vakavan vammautumisen riskit. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kiipeilytelineitä rakentaessa tulee noudattaa laitevalmistajan antamia ohjeita. Telineillä roikutaan usein myös pää alaspäin ja tippumisen mahdollisuus on tärkeää ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Turva-alueen ja putoamiskorkeuden määrittäminen

Turva-alueen koko ja putoamiskorkeus riippuu telineen tai leikkivälineen käyttötarkoituksesta. Karuselleissa turva-alue on 2 metriä kaikkiin suuntiin ja keinuissa turva-alue mitataan keinun ääriasennosta metri kumpaankin suuntaan. Keinusta hyppäämisen mahdollisuus tulee ottaa huomioon, eikä keinun turva-alue saa leikata toisen leikkivälineen turva-alueen kanssa.

Putoamiskorkeus on suurin mahdollinen pystysuora etäisyys, jonka leikkivälineen käyttäjä voi pudota. Leuanvetotelineissä vapaa putoamiskorkeus on aavistuksen tulkinnanvarainen. Jos teline tarjoaa mahdollisuuden ”vetää vartalo telineen päälle”, lasketaan putoamiskorkeus ylimmästä vartalon tukipisteestä. Jos telineen päälle kiipeäminen ei ole mahdollista, vähennetään jalan tai käden ylimmästä tukipisteestä 100cm.

Pohdittavaa: Onko kyseisen telineen putoamiskorkeus 50cm vai 150cm.

Turva-alue

Kun putoamiskorkeus on alle 60 cm, ei turva-aluetta vaadita. Jos putoamiskorkeus on välillä 60–150 cm, on turva-alue 150 cm. Putoamiskorkeuden ollessa yli 150 cm on turva-alue 2/3 putoamiskorkeudesta + 50 cm. Turva-alue määritellään samalla laskukaavalla kaikkiin suuntiin, myös telineen sivuille.

Alusta

Putoamiskorkeuden ollessa yli 60cm, mutta alle 100cm saa alusta olla hoidettua pintamaata esim. nurmikkoa. Putoamiskorkeuden ollessa yli 150cm tulee alustan olla turvahiekkaa, turvakatetta tai putoamislaattaa. Turvahiekkaa käytettäessä, kahden metrin putoamiskorkeutta varten suositellaan vähintään 30cm paksuista kerrosta ja yli kahden metrin putoamiskorkeudelle 40 cm paksuista kerrosta.

Asianmukaisesti rakennetun turva-alustan ensisijaisena tarkoituksena on vähentää päähän kohdistuvan iskun aiheuttamia vammoja. Turvahiekka ehkäisee myös nilkan taittumista ja pitkien luiden murtumista.

Etäisyys

Yksityispihoja koskevissa säännöksissä leikkivälineiden tulee olla vähintään kahden metrin etäisyydellä muista leikkivälineistä tai rakenteista. Rakenteella tarkoitetaan tässä yhteydessä talon seinien lisäksi myös puita, oksia, aitoja ynnä muita vimpaimia, joihon voi satuttaa itsensä.

Ankkurointi

Julkisissa paikoissa leikkivälineiden tulee olla kiinteästi asennettuja ja ankkureiden tulee olla vähintään 40 senttimetrin syvyydessä. Yksityispihoilla ankkuriosan yläpinta saa olla maanpinnan tasolla.

Putoamis- ja turva-alueen rakentamisen kustannukset

Jos telineen korkein otekohta on 240cm eikä teline tarjoa mahdollisuutta vetää vartaloa sen päälle, vähennetään maksimaalisesta putoamiskorkeudesta 100cm. Tällä laskutoimituksella telineen putoamiskorkeus on 140cm. Putoamiskorkeuden ollessa 140cm, on turva-alue 150 cm eteen, 150cm sivuille ja 150cm taakse. Putoamisalustan tulee olla joko 30cm paksuinen kerros turvahiekkaa tai turvakatetta. Putoamisalustan voi rakentaa myös kumirouhelevystä. Tällöin tulee käyttää vähintään 5cm paksua turvalaattaa.

Jos turva-alue rakennetaan suorakaiteen muotoiseksi, on se 4,5metriä leveä ja 3 metriä pitkä. Turva-alueelle tulee neliöitä siis yhteensä 13,5 ja 30 sentin syvyyteen rakennettuna kuutoita 4,05. Kuutiot selvittämällä (13,5 x 0,3 = 4,05m3) pystyy laskemaan turvahiekan tai -katteen kustannusarvion ja turvalaattojen kustannukset neliöhinnan perusteella.

Hintansa puolesta turvahiekka on edullisin vaihtoehto (n. 40 euroa / kuutio), joten 4m3 putoamisalueen rakentaa 160 eurolla. Turvakatetta käyttäessä (n. 130 euroa/kuutio) hinta pomppaa reiluun 500 euroon ja turvalaatalla (n. 70e/m2) tuotteesta riippuen noin 1000 euroon. Huoltovapaa turvalaatta saattaa maksaa itsensä takaisin pitemmässä juoksussa.

Kustannuksia laskiessa alkaa ymmärtämään, miksi taloyhtiöiden pihoille ei mielellään enää rakenneta kiipeilytelineitä tai keinujakaan.

Teki yksityispihalla niin tai näin, on tärkeä ymmärtää mahdolliset riskit ja vaarat, joita teline tai leikkiväline voi tuoda mukanaan. Vastuu on leikkipaikan rakentajalla ja vaikka tiukka lainsäädäntö ei suoraan koske yksityispihoja, tulee omistajalle varmasti monenlaisia syyllisyydentunteita jos jotain vakavampaa sattuu.

Fysiikan lait pätevät myös yksityispihalla

Vapaapudotuksessa ensimmäisen sekunnin aikana pudotaan 9,8 metriä. Kilometrivauhdiksi muutettuna tämä tarkoittaa 35 kilometrin tuntivauhtia. Ensimmäisen sekunnin jälkeen vauhti kiihtyy tasaisesti kunnes ilmanvastus saavutetaan.

Putoamisnopeus on sama kaikenpainoisille, eli yhtäaikaisesti pudotettuna yhden kilon maitopurkki ja 32 kilon kahvakuula osuvat maahan samanaikaisesti.

Potentiaalienergia kuvastaa voimaa joka aiheutuu esineen tippumisesta maahan. Tähän arvoon vaikuttavat sekä esineen paino ja pudotuskorkeus

Vaikka kummatkin esineet osuvat maahan samanaikaisesti (9,81m/s), aiheuttaa raskaampi esine pudotettuna isomman energian.

Energia on sitä suurempi mitä korkeammalta esine tiputetaan. Ihmisen tippuessa vammojen vakuuden määrittää se, kumpi sitoo itseensä enemmän energiaa, alusta vai keho. Kivikovalle alustalle tippumisesta tulee enemmän vammoja kuin pehmeälle alustalle tippumisessa.

Primaarivamma tarkoittaa vammaa, joka syntyy ensimmäisessä osumassa ja sekundaarivamma tarkoittaa vammaa, joka aiheutuu esim. pään lyömisestä varsinaisen kaatumisen jälkeen. Osuman kulma ja pinta-ala vaikuttavat vamman vakavuuteen ja loppujen lopuksi kysymys on siitä kuinka kovan energian luu tai kudos pystyy ottamaan vastaan katkeamatta / repeämättä.

Voimistelutelineissä kannattaa ottaa huomioon myös sinkoutumisen mahdollisuus. Harva näissä pelkkää leanvetoa jaksaa tehdä. Kun taidot kehittyy, siirrytään harjoittemaan vaikeampia juttuja, kuten jättiläisiä, jossa voimistelija pitää tangosta kiinni pyörähtäen vauhdilla rekin ympäri.

Myöhemmin selviää kuinka ratkaisin asian omalla pihallani.

Matonpuisteluteline pihalle

Pojalla on mukava harrastus, telinevoimistelu. Hän aloitti harrastuksen 6-vuotiaana ja nyt on neljäs vuosi voimistelua menossa. Mielestäni telinevoimistelu on tosi hyvä harrastus. Se kehittää voimaa, koordinaatiota ja erilaisia liikkumisen taitoja varsin monipuolisesti.

Kilpailulajina telinevoimistelu on ihan mielettömän vaativa. Parin vuoden ajan Paavo on kilpaillut telinevoimistelun 1-luokassa ja harjoitellut kilpailuissa vaadittavia liikkeitä tavoitteellisemmin.

Pienien poikien telinevoimistelussa (1-luokka) on sellainen erityispiirre, että kilpailuissa on osallistujia ihan valtavan paljon. Muutamaa salikisaa lukuunottamatta useasti samassa sarjassa on jopa 50 osallistujaa. Osallistujien määrä toki pienenee yleistä sarjaa lähestyessä. Ykkösluokassa mitalisijalle pääseminen edellyttää ihan todella hyvää osaamista ja tuomarointi on tiukkaa alusta saakka.

Ykkösluokassa telinevoimisteluun kuuluvat permanto, rekki, nojapuut ja hyppy.

2. luokkaan siirtyessä vaaditut liikesarjat vaikeutuvat ja mukaan tulee uusia telineitä. Näitä ovat hevonen ja renkaat.

Telinevoimistelutaitojen harjoittelu vaatii melkoiset määrät toistoja viikkotasolla ja kaikenlaisesta oheisharjoittelusta on hyötyä. Voltteja voi treenata kotioloissa trampoliinin avulla tai jopa nurmikolla. Rekkihommia voi treenata soveltuvassa kiipeilytelineessä. Kun pihalla on tarjolla mieleistä tekemistä, on kaikki ulkoliikuntaan käytetty aika pois Fortniten ja Minecraftin pelaamisesta.

”Matonpuistelutelineessä ei saa kiipeillä!”

Itse muistan omasta lapsuudestani jatkuvan mäkätyksen ja valituksen siitä, ettei matonpuistelutelineessä saa kiipeillä. Kiipeileminen, roikkuminen ja temppuilu on kuitenkin hauskaa puuhaa ja vaikka miten siitä kieltää, niin lapset yleensä löytää tiensä kiipeilemään matonpuistelutelineelle.

Kiipeilykiellossa on toki perää, eli jos matonpuistelutelineellä koheltaa niin usein tippuu teräskehikkoon ja satuttaa itsensä pahasti. Osuman pinta-ala on niin pieni ja terävä että usein vammoja joutuu korjaamaan leikkaussalissa.

Matonpuistelutelineessä kiipeily on mukavaa puuhaa. Kuvassa esikoistyttäreni Ella-Maria ja serkkutyttö Ida (2009).

No saako sitten kiipeilytelineessä puistella mattoja?

Ajattelin ratkaista asian niin, että hommaan omalle pihalleni kiipeilytelineen, joka soveltuu myös mattojen puisteluun. Nerokasta! Lapset saa vapaasti toteuttaa itseään, ja aikuiset voivat hyödyntää samaa häkkyrää omiin tarkoitusperiinsä. Leuanvedoista ja kehonpainoharjoittelusta ei toki ole mitään haittaa keski-iässäkään. Jos leuanveto ei suju, voi sitä helpottaa vastuskuminauhalla.

Street Workout teline

Speksailin pitkään erilaisia vaihtoehtoja. Telineen tulisi soveltua ulkokäyttöön. Siinä tulisi olla leuanvetotanko ja mahdollisuus rekkiliikkeiden harjoitteluun. Lisäksi telineeseen tulisi pystyä kiinnittämään voimistelurenkaat. Paras meidän pihalle soveltuva malli löytyi valmistajalta nimeltä Dinox. Tuotteet valmistetaan Päijät-Hämeessä, joten samalla tarjoutui mahdollisuus tukea Suomalaista yritystä. Erään jenkkiläisen brändin tuotteet jätin pois vaihtoehdoista juuri tästä syystä.

Tarjolla oli useampaa mallia joista meidän pihalle valittiin Street Workout teline 2. Dinoxin Street Workout – telineet ovat sekä kuumasinkittyjä että jauhemaalattuja. Ruosteen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, sillä telineet on nimenomaan ulkokäyttöön suunniteltuja. Teline sisältää maa-ankkurit betonikiinnitystä varten ja näin teline saadaan tuettua pysyvästi paikalleen. Näissä hommissa meidän pihalla tarjoutuva kallio tuo lisää mahdollisuuksia. Pari reikää kallioon ja telineen maa-ankkuri + betonimuotti pysyy paikallaan ikuisesti.

Positiivinen yllätys oli myös se, että Street Workout – telinettä pystyi valmistusvaiheessa modifioimaan siten, että toinen rekkitangoista tehtäisiin ympärysmitoiltaan kapeampana. Kapea tanko soveltuu paremmin telinevoimisteluhommien harjoitteluun. Valitsin meille tuplarekin, jossa toinen tanko on ”fatbar”- tyyppinen ja toinen kapea.

Teline muodostuu kolmesta tolpasta joiden halkaisija on 11,5cm. Korkeutta telineellä on 240cm, mutta rekkitankojen korkeus on vapaasti säädettävissä. Tarjolla olisi ollut myös yhden rekkitangon versio, mutta tuplarekillä voidaan ottaa vaimon kanssa leuanvetokisoja tai kilpaa tampata kahta mattoa yhtäaikaa.

Street Workout

Street Workout on mukavan näköistä puuhaa ja tällaiseen harjoitteluun soveltuvia ulkoliikuntapaikkoja on alkanut nousta Suomeen ihan mukavasti. Street Workout on kehonpainolla tehtävää harjoittelua, johon kuuluu mm. leuanveto, dippipunnerrus, käsilläseisonta, palomiespunnerrus, etu- ja takavaaka, nojavaaka sekä ”ihmislippu”.

Vanhoilla päivillä en ajatellut ryhtyä ihmislippua harjoittelemaan, mutta Street Workout telineellä aion tampata mattoja, vuosi toisensa jälkeen. Aivan mielettömän hyvä ja koko perhettä hyödyttävä hankinta.

Älyttömän hyviä tuotteita sisä- ja ulkokäyttöön löydät Dinoxin verkkokaupasta, osoitteesta https://www.dinox.fi/.

Tramppaskuutti vaikuttaa myös hauskalta tuotteelta. 

Kurkistus Tuusulan asuntomessuille, osa 2

Kuva: Sakari Mäkelä / White Cloud

Asuntomessualue oli artikkelia kirjoittaessa vielä osittain rakenteluvaiheessa. Tuusulan messualue on siinä mielessä mukava, että esittelykohteet sijaitsevat lähellä toisiaan ja paikasta toiseen siirtyminen on vaivatonta.

Messualue on suunniteltu ”yhteisölliseksi kyläkaupungiksi” ja sen kävelykadut on rakennettu aukioiksi. Kylän ympärillä on paljon puistoja, viheralueita ja vuokrattavia viljelyspalstoja. Yhteisöllistä tunnelmaa kuvastaa myös se, että alueelle on rakennettu yhteiskäyttöön tarkoitettuja pihasaunoja. Ihan mukavia ideoita nämä pihasaunat ja viljelyspalstat. Kasvihuone ja lavakauluslaatikoilla toteutettu ”viljelyspalsta” on pakko askarrella myös omalle pihalle.

Kivirakentaminen

Suurin osa omasta vierailusta meni pihakiviä ihaillessa. Ollaan jo aikaisemmin päätetty hankkia Ruduksen luotokiveä omalle pihalle, mutta täällä sitä oli nähtävissä huomattavan isoina pinta-aloina.

Luotokivi on Ruduksen uutuus, jota saa kolmessa eri värissä. Jämerä Town Housen pihoilta löytyi rutkasti luotokiveä ja se oli ladottu todella taitavasti. Kannattaa huomioida kaivonkannet ja muut yksityiskohdat, jotka on saatu taitavalla pihalaatoituksella lähes häviämään näkyvistä.

Vaikka omalla työmaalla on timanttilaikka käytössä oli lohdullista huomata, että luotokiveen saa myös valmiiksi suorareunaisia paloja.

Istutusaltaat

Jämähdin Jämerä Town Housen pihalle pyörimään melko pitkäksi aikaa. Rivitalojen värit oli kerrassaan upeat. Rivitalon edustalta normaalisti löytyvä hyvin pieni nurmikkolämpäre oli uskallettu korvata tyylikkäällä pihalaatalla. Vehreyttä näiden rivareiden pihoille oli selkeästi suunniteltu tuotavan muurikivistä rakennetuilla istutusaltailla. Istutusaltaita löytyi kaikilta pihoilta.

Alemmissa kuvissa Ruduksen Antikko – kivellä toteutettu istutusallas. Antikko on siinä mielessä hieno vaihtoehto, että vaikka kivi on aika järeän näköinen, on sen ulkomitat hallinnassa. Antikko-kivestä voi rakentaa ulkomitoiltaan pienen altaan, joka vetää sisäänsä multaa ihan mukavan määrän.

Omaa silmää miellytti altaan pohjalle aseteltu N2 – luokkaan kuuluva maanrakennuskangas ja listoilla viimeistellyt patolevyt muurin seinissä. Jos jotain tehdään, niin tehdään kunnolla tai ei ollenkaan.

Ruduksen Rustikko – kivestä valmistettu istutusallas sopisi niin hienosti myös meidän pihalle. Ulkonäön perusteella voisi kuvitella että rustikko-altaan rakentaminen olisi monimutkaista ja vaikeaa. Todellisuudessa rustikon kivet ovat täysin samanlaisia ja ne on helppo latoa päällekkäin. Rustikolla voi tehdä matalia muureja, istutusaltaita ja reunuksia. Korkeammat viritykset voi vahvistaa kiviliimalla tai säänkestävällä saneerauslaastilla.

Honka Huomen – talon terassin vierelle oli rakennettu hieno istutusallas. Kulkuväylät oli laatoitettu mustaharmaalla luotokivellä ja saumattu tummalla saumaushiekalla. Matala istutusallas oli toteutettu Ruduksen Muurikko-kivellä. Tämä parivaljakko (luoto+muurikko) sopi puupintojen kanssa ihan mahdottoman hyvin yhteen.

Itse suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulan messuilla 3.8.2020 alkaen. Lippujen varaaminen tapahtuu netissä ja vierailupäivä määritellään ennakkoon. Asuntomessut vastaa turvallisuusjärjestelyistä. Vierailijan tehtäväksi jää noudattaa ohjeita ja nauttia messuista.

Kurkistus Tuusulan asuntomessuille, osa 1

Tuusulan asuntomessut siirtyivät Covid19 – pandemian vuoksi elokuulle (3.-30.8.2020). Messualuetta on valmisteltu ja 2.6.2020 median edustajat pääsivät jo muutamiin kohteisiin sisään. Kirjoittelen asuntomessuista muutaman artikkelin, joista tässä ensimmäinen.

Pikkukarhut (1 ja 2) olivat saanut maalin pintaansa ja heidät oli myös nimetty uudelleen. Kyseessä vierekkäisille pihoille rakennetut hirsitalot. Pienempi (104m2) kantaa nimeä Villa Ormax ja isompi (113m2) on nimeltään Townhouse Rokka.

Townhouse Rokka

Townhouse Rokka (5h + k + varasto + autokatos) on pikkukarhujen vaaleampi versio. Tämä talo oli sellainen, jossa itse haluaisin asua. Tilaa on riittävästi ja värimaailma on rauhoittava. Erityisiä yksityiskohtia oli olohuoneen korkea katto ja isot ikkunat. Portaita ylös kävellessä kannattaa kiinnittää huomio erääseen pintamateriaaliin, josta en kiusallanikaan liitä kuvaa tähän julkaisuun.

Villa Ormax

Villa Ormaxin eteinen on upea. Se on tilava ja tyylikäs. Eteinen on jopa niin hieno, että Villa Ormaxin muut tilat aavistuksen kalpenevat. Huoneiden sisustaminen on käynnissä ja tilanne varmasti muuttuu elokuun alkuun mennessä.

Ylemmässä kuvassa Villa Ormaxin erään makuuhuoneen ”walk-in-closet”. Huone oli keskeneräinen, joten voisi kuvitella, että tästä tulee erittäin tyylikäs kunhan valmistuu.

Onko asuntomessuille turvallista mennä?

Koronapandemian vuoksi asuntomessuilla tullaan noudattamaan nyt erityisiä turvajärjestelyjä. Asuntomessujen päiväkohtaista osallistujamäärää säännöstellään lipunmyynnin avulla ja asuntojen kiertoreitit on ennakolta suunniteltu siten, että riittäviä turvavälejä voidaan noudattaa. Vierailijoille jaetaan hengityssuojaimet ja käsidesiä on myös tarjolla. Turvaetäisyyksien noudattamista valvotaan ja turvallisuusasioihin suhtaudutaan nyt muutenkin erityisen vakavasti.

Rajatulla osallistujamäärällä asuntomessut saattavat olla jopa entistä mukavampi kokemus. Suurin muutos totuttuun on se, että pääsylippu ostetaan ennakkoon ja vieraillaan tarkasti määriteltynä päivänä.

Messujen turvallisuudesta löydät lisätietoja täältä!

Nurmikon ja istutusten kastelu

Yksi tärkeä kasteluveden määrää säätelevä tekijä on juuristoalueen syvyys. Jos istutuksen juuret ovat 20 senttimetrin syvyydessä, tulee kasvualusta kastella 20 senttimetrin syvyyteen saakka. Kastelusyvyys määräytyy kasvilajin mukaan ja esimerkiksi pensaat vaativat kastelua jopa 60 senttimetrin syvyydelle.

Yhden senttimetrin syvyisen alueen kastelemiseen neliömetrin alalta kuluu yksi litra vettä. Vastaavasti kymmenen senttimetrin syvyisen maakerroksen kasteluun samalta pinta-alalta (1m2) kuluu kymmenen litraa vettä.

Kastelumäärän laskemisessä tulee ottaa huomioon ns. haihtumishäviö. Haihtumishäviö tarkoittaa kasteluveden haihtumista auringon vaikutuksesta. Haihtumishäviö huomioidaan kastelutarpeen määrittämisessä kertomalla pinta-alaa ja kasteltavan kasvualustan paksuutta vastaava kasteluveden määrä 1,2:lla.

Vesi kulkee maanpinnasta alaspäin siten, että se ensin täyttää maan huokoset kyllästyspisteeseen asti ja vasta tämän jälkeen etenee syvempiin maakerroksiin. Kastelualusta pystyy imemään vettä ainoastaan 8 cm paksuisen kerroksen tunnissa, joten kuivaa kasvualustaa kastellessa vesimäärä tulisikin antaa useammassa erässä. Kasteluerien välissä on hyvä pitää taukoja, joiden aikana kasteluveden annetaan vajota alaspäin kasvualustassa.

Vesilammikkojen muodostuminen kertoo liian suuresta kastelunopeudesta.

Kustannusnäkökulma

Meidän pihalle tulee nyt alkuvaiheessa nurmikkoa 300 neliötä ja siirtovarvikkoa eli kunttaa 100 neliötä. Siirtovarvikon paksuus on 10 senttimetriä ja nurmikkoakin tulisi kastella siten, että sen alla oleva maa kastuu noin 10 senttimetrin syvyyteen saakka.

Laskutoimitus:

Tommin ja Pipsan pihalla on yhteensä 400 neliömetriä kasteltavaa pinta-alaa. Tommin on määrä kastella se vähintään 10 senttimetrin syvyyteen saakka. Yhden neliömetrin alueen kasteleminen 10 senttimetrin syvyyteen edellyttää 10 litraa vettä.

Haihtumishäviö on 1,2.

Kuinka monta litraa vettä Tommi ja Pipsa tarvitsevat kastellakseen 400 neliömetrin pinta-alan?

Meidän leveysasteilla vesikuution hinta on 2,01 euroa ja jätevesimaksu 2,94 euroa per vesikuutio. Yksi vesikuutio (1000 litraa) maksaa siis 4,95 euroa.

Jos yksi kastelukerta todellakin edellyttää vettä 4,8 kuutiota, tulee yksittäiselle kastelukerralle hintaa peräti 23,76 euroa. Jos nurmikon kastelee vaikkapa kahdesti viikossa, tulee kastelusta lisäkustannuksia viikkotasolla +47,52 euroa ja kuukausitasolla peräti +190,08 euroa.

Todellisuudessa suositus on, että ensimmäisellä viikolla kastelu suoritetaan päivittäin, toisella viikolla 3-4 kertaa, kolmannella viikolla 2-3 kertaa ja neljännellä viikolla 1-2 kertaa. Hellejaksoina kastelukertoja ja vesimäärää tulee lisätä.

Esimerkkilaskelmassa 400m2 kokoisen alueen kastelu suoritetaan pelkällä vesijohtovedellä neljän viikon ajan. Laskelmassa käytetyn vesikuution hinta (a. 4,95 €) sisältää vesimaksun, jätevesimaksun ja arvolisäveron.

Kastelumenetelmät

Letkukastelussa kasvit kastellaan yksittäin. Letkukastelu on hidasta ja ongelmana on, että paineella annettu vesi ei ehdi imeytyä maaperään. Kasvualustan pinnalle syntyy lammikko ja vesi valuu pintavaluntana pois kasvualustalta.

Sadetuksessa kasteluvesi suihkutetaan kasvuston päälle pyörivien tai keinuvien sadettimien avulla. Sadetuksen ongelma on se, että osa kasteluvedestä haihtuu maan ja kasvien pinnoilta.

Tihkukastelussa vesi ohjataan kasvualustan pinnalle putkia myöten. Tihkuputkissa on pieniä reikiä, joista vesi valuu suoraan kasvin tyvelle.

Altakastelussa kasteluvesi annostellaan kasvualustan sisään asennettuihin säiliöihin. Altakastelua käyttämällä kasteluvesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin.

Kustannustehokasta kastelua?

Parasta aikaa nurmikon kylvämiselle on kevät, alkukesä ja syksy elokuun puolesta välistä lähtien. Keskikesällä kuivat olosuhteet hidastavat nurmikon itämistä ja kasteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kustannustehokkain ajankohta nurmikon kylvämiselle on syksy, jolloin hommaa helpottavat sadepäivät. Luontoäiti hoitaa nurmikon kastelun, ihmisen varmistaessa vedensaannin kuivina jaksoina.

Jos pihalla ei ole omaa porakaivoa tai järveä, on vesijohtovedellä kasteluun turvauduttava suuressa tai pienessä mittakaavassa. Vesijohtovedellä kastelu maksaa, mutta kustannusvaikutuksia voi yrittää hallita fiksuilla ratkaisuilla.

Ihan ensimmäiseksi on järkevää optimoida kastelun ajankohta. Kuuman keskipäivän auringon aikana, kun aurinko on korkeimmillaan haihtuu kasteluvesi nopeasti taivaan tuuliin. Haihtuminen maan pinnasta on kaikkein vähäisintä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, joten kastelu kannattaa suorittaa silloin.

Käyttöön valitusta kastelumenetelmästä ja veden lähteestä riippumatta, nurmikkoa on syytä kastella runsaasti. Säästeliäästi pelkkää pintaa kastelemalla saa aikaiseksi ”pintajuurisen” nurmikon, joka on herkkä kuivumiselle myös jatkossa.

Jos piha on keskeneräinen, kannaa harkita (ajastimella toimivan) sadetusjärjestelmän rakentamista. Tällöin sadetusjärjestelmään liittyvät letkut vedetään valmiiksi maan sisään. Maanpäälliset sadetusjärjestelmät tulee korjata loppusyksystä lämpimiin säilytystiloihin ja maanalaiset järjestelmät varustaa tyhjennysventtiileillä, joiden kautta letkustot tyhjenevät silloin kun niitä ei käytetä.

Altakastelujärjestelmän rakentamista kannattaa harkita isompiin kohopenkkeihin ja istutusaltaisiin. Altakastelun avulla vesi saadaan ohjattua täsmällisesti istutusten juurille. Jos istutuksen (esim. puun) juuret ovat vaikkapa metrin syvällä, kannattaa vesi ohjata juurille pintakastelun sijaan altakastelun avulla.

Järkevillä kasteluratkaisuilla voi säästää pitkässä juoksussa rahaa, sillä taivaan tuuliin ammuttu vesijohtovesi tulee tulee kalliimmaksi kuin kastelujärjestelmän rakentaminen. Kastelujärjestelmien avulla maksullinen vesijohtovesi on mahdollista ohjata täsmällisesti juuri sinne missä sitä tarvitaan. Hukkaan menevien vesikuutioiden lisäksi omalle ajankäytölle voi laskea myös tuntihinnan, sillä isojen pinta-alojen kastelu vaatii viikkotasolla useamman tunnin työpanoksen.

Sadevesi avuksi

Parasta kasteluvettä saadaan ilmaiseksi taivaalta ja keskikesää lukuun ottamatta sadevettä Suomessa on hyvin tarjolla. Sadevesi on lämmintä, hapekasta ja jakautuu nurmikolle tasaisesti. Lyhytkestoiset rankkasateet eivät kastele yhtä tehokkaasti, mutta rankkasateiden aikana kasteluvettä saa jemmattua varsin mukavia määriä.

Seuraava artikkeli käsittelee sadeveden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä istutusten ja nurmialueiden kastelussa.

Ruduksen näyttelypiha Tuusulassa

Käytiin vaimon kanssa hakemassa pihakivien valintaan inspiraatioita ja näkökulmaa Tuusulan Ruduksen näyttelypihalla. Näyttelypiha sijaitsee Tuusulan ristikivessä, osoitteessa Ristikiventie 2.

Näyttelypihalta löytyy valmiiksi rakennettuna melkein kaikki Ruduksen pihakivituotteet.

Riimukivi (alla) on siinä mielessä aika spesiaali, että se toimii samalla hule- ja nurmikivenä. Riimukiven kaltaisilla läpäisevillä päällysteillä voi imeyttää hulevesiä syvempiin maakerroksiin. Näin hulevedet saadaan nopeasti palautettua takaisin luonnon veden kiertokulkuun ja pois kuormittamasta rakennettuja hulevesijärjestelmiä.

Näyttelypihalta löytyi myös Paasikko-muurikiven matalampi versio eli 420mm x 280mm x 140mm. Matalaan muurikiveen löytyy myös yhteensopiva valaisin.

Pihalaatoituksia oli esittelyssä useaa eri vaihtoehtoa ja näyttelypihalla oli tyylikkäästi osattu yhdistellä useampaa eri pihakiveä. Alemmassa kuvassa laatoitettu alue, jonka ulkoreunat oli toteutettu luostarikivellä ja keskusta ladottu antiikinruskeasta kartanokivestä. Eipä tullut ajatelleeksi että pihalaatoituksen voisi toteuttaa useamman eri betonikiven yhdistelmällä.

Ruduksen Luotokivi

Meidän takapihan poluille halutaan joku luonnollisen näköinen ja kalliota muistuttava betonikivi. Liuskekivi oli pitkään ykkösvaihtoehto mutta nyt löydettiin vielä sopivampi.

Meidän pihaprojektin selkeä voittaja on Ruduksen Luotokivi. Luotokiveä saa kolmessa eri värivaihtoehdossa jotka ovat hiili, mustaharmaa ja hehku. Hiili ja mustaharmaa ovat molemmat tummempia kiviä ja näiden välisen eron pystyi parhaiten hahmottamaan kun sitä pääsi katsomaan isommalla pinta-alalla. Pelkällä saumaushiekan värillä on jo yllättävän iso vaikutus. Alemmassa kuvassa sama kivi (mustaharmaa) mutta kahdella eri saumaushiekalla toteutettuna.

Alemmassa kuvassa oikealla musta-harmaa ja vasemmalla hiili.

Mikä kivi omalle pihalle?

Pyydettiin mukaan Luotokiven mallipalat eri värivaihtoehdoissa ja testattiin niitä omalle pihalla. Oikealla hehku, keskellä hiili ja vasemmalla musta-harmaa.

Kilpailu oli äärimmäisen tiukka mutta voittaja löytyi. Kerron myöhemmin mikä väri valittiin meidän pihalle.

Pihapolkujen pohjatyöt

Meidän takapihalle rakennetaan muutama pihapolku, joiden yhtenä tarkoituksena on rajata eri alueet toisistaan. Pihapolut tulee lähelle kalliota.

Betonilaatalla päällystettävän pihapolun rakentaminen aloitetaan poistamalla routiva maa-aines. Routivia maa-aineksia ovat lieju, turve, savi ja siltti. Routiminen tarkoittaa maapohjan jäätymisestä johtuvaa tilavuuden kasvua ja tämä näkyy maanpinnan kohoamisena tai painumisena. Mitä hienorakeisempaa maa-aines on, sen voimakkaammin se routii.

Routiva maa-aines korvataan routimattomalla maa-aineksella. Näitä ovat hiekka, sora ja karkearakeinen moreeni. Meidän tapauksessa pihapolun pohjaksi laitettiin kahta eri kalliomursketta. Polkujen pohjamaana toimii peruskallio, joten routimista ei luulisi tapahtuvan kunhan savinen pintakerros siivotaan vaan pois.

Pihapolun rakennekerrokset

Pihapolun rakennekerrokset koostuvat alusrakenteesta ja päällysrakenteesta. Alusrakenne tarkoittaa pohjamaata. Pohjamaan pinta tulee muotoilla niin, ettei pinnalle jää vettä kerääviä painanteita. Kallion pinta on tasattava ja savinen perusmaa tarvittaessa salaojitettava.

Päällysrakenteet ovat alhaalta ylöspäin ajateltuna 1) suodatinkerros 2) jakava kerros 3) kantava kerros 4) asennushiekka ja 5) laatoitus.

Suodatinkerros estää pohjamaan ja jakavan kerroksen maa-ainesten sekoittumisen keskenään ja se rakennetaan suodatinkankaasta. Suodatinkangas päästää vettä lävitseen ja osaltaan estää päällysrakenteen routimista. Suodatinkangas katkaisee myös kapillaarisen vedennousun.

Jakava kerros jakaa yläpuolisten materiaalien ja päällysteiden aiheuttaman painon tasaisesti pohjakerrokselle. Jakava kerros rakennetaan sorasta tai kalliomurskeesta. Jakavan kerroksen paksuus riippuu päällysteen käyttötarkoituksesta ja pohjan kantavuudesta.

Kantava kerros toimii päällysteen alustana ja ottaa vastaan ylhäältä tulevan paineen. Kantava kerros muotoillaan tulevan päällysteen muotoon ja tiivistetään tärylevyllä. Tarvittavat kaadot (1-2% kaltevuus) tehdään kantavaan kerrokseen.

Asennushiekkakerros toimii päällystekerroksen kivien asennusalustana. Asennushiekkakerroksen voi rakentaa kivituhkasta tai hiekasta.

Rakennekerrosten tiivistäminen

Tiivistäminen on tärkeä työvaihe. Siinä maamassat painetaan tiiviisti toisiaan vasten, jolloin maan kantavuus paranee. Tiivistäminen on syytä tehdä kerroksittain sillä useimmat tärylevyt ovat tehokkaita vain noin 20 senttimetrin syvyyteen asti. Tiivistettävää aluetta ajetaan tärylevyllä ristiin rastiin ja tiivistymistä avustetaan valuttamalla alueelle puutarhaletkulla vettä. Valuva vesi kuljettaa maaperässä olevia hienompia maahiukkasia alaspäin siten että ne täyttävät suurempien kappaleiden välit.

Tärylevyjä löytyy erilaisiin käyttötarkoituksiin ja pienempiin hommiin riittää 80 kiloinen täry. Raskaimmilla tärylevyillä (450kg) maa-ainekset tiivistyvät jopa 40 cm syvyydelle.

Syvät kaivannot hyvä täyttää isommalla tavaralla. Meidän pihalla jouduttiin käyttämään 0-56 kalliomursketta rinteen tukemisessa.

Kallistukset ja kaadot

Laatoitettaville alueille tulee tehdä pieni kallistus, jotta sadevesi valuu nopeasti pois niiden päältä. Asfaltti-, kiveys- ja nurmikkoalueilla vähimmäiskaltevuus on 1-2%. Veden valumasuunta tulee olla aina poispäin rakennuksista. Rakennuksista poispäin johtava kaato estää vettä joutumasta rakennuksen perustuksiin ja edelleen muihin rakenteisiin.

Laatoitettavista alueista tulee kallistusten avulla käyttäjälleen myös turvallisempia. Jos sadevesien ohjausta ei ole ollenkaan mietitty, saattaa pihalaatoituksen päälle muodostua vesilätäkkö, joka pakkasella jäätyy ja muuttuu liukkaaksi.

1% kaato tarkoittaa 1 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla ja 2% kaato vastaavasti 2 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla.

Pihakivet ja laatoitukset

Vehreän takapihan rakentaminen paahteiselle kalliotontille ei ole kovinkaan helppo homma. Kallion päälle on vaikea istuttaa kunnollista nurmikkoa eikä takapihan korkeusasemaa ei voi kohtuuttomasti muuttaa. Korkeuksiin nostettu takapiha näyttäisi tyhmältä ja vastaavasti liian pienellä multavaralla toteutettu nurmikko palaisi karrelle alta aikayksikön.

Omat rajoituksensa aiheuttaa myös naapureiden pihat, metsä ja asemapiirros. Haasteita ja huomioon otettavia asioita on runsaasti.

Käytössä olevista ratkaisuvaihtoehdoista parhaalle idealle tuntuu rakentaa pihalle kaksi polkua. Polut rakennetaan kallion molemmin puolin alueille joihin ei saada kunnollista multavaraa. Pihapolkujen avulla saadaan rajattua (jäljelle jäävät) nurmikkoalueet ja lopputuloksesta tulee toivottavasti myös näyttävämpi.

Betonikivellä päällystettyä pihapolkua tulee paljon mutta parempiakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Kalliopiha on kalliopiha, sekä hyvässä että pahassa.

Yläpihan polut

Yläpihalle rakennetaan kaksi polkua joista toinen kulkee vaakasuuntaisesti kallion vieressä ja toinen pitkittäissuuntaisesti kohti metsää. Betonikivestä rakennettava polku on toiselta reunaltaan suora ja toiselta reunaltaan myötäilee kallion muotoja. Suora reuna toteutetaan nurmikonreunakivellä ja epäsäännöllisen muotoinen reuna leikkaamalla pihakiveä kallionreunan muotoon timanttilaikalla.

Rakennettavan pihapolun suoralla reunalla kallio sukeltaa jo sen verran syvälle että nurmikolle saadaan riittävän syvä multavara.

Metsän ja kallion väliin jää edelleen alue, jossa kallio kulkee todella lähellä maanpintaa. Tämä alue ratkaistaan epäsäännöllisen muotoisella noin 9 neliön ”lämpäreellä”. Alueen käyttötarkoitus on toistaiseksi vielä avoin mutta jotain kivaa siihen kyllä keksin.

”Polkupyöräparkki”

Takapihan pääsisäänkäynti on työnimeltään ”polkupyöräparkki”. Polkupyöräparkin elementit ovat puiset portaat terassialueelle ja paasikko-muurikivestä rakennettu matala muuri. Muurin taakse tulee viistoon rakennettava istutusalue jonne istutetaan erilaisia havukasveja.

Istutusaltaan viereen rakennetaan portaat, jotka johtavat yläpihalle. Portaat päättyvät laatoitettuun ja valaistuun pihapolkuun.

Polkupyöräparkin päällysteenä toimii joku paasikkomuurin ulkonäköön ja tyyliin sopiva pihalaatta. Yläpihan polkujen laatoitus valitaan kallion kanssa yhteensopivaksi ja alapihalla valinnat tehdään paasikkomuurin mukaan.

Minulla on vahva luottamus siihen että lopputuloksesta tulee upea. Yllä olevat betonilaatat saavat jossain vaiheessa myös väistyä uuden tieltä.

Betonia pihalle

Miehen suunnittelema piha sisältää paljon betonia. Ensimmäiset betonit tilattiin paljun pohjalaattaa varten Ruduksen pumppuautolla ja siitä se sitten lähti.

Viime kesänä betonia jauhettiin myllyllä yhteensä 2,5 tuhatta kiloa, ja sen jälkeen betonin valmistamisesta on tullut tärkeä osa vuosittaisia pihaleikkejä. Normaalit ihmiset käy kesällä festareilla ja istuu terassilla. Meillä kesät vietetään betonia valmistaen.

Ensimmäiset betonierät tehtiin tarkasti valmistajan ohjeita noudattaen. Betonimyllyn sisään kaadettiin 25 kilon pikkusäkki kuivabetonia ja tähän lisättiin mittakannun avulla 3 litraa vettä.

Viime kesänä uskallettiin siirtyä pikkusäkeistä kohti isoja (1000kg) säkkejä. Isojen säkkien kanssa vesi annostellaan puutarhaletkulla ja kuivabetoni lapiolla.

Mittatarkasta (25kg kuivabetonia : 3000ml vettä) annostelusta siirryttiin tarkkailemaan betonimassan koostumusta. Kuivabetonia ja vettä lisätään sen verran, että a) yhdellä kertaa valmistuu mahdollisimman suuri määrä betonimassaa, jonka b) koostumus on ”sopiva”. Jos massa on liian löysää, tulee heittää lapion verran kuivabetonia ja vastaavasti jos massa on liian karkeaa, ruiskutetaan puutarhaletkulla vettä myllyn sisään.

Karkea massa muodostaa betonipalloja ja löysä massa taas valahtaa liemenä myllyn pohjalle. Koostumus on ”parahultainen” kun valmistuva betonimassa irtoaa mukavasti pyörivän betonimyllyn sisäseinästä.

Betonin valmistaminen on sotkuista, mutta mukavaa puuhaa. Päälle kannattaa laittaa vähän huonompaa vaatetta ja varoa betoniroiskeiden joutumista silmiin tai paljaalle iholle. Edellä vaimon kuva betonihommien jälkeen. Pienet betonitahrat puhdistuvat suihkussa käymällä ja roiskeiden alta kuoriutui tässäkin tapauksessa ihan vetävän näköinen friidu.

Betoniantura

”Antura” on rakennelman alin osa, jonka tarkoitus on jakaa paino maapohjalle. Betonianturan leveys on karkeasti ajateltuna esim. puolet (1/2) muurin korkeudesta. Tällä laskutekniikalla 120cm korkealle muurille rakennetaan 60cm leveä betoniantura. Betoni yksinään on melko heikkoa ja sitä tuleekin vahvistaa raudoituksen avulla. Tällöin puhutaan raudoitetusta ”teräsbetonianturasta”. Raudoituksena voi käyttää valmista raudoitusverkkoa tai askarrella raudoitus mittaan katkotuista harjateräksen pätkistä. Harjateräkset asetellaan sopivaan korkeuteen (irti maasta) raudoituskorokkeiden avulla ja kiinnitetään toisiinsa ns. ”surrilangalla”.

Raudoittamisessa on syytä muistaa että betoni kutistuu kuivumisen aikana. Valumuotin reunoille asetetut harjateräkset saattavat huonolla tuurilla työntyä esille betonin kutistuessa. Pystyraudoituksia suunnitellessa kannattaa muistaa että suora harjateräksen pätkä harvoin kiinnittyy betonivaluun riittävän tiukasti. Jos harjateräksen taivuttaa 90 asteen kulmaan niin se jämähtää paremmin paikalleen.

Muurin valaminen

Alle 70cm korkeaa muuria ei lähtökohtaisesti tarvitse rakentaa teräsbetonianturan päälle vaan perustukseksi riittää hyvin tiivistetty murskesorakerros. Korkeammat muurit tarvitsevat anturan ja ne tulee myös ”valaa” eli täyttää betonimassalla. Muuria betonimassalla täyttäessä kannattaa valmistaa sellainen betonimassa, jonka voi kaataa ämpärillä muurin sisään. Muurin voi valaa pienissä erissä tai käyttää apuna akkuvibraa. Akkuvibran käyttäminen säästää sekä aikaa että hermoja.

Korkeammat muurit raudoitetaan sekä pystyyn että vaakaan.

Betonin ominaisuuksia

Jos päätyy rakentamaan muureja betonimateriaaleista niin pari betoniin liittyvää ominaisuutta on hyvä ottaa ennalta huomioon.

Kalkkihärme

Kosteuden tunkeutuessa betonin huokosiin, vapautuu betoniin sitoutumaton kalkki. Betonituotteen pintaan muodostuu valkoisia läiskiä ja tätä lieveilmiötä kutsutaan ”kalkkihärmeeksi”. Kalkkihärmeen muodostumista voidaan yrittää ehkäistä asentamalla muuriin patolevy.

Alkalihärme

Alkalihärme on betonituotteen pintaan ilmestyvä valkoinen / pulverimainen hilse. Sitä esiintyy ensimmäisenä ja toisena vuotena asentamisesta. Alkalihärmeen voi pestä pois mutta se häviää ajastaan sateiden mukana.

Sokkelikaista, patolevy ja bitumikermi

Sokkelikaista (=kattohuopa) on bituminen kosteudeneriste. Sokkelikaistalla katkaistaan kapillaarisen kosteuden nousu rakenteissa. Terassia rakentaessa kattohuopapaloja on hyvä asettaa betoniharkon ja terassin runkolankkujen väliin. Tällä ennaltaehkäistään ja vähennetään puun homehtumista.

Piharakentamisessa patolevyä käytetään mm. muurien maanalaisissa kerroksissa. Patolevyssä olevat nystyrät jättävät seinän ja levyn väliin pienen ilmaraon jonka avulla sisäpuolelta tuleva kosteus tiivistyy levyyn ja valuu sitä pitkin alas salaojaputkiin. Patolevy asennetaan poraamalla iskuporakoneella muuriin pieni reikä ja paukuttamalla vasaralla siihen ankkurinaula. Tyylikkäin lopputulos saadaan patolevylistaa käyttämällä. Patolevyjä käytetään myös istutusaltaissa.

Betonimuuriin suositellaan patolevyn lisäksi bitumikermitiivistystä. Bitumikermi on muurin pinnalle kuumennettava, kosteutta eristävä pinta. Meillä ei ole bitumikermiä muurin maanalaisissa kerroksissa, joten aika näyttää onko sen pois jättämisellä vaikutusta. Jos haluaa tehdä täydellisesti niin ehdottomasti myös bitumikermiä maanalaisiin kerroksiin.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Tälläisenä rakennusharrastajana luulisin, että maakaapeleista annettuja määräyksiä on noudatettava ihan pilkun tarkasti. Siihen liittyy maaupotusta kestävien kaapeleiden upottaminen a) riittävän syvälle (70cm) b) pehmeään hiekkaan ja c) sähkölinjan merkkaaminen varoitusnauhalla (30cm).

Piha kaivettiin auki lämmönjakohuoneeseen saakka. Suurin osa kaapeleiden reitistä raivattiin kaivinkoneella, mutta rakennusta lähestyttäessä siirryttiin lapiotyöskentelyyn. Viimeiset kaksi metriä kaivettiin erityistä varovaisuutta noudattaen, jotta maan alta paljastuvat varoitusnauhat ehditään havaita ennen kallista ja/tai kuolettavaa lapionpistoa.

Rakennuksen seinänvierustaa ympäröivä sepeli siirrettiin syrjään ja paljastettiin sen alle asennettu maanrakennuskangas. Avausviilto suoritettiin steriilisti ja kipua tuottamatta. Maanrakennuskankaan alta paljastui hiekkapatja ja patolevyn pintaa seuraamalla löydettiin läpivienti lämmönjakohuoneeseen.

Kaivantoa syvennettiin sekä pituus- että leveysuunnassa, leikkausalueelta poistettujen betonilaattojen toimiessa haavanlevittiminä.

Meidän talo on ammattilaisten rakentama. Kuten kuvasta näkyy, ei näitä hiekan seasta esiinkaivettuja sähkökaapeleita oltu merkattu millään keinoin. Sähkökaapelin varoitusnauhaa löytyy lähes mistä tahansa sekatavarakaupasta eikä hintakaan päätä huimaa. Jos rakennusbudjetti on 7,90 euroa / 100m lisäkustannuksesta kiinni, niin ehkä on muutenkin hyvä pistää pillit pussiin. Terveydenhuoltoalan työtä tekevänä minulla on muistissa erittäin vahvasti miltä sähköpalovamma näyttää tai tuoksuu. Toipuminen on myös hidasta.

Uudisrakentamisessa on kohteliasta ottaa huomioon muutostöiden mahdollisuus. Välinpitämättömyys, kiire tai huolimattomuus voi kostautua myöhemmässä vaiheessa vakavinkin seurauksin.

Tee kerralla hyvä

Jos riittävää noin 70 senttimetrin asennussyvyyttä ei voida saavuttaa esimerkiksi kallion vuoksi, tulee käyttää muuta suojauskeinoa. Näitä ovat asentaminen kaapelinsuojaputkeen tai kaapelinsuojakouruun. Kaapeli voidaan suojata myös betonoimalla. Betonointia käytetään esim. silloin kun kaapeli joudutaan asentamaan suoraan kallion päälle.

Rautakaupoista voi hankkia virallisia (keltainen) kaapelinsuojaputkia ja niitä myydään eri jäykkyysluokissa. A-luokka on tarkoitettu raskaaseen käyttöön (16kN/m2), B-luokka keskiraskaaseen käyttöön (8kN/m2) ja C-luokka kevyeen käyttöön (4kN/m2). Kevyellä käytöllä tarkoitetaan kaikkia niitä alueita, joilla ei ole ”liikennettä” (rengasjäykkyys 4 – 7 kN/m2). Keski-ikäisen miehen vyötärölle ilmestyvä pehmusterengas kuuluu 4-7 kN/m2 kategoriaan.

Kaapelinsuojaputkien ongelma on veden kertyminen putken sisälle ja suojaputkien yhdyskohdissa on tästä syystä hyvä käyttää tiivisterenkaita. Putkistoon ajansaatossa kertynyt vesi voi jäätyä ja siten aiheuttaa kaapelivaurioita. Jotta sähkökaapeli saadaan vietyä vetonarun avulla putkiston läpi, on mutkat tehtävä mahdollisimman loivasti. 90 asteen kulmia ei kannata käyttää, vaan ratkaista käännökset esim. kahdella 45 asteen peräkkäisellä kulmalla. ”Taipuisat muhvikulmat” ajavat myös asiansa, kunhan niitä ei taivuta liian jyrkkään kulmaan.

>> Klikkaa kuvaa jos haluat nähdä sen isompana <<

Meidän remonttihommissa on ollut sellainen tapa, että yhtään ainutta hommaa ei tehdä tahallaan huonosti. Meillä loppui tiivisterenkaat kesken, joten jouduttiin ratkaisemaan muutaman putken tiivistäminen Israelin erikoisjoukkojen taktisella kiristyssidoksella. Aggressiivinen ilmastointiteippaus putkien yhdyskohtaan on tarkkaan varjeltu salaisuus, johon tulee turvautua (äärimmäisenä ratkaisuna) vasta silloin kun kaikki muut keinot on todettu riittämättömiksi.

Salaojaputkea ei voi käyttää kaapelinsuojakanavana. Umpinainen sadevesiputki saattaa muuttua sajaojaputkeksi jos putken sisään pääsee valumaan nestettä. Näin voi käydä jos jättää tiivisterenkaat (1,90e /kpl) hankkimatta eikä käytä edellisessä kappaleessa mainittua IBDTt – tekniikkaa (Israeli Battlefield Duct Tape – technique).

Kun tunneliverkosto on valmis ja suojaputket on yhdistetty on tärkeä muistaa merkata sähkölinjat maakaapelista varoittavalla varoitusnauhalla.

Meidän kaapelitunnelista tuli ihan mahdottoman hyvä eikä se nostanut piharemontin kustannuksia kovinkaan paljon. Sadevesiputkien ja taipuisien muhvikulmien kustannuksissa puhutaan joistain kympeistä.

Ylimääräiset vetonarut kannattaa jättää tulevaisuutta varten. Ikinä ei tiedä milloin tulee äkillinen tarve tehdä laajennuksia sähköhommiin liittyen. Itse jätin varauksen piharakennuksen sähkölinjalle.