Pääsin kameran kanssa kiertämään Tuusulan asuntomessujen (2020) rakennustyömaat läpi.
Tuusula vaikutti oikein mukavalta kaupungilta ja jos itse jossain vaiheessa hakeutuisin pääkaupunkiseudulle töihin, niin tonttia voisin etsiä vaikka Tuusulasta. Väkiluku Tuusulassa on 38 000 ja etäisyys Helsinkiin vain reilut 30 kilometriä.
Ensimmäiset asuntomessut järjestettiin vuonna 1970 Tuusulassa, joten seuraavana vuonna on asuntomessujen 50 v.juhlavuosi. Edelliset asuntomessut Tuusulassa järjestettiin vuonna 2000, jolloin rikottiin jonkun sortin kävijäennätys. Tuusulaan oli helppo mennä autolla myös Lappeenrannan suunnalta. Senkun ajelee vaan. Paluumatkalle voi aina ottaa myös muutaman muurikiven kyytiin Tuusulan Ruduksen kivimyymälästä. Näin säästää myös rahtikuluissa.
Seuraavan kesän asuntomessuilla on paljon puurakentamista ja hirsitaloja. Löytyy tuulettuvaa alapohjaa, vinttiä ja painovoimaista ilmanvaihtoa. Ympyrä selvästi sulkeutuu. Talojen pihoille rakennetaan pihasaunoja ja rakennettavat katualueet on aukiomaisia. Löytyy liikuntapuistoa ja yrttitarhaa. Asuntomessujen teema kuulosti tosi kivalta.
Alueelle rakennetaan yhteensä 108 asuntoa, joista omakoti- pari- tai erillistaloja on 27. Rivitaloja ja kerrostaloja tulee myös.
Pikkukarhu 1 ja 2
Tässä kuvassa rakentuu kohde nimeltä Pikkukarhu. Vierekkäin rakennetaan samantyyppiset hirsitalot, joista toinen on 113 m2 ja toinen 104 m2. Isommassa versiossa (Pikkukarhu 1?) on 5 huonetta, keittiö, varasto ja autokatos. Pienempään tulee 3h + alkovi, keittiö, sauna, varasto ja autokatos. Hirsirakenteiset Pikkukarhut lämpiää maalämmöllä ja niissä on vesikiertoinen lattialämmitys.
Nykyaikaisessa hirsitalossa asuminen olisi itsellekin mieluinen ajatus. Hirsitalo järven rannalla.
Dekotalo
Seuraava mielenkiintoinen rakennustyömaa oli kuvassa keskellä näkyvä 145 neliöinen puutalo. Kohteen nimi on Dekotalo ja sen kahteen kerrokseen tulee 5 huonetta, keittiö, sauna, autokatos ja varasto.
Talo lämpiää poistoilmalämpöpumpulla ja vesikiertoisella lattialämmityksellä.
Dekotalossa oli isot hienot ikkunat. Vaimo osaisi arvostaa näitä (ikkunoita pestessään).
Ollikaisen hirsirakenne
Ollikaisen hirsirakenne – nimeä kantava lukaali käsittää 333 neliötä ja siihen tulee yhteensä 5 huonetta + työhuone, keittiö, sauna ja autotalli. Tästä talosta löytyy myös erillinen uima-allashuone eli uimahalli. Iso talo lämpiää maalämmöllä.
Ollikaisen hirsirakenne – talo on omaan silmään kaikista kiinnostavin. Hirsi on hieno rakennusmateriaali ja tällainen talo olisi kyllä heti ostoslistalla jos voittaisin lotossa.
Lottovoittajana palkkaisin toki myös ikkunanpesijän.
Yhä useampi omakotitalorakentaja päätyy hirteen!
Seuraavan kesän asuntomessuilla on nähtävää myös kivitalojen ystäville.
Lumitiikeri
Lumitiikeri on 155 neliöinen EPS – valuharkkotalo, jossa lämmönlähde on vesi-ilmalämpö. Talosta löytyy vesikiertoinen keskuslämmitys ja varaava takka. Varsin taiteellisesti muotoiltu talo käsittää 5 huonetta, keittiön, saunan, autokatoksen ja varaston.
Lumitiikerissä on muiden talojen tapaan isoja ikkunapintoja. Tämä talo on varmasti upea sitten kun ulkorappaus on valmis ja piha kunnossa.
Duplio
Harkoista rakennettu Duplio soveltuu parhaiten kaksosille. Tähän talomalliin voi myös sijoittaa myös kaksi aikuista lasta, jotka eivät ole vielä kyenneet lentämään pesästä. Jos olisin rikas, saattaisin hankkia tälläisen kombinaation meidän Pepille ja Paavolle. Voisivat siinä turvallisesti itsenäistyä ja tulla välillä päärakennukseen syömään.
Duplio on paritalo, jonka pinta-ala on 107m2 ja 107m2. Toinen puolikas käsittää 2 huonetta ja keittiön + ateljeen, saunan ja varaston. Toiseen puolikkaaseen on rakennettu 4 huonetta + keittiö, sauna ja varasto.
Duplio lämpiää maalämmöllä ja siinä on vesikiertoinen lattialämmitys.
villaden
Designtalojen VillaDen näyttää julkisivurappauksensa ansiosta ihan kivitalolta, mutta runkomateriaalina on käytetty puuta.
VillaDen (125,5m2) sisältää 5 huonetta, keittiön, saunan, autokatoksen ja varaston. Kattoterassi näyttää upealta jo nyt rakennusvaiheessa. Omat kuvat tästä kohteesta on niin tylsiä, että parempi käydä tsekkaamassa tämän rakennusprojektin etenemistä kohteen omilta nettisivuilta: http://www.villaville.fi/.
Instagramista kohteen löydät hästägillä #VillaVille2020.
Jämerä Townhouse 1 ja 2
Townhouse on ryhmärakentamiseen ja yhteisöllisyyteen perustuva juttu, jonka syvintä olemusta en täysin sisäistänyt. Tuusulan asuntomessuilla on kaksi townhouse-kompleksia joista toinen on nimeltään Trä Kronor ja toinen on Jämerä Townhouse 1 ja 2.
Jos Duplio soveltui parhaiten kaksosille niin tässä vaihtoehdossa vanhemmat ja 5 lasta (perheineen) voivat asua omissa asunnoissaan loppuelämänsä sopuisasti vierekkäin. Lastenhoitajat löytyvät viereisestä asunnosta ja taas muodostuu säästöä.
Näiden Townhouse – rivitalojen värimaailma on kyllä kiva. Townhousen omaa blogia voit seurata täällä.
Olen jo aikaisemmin kirjoitellut Drop – altaan tekniikasta, mutta nyt tyhjennyksen yhteydessä tarjoutui mahdollisuus ottaa altaan läpivienneistä ja laitetilasta kuvat.
Ulkoisesti allas näyttää tältä. Meillä on harmaan värinen Drop – allas ja siinä on varaus myös kaminalle. Kamiinan läpiviennit on tällä hetkellä tulpattu, koska allasta lämmitetään sähköllä. Sähköllä lämmittäessä vesi pidetään jatkuvasti altaassa ja se puhdistetaan kemiallisesti. Altaan nurkassa on laitetila, josta löytyy suodatinjärjestelmä ja 3kW lämpövastus. Suodatinjärjestelmä pyörittää vettä altaassa ja puhdistaa veden epäpuhtaudet (hiuksenpätkät, ihosolut, pienet roskat) ”mekaanisesti”.
Altaassa on neljä läpivientiä, joista kaksi menee kamiinaan ja kaksi suodatinjärjestelmälle. Drop – allasta hankkiessa kannattaa pyytää mukaan 4 tulppaa, sillä ajoittain laitetilaa täytyy päästä huoltamaan ja letkuja irroittamaan ilman altaan tyhjentämistä. 2000 litraa vettä maksaa noin 7 euroa, joten kaikissa ihan pienimmissä ongelmatilanteissa ei ole ehkä välttämätöntä laskea allasta tyhjäksi. Veden vaihto ja altaan perusteellinen puhdistaminen on hyvä tehdä 3-4 kertaa vuodessa.
Alimmassa suodatinjärjestelmään menevässä läpiviennissä on kova imu ja lapsia kannattaa varoittaa varpaiden (tai muiden ruumiinosien) työntämisestä reikään tai sen läheisyyteen. Imu ei vie sentään kynsivalleja mennessään, mutta säikäyttää kyllä. Jos altaaseen tippuu uimalasit niin ne saattaa löytää suodatusjärjestelmään vievästä letkusta. Kelluvat lämpömittarit ja muut vedessä lilluvat ”irtokappaleet” on hyvä varmistaa kiinnittämällä ne narulla altaan ulkopuolelle. Suodatusjärjestelmän letkuun ajautuneet uimalasit ja lämpömittarit saa sieltä kyllä pois, mutta operaation onnistuminen edellyttää letkujen irrottamista.
Meidän altaan laitetila on vuorattu Finnfoam – eristelevyllä ja tiivistetty polyuretaanivaahdolla. Laitetilassa tulee olla myös eristetty kansi, jotta se pysyy lämpimänä silloin kun on pakkasta. Suodatinjärjestelmä toimii siten että alin läpivienti tuo likaisen veden pumpulle, joka työntää sen paineella säiliöön. Säiliössä on suodatinpalloja, jotka nappaavat itseensä veden epäpuhtaudet. Suodatinpallot on hyvä vaihtaa kerran vuodessa.
Säiliöstä vesi pumpataan lämpövastuksen kautta takaisin altaaseen. Meillä on Pahlén 3kW lämpövastus ja siitä löytyy termostaatti. Kokeilemalla löytyy oikea asetus. Huomasin että 39 asteella saa aikaiseksi 37 asteisen veden altaassa.
Altaan voi tyhjentää pumpun avulla viemärijärjestelmään Waste – putken kautta. Suodatinjärjestelmässä on oma ”backwash” – toiminto, jota käyttämällä pumppu alkaa toimimaan peruutusvaihteella. Altaan saa siis myös tyhjenemään sähköllä.
Onko tullut käytettyä?
On tullut käytettyä ja paljon. Ihan älyttömän mukavaa ja rentouttavaa istua paljussa viinilasin kanssa ja katsella tähtitaivasta. Paras yksittäinen investointi vaikka aiheuttaakin vuositasolla pieniä lisäkustannuksia veden ja sähkön muodossa. Alkossa joutuu myös käymään useammin.
Kannattaako Israeliin mennä? Onko Israelissa turvallista? Voiko Israeliin mennä lasten kanssa?
Suomalainen Matkaopas on julkaissut Israel – nimisen taskukirjan, joka sisältää valtavasti tietoa omatoimisesta matkailusta Israelissa. Meidän reissusuunnitelmat laadittiin aika pitkälti tämän matkaoppaan perusteella. Israel on turvallinen maa ja varsin mielenkiintoinen kohde viikon mittaiselle reissulle. Meidän ipanat olivat reissun aikana 9 vuotta ja 11 vuotta.
Israeliin lentäminen
Israeliin lentää Helsinki-Vantaalta 5 tunnissa Norwegianin suoralla lennolla. Matkat meidän perheeltä Tel Aviv:in maksoivat yhteensä vain 500 euroa ja tämä oli yksi syistä miksi päätimme Israeliin matkustaa. Artikkelia kirjoittaessa katsoin lentojen hintoja uudelleen ja lennot näyttävät edelleen maksavan aikuiselta vain 149 euroa / suunta.
Tel Avivin nimellä myytävät lennot laskeutuvat Ben Gurionin kansainväliselle lentokentälle. Lentokentän etäisyys on noin 40 kilometriä Tel Avivista ja 70 kilometriä Jerusalemista. Maahan saapuessa jokainen matkustaja saa oleskeluluvan, joka on syytä pitää hyvässä tallessa. ”Erikoismaihin” matkustettaessa hyvä varotoimi on tehdä sähköinen matkustusilmoitus. Passit ja vakuutusasiakirjat kannattaa skannata sähköiseen muotoon ja lähettää ne itselleen sähköpostilla.
Junalla lentokentältä
Ben Gurionin lentokentältä pääsee Jerusalemiin kaikkein kätevimmin junalla. Junareissu kustantaa henkilöltä 17 NIS (sekeliä) eli se on noin 5 euroa. Meidän kone laskeutui Israeliin ärsyttävästi sapattina, mutta sapatti päättyy heti auringonlaskun jälkeen. Koneen laskeutuessa junaliikenne toimi jo ihan normaalisti. Junat ovat nykyaikaisia ja ne tuntuvat ihan yhtä turvallisilta kuin muuallakin. Lippu ostetaan automaatista ja säilytetään itsellä tallessa matkan ajan. Juna-asemat, junat ja niiden käyttäjät ovat ihan tavallisia ihmisiä. Junalla matkustamista ei tarvitse pelätä millään muotoa.
Sapattina matkustaminen jännitti meitä etukäteen. Sekä saapuminen että lähteminen tapahtuisi sapattina. Pelkona oli, että jäädään matkalaukkujen kanssa lentokentälle tai juna-asemalle jumiin eikä mikään toimisi, koska on sapatti. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vaikka sapattina julkinen liikenne onkin suljettu niin se käynnistyy heti kun aurinko laskee.
Jerusalem
Jerusalemin päärautatieasemalta matkustimme hotellille vanhaan kaupunkiin taksilla. Takseja löytyy heti Jerusalemin rautatieaseman pääsisäänkäynnin edustalta. Taksilla matkustelu oli junaan verrattuna kallista, mutta keskellä yötä ei tehnyt mieli lähteä etsimään säästöjä. Taksimies oli ystävällinen ja puhui sujuvaa englantia.
Majoituimme Jerusalemin vanhassa kaupungissa Jaffa – portilla New Imperial – nimisessä hotellissa. Hotelli oli siisti ja sijaitsi kaiken keskellä. Meidän huoneessa oli yhteensä 4 sänkyä ja ne oli sijoitettu kahteen kerrokseen. Parisänky oli alakerrassa ja kaksi erillistä 90cm leveää sänkyä parvella. Kylpyhuone oli myös asiallinen ja siisti. Hotellissa oli pieni parveke, josta oli näkymä Daavidin tornin suuntaan. Iltaisin Daavidin torniin heijastettiin kovan musiikin saattelemana valoesitys. Se oli muutamana päivänä ihan hienoa, mutta alkoi lopulta käydä hermoille. Äänieristys kadun suuntaan oli heikko.
Aamupala oli hyvää tasoa. Aamupalaksi tarjottiin leipää, leikkeleitä, hummusta, erilaisia salaatteja, jugurttia, mehua ja kahvia. Couscous – salaatin syöminen aamupalaksi ei ollut itselle tuttua, mutta siihen tottui nopeasti. Kahvi oli samanlaista kuin Välimeren maissa on tapana juoda. Aamupalalla tarjoiltava mausteinen kananmunaruoka ”shakshuka” oli tosi hyvää.
Mamilla avenue
Hotellin edustalla oli kävelykatu, joka kantoi nimeä ”Mamilla avenue”. Mamilla tarkoittaa latinan kielessä nänniä ja siitäpä saikin väännettyä hauskan lomavitsin. Mamilla avenuella, eli nännipihalla oli monenlaisia kahviloita, boutique – vaatekauppoja ja karkkikauppa Mamilla Sweet. Nännipihan läpi pystyi kävelemään Länsi-Jerusalemin keskustan suuntaan. Alue oli turvallinen ja siisti. Iltaisin siellä järjestettiin erilaisia musiikkiesityksiä ja ihmiset kerääntyivät sinne viettämään iltaa.
Länsimuuri
Jos majoittuu vanhaan kaupunkiin, löytyy kaikki nähtävyydet lyhyen kävelymatkan päästä. Yksi nähtävyyksistä oli Juutalaisten pyhä paikka, Länsimuuri (Western Wall). Länsimuurille mennään tarkkojen turvatarkastusten kautta ja kaikki alueelle vietävät käsilaukut ja reput läpivalaistaan. Ihmiset kulkevat jonossa metallinpaljastimen läpi ja jos metallinpaljastin piippaa, tehdään tarkempi turvatarkastus. Turvatarkastusten jälkeen kävellään isolle aukiolle ja sen päässä on varsinainen länsimuuri. Juutalaiset pääsevät etenemään muurille saakka. Muut voivat seurata toimitusta aidan takaa. Länsimuuri on näkemisen arvoinen paikka. Sisäänpääsy on ilmainen.
Pyhän haudan kirkko
Pyhän haudan kirkon löytää etenemällä sokkeloisilla basaarikujilla Church of Holy Sepulchre – opasteiden mukaisesti. Pyhän haudan kirkko on paikka jossa on monenlaista uskonnollista nähtävyyttä. Vierailusta saa enemmän irti jos vaivautuu lukemaan matkaopasta ennen kun menee sisälle. Paikka on täynnä turisteja ja ruuhka-aikoina siellä kuljetaan jonoissa. Golgata ja Jeesuksen hautakammion uskotaan sijaitsevan kirkon sisällä. Lisäksi Pyhän haudan kirkosta löytyy joku erikoinen Jeesuksen voitelukivi jolle Jeesus on laskettu voideltavaksi ristiinnaulaamisen jälkeen.
Voitelukivi
Jeesuksen hautakammio
Jeesuksen hauta (The Garden Tomb)
Jotkut kristinuskon tyylisuunnat uskovat että Jeesus on haudattu Pyhän haudan kirkkoon ja toiset taas uskovat, että Jeesus on haudattu Puutarhahautaan. Puutarha hauta löytyy helpoiten kun etsii vanhasta kaupungista Damascus-portin ja lähtee sen jälkeen seuraamaan Garden Tomb – opasteita. Garden Tomb sijaitsee sivukujalla, lähellä pientä bussiterminaalia. Itä-Jerusalem on arabien aluetta ja vastaantulijoilta on turha kysellä ”missä on Jeesuksen hauta?”. Tätä yritettiin ja saatiin varsin hölmistyneitä ilmeitä osaksemme. Eräs juutalainen vastaantulija suostui vastaamaan kysymykseen. Arabeja ainoastaan ärsytti Jeesus – kysymykset.
Jerusalemissa on kohtuullisesti WIFI – hotspotteja ja suurimman osan ajasta navigaattori toimii ja opastaa. Kävelykilometrejä Damascus Gatelta Puutarhahaudalle kertyy korkeintaan kolme. Ei kannata ottaa taksia.
Puutarhahaudalla on harras tunnelma. Ensin vierailija kävelee hiljaisen puutarhan läpi paikalle, jossa muinaisina aikoina on rangaistu väkeä kivittämällä kuoliaaksi tai ristiinnaulitsemalla. Matka jatkuu luolalle, jossa uskotaan Jeesuksen haudan olleen. Selfiet on tiukasti kielletty, mutta nykyturisteille tämä on vaikea ohje noudattaa. Jeesuksen hautaan kuljetaan jonossa siten että sisälle pääsee 3-4 ihmistä kerrallaan. Haudan sisällä ei saa valokuvata eikä haudasta poistuessa saa ottaa selfietä. Näitä ohjeita ei kukaan kuitenkaan noudata, joten minäkin päätin niitä rikkoa.
Kivityspaikka
Jeesuksen hauta oli ihan mielenkiintoinen paikka ja ala-asteikäiset lapset kokivat vierailun kiinnostavana. Koulun uskonnon tunnilla luetut asiat muistuivat kummallakin hyvin mieleen ja osasivat pitää meille aikuisille luentoa mitä missäkin paikassa on tapahtunut.
Ben Yehuda
Ben Yehuda on kävelykatu Länsi-Jerusalemissa. Ben Yehudalle mennään katsemaan ihmisiä, syömään tai istumaan kahvilassa. Kävelykadulla on turvallista ja varsin länsimainen tunnelma. Kahden vuoden mittaista pakollista varusmiespalvelusta suorittavat miehet ja naiset ovat tuttu näky Jerusalemin katukuvassa. Sotilaat kantavat M16 – rynnäkkökivääriä mukana ja tuovat aseistettuina turvallista vaikutelmaa myös turisteille. Näillä sotilailla on lippaissaan ihan oikeita patruunoita.
Light rail
Jostain syystä Itä-Jerusalemin ja Länsi-Jerusalemin välillä kulkevaa raitiovaunua kehoitetaan välttämään. Kyseessä on varsin nykyaikainen ja hyvä raitiovaunu joka sahaa Jaffa – katua edes takaisin. Ilmeisesti Israelilaiset eivät tykkää siitä, että Itä-Jerusalemista (arabialue) pääsee helposti matkustamaan Länsi-Jerusalemiin? Ihmiset kuitenkin käyttävät raitiovaunua aktiivisesti eikä meidän reissun aikana kukaan tehnyt attentaattia tuohon paikallisväestön dissaamaan junaan. Kyytiin vaan niin ei tarvitse kävellä.
Mahane Yehuda Market
Jaffa Streetin päässä sijaitsee tosi hieno kortteli, joka on kokonaan pyhitetty markkina-alueeksi. Mahane Yehuna Marketissa myydään hedelmiä, mausteita, lihaa, kalaa ja vaatteita. Israelissa ravintolaruoka on todella kallista, mutta jos majoittuisi huoneistohotelliin, kannattaisi käydä markkina-alueelta ostamassa edullisesti ruokatarvikkeet ja tehdä ruokaa itse. Hedelmät on herkullisen näköisiä ja lihatuotteetkin varsin laadukkaita. Ihmisiä ja meteliä on paljon, kuten markkina-alueella kuuluu ollakin. Täällä kannattaa varoa taskuvarkaita tosin meille ei tullut vaikutelmaa sellaisestakaan vaarasta.
Asiakaspalvelukokemuksia Jerusalemista
Meille jäi sellainen fiilis, että rahaa käsitteleviin (länsimaisiin) naisiin suhtaudutaan epäkohteliaasti. Kaupassa myyjä saattoi lyödä naiselle annettavat vaihtorahat äänitehosteiden kanssa tiskiin ja miehelle vastaavasti tarjota ystävällisesti vaihtorahat käteen. Naisen esittämiin kysymyksiin ei haluttu vastata ja muutenkin ”mulkoiltiin” loukkaantuneen oloisina. Miehet kiilasivat jonossa ohi, mutta tähän on Suomen itärajalla totuttu jo Prismassa asioidessa. Käyttäytyminen oli välillä melko tylyä. Voi toki olla että nämä olivat yksittäisiä kauppiaita, joilla huono päivä. Ei pilannut lomatunnelmaa mutta pistettiin tämä merkille.
Arabialueilla on tärkeää kiinnittää huomiota pukeutumiseen. Burkhaa ei tarvitse käyttää, mutta olkapäät ja polvet on hyvä pitää piilossa. Lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta myös lapsien pukeutumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Paikallista kulttuuria kunnioittavaan pukeutumiseen on syytä kiinnittää huomiota erityisesti uskonnollisilla paikoilla.
Kuollutmeri
Kuolleelle merelle pääsee parhaiten bussilla. Bussit lähtevät Jerusalemin päärautatieaseman vastapäätä. Bussiasemalla on paljon laitureita ja niille pääsee rakennuksen sisältä. Kuolleelle merelle pääsee Eilatiin menevillä vihreillä Egged – busseilla. Bussimatka Jerusalemista Ein Bokekiin kestää pari tuntia. Busseilla matkustamista on turha pelätä, sillä turvatoimet ja yleinen turvallisuuskulttuuri on niin korkeatasoista, että räjähtäviä busseja ei taida enää olla liikenteessä.
Bussi kulkee länsirannan kautta Kuolleelle merelle. Matkalla näkee aavikkoa ja Palestiinalaisalueiden hökkelimajoitusta. Kun matkalla pitää silmät auki, näkee vuorilla beduiineja lampaidensa kanssa, kameleita ja muuta mielenkiintoista. Länsirannan ympärille rakennetun turvamuurin pääsee myös näkemään tällä bussimatkalla. Kuolleelle merelle mennessä on tärkeä pitää kopio passista ja lentokentältä saatu oleskelulupa mukana. Check-pointeilla armeijan tarkastukset saattavat kohdistua myös julkisen liikenteen linja-autoihin. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja bussimatkustaminen on mukava kokemus.
Oleskelulupa on tärkeä pitää mukana Länsirannalle mentäessä.
Kuollutmeri on yksittäistä rantaa laajempi käsite. Kuolleella merellä saatetaan yhtä hyvin tarkoittaa Ein Gediä kuin Ein Bokekia. Merivesi kelluttaa uimaria molemmissa paikoissa mutta Ein Bokek on hulppeampi. Lähellä Jerusalemia on lisäksi Kalya niminen paikka, josta pääsee kellumaan suolaveteen. Tuntemattomilla rannoilla tulee kuitenkin olla erittäin varovainen, sillä hiekan alla saattaa olla syviä onkaloita joihin varomaton turisti voi päätyä. Kuollut meri sijaitsee keskellä aavikkoa, joten apua ei ole ihan heti saatavilla jos ongelmia tulee. Kuolleessa meressä on huikean korkea suolapitoisuus ja tästä syystä silmähuuhteluun on syytä päästä samantien jos suolavettä päätyisi silmiin. Tästäkin syystä tienvarsipaikkoja on syytä välttää ja suosia virallisia uimarantoja.
Ein Bokek
Me jäätiin pois Ein Bokekin pysäkillä. Lämmintä Ein Bokekissa oli 42 astetta ja aurinko paahtava. Bussi jätti Hod hotellin pysäkille ja tästä jatkettiin jalkaisin eteenpäin. Noin kilometrin päässä bussipysäkiltä oli ilmastoitu ostoskeskus, jonne mentiin vilvoittelemaan. Ostoskeskuksen läpi kävelemällä päästiin Ein Bokekin yleiselle uimarannalle.
Rannalla oli aurinkotuoleja ja suihku. Uimavaatteet pääsi vaihtamaan rannalle rakennetussa pukukopissa. Rannalta löytyi myös varsin asialliset ja puhtaat wc – tilat. Pääsymaksuja ei pyydetty ja rantatuoleja sai myös käyttää veloituksetta. Vesi oli yllättävän lämmintä, reilusti 30 asteen yläpuolella.
Kuolleessa meressä oli ohjeena kellua vain 20 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen oli syytä käydä suihkussa. Rannalla oli iso kello, josta pystyi seuraamaan ajan kulumista. Pitkä oleskelu suolavedessä olisi kai voinut olla iholle haitallista.
Kuolleessa meressä kelluminen oli mukava kokemus ja käytiin kellumassa näitä enintään 20 minuutin kestoisia kelluntoja useampia kertoja.
Kuolleella merellä oli muutamia putiikkeja, joissa myytiin Deadsea Minerals – ihonhoitotuotteita. Yksi näistä merkeistä oli Ahava. Kuolleen meren mutaa myytiin myös.
Busseja takaisin Jerusalemiin meni reilun tunnin välein. Kun käveltiin Hod Hotellin bussipysäkille odottelemaan vihreää Egged – bussia, paikalle ilmestyi Sherut – kimppataksi. Kimppataksin kuljettaja komensi siirtymään pikkubussiin, jos mielii päästä Jerusalemiin. Sherut – taksit kuljevat virallisten bussien edellä ja pöllivät näiltä asiakkaita. Hinta oli neuvoteltavissa ja päätettiin mennä takaisin Jerusalemiin sherutilla. Sherut – taksissa oli mukava mummo, joka syötti kaikille matkustajille pullaa.
Tel Aviv
Lomaviikon viimeiset päivät vietettiin Tel Avivissa.
Tel Aviv on rantalomakohde Välimeren rannalla. Rannat olivat uskomattoman puhtaita ja vesi oli kirkasta. Majoittiin vähän edullisemmassa hotellissa, mutta sen sijainti oli erinomainen. Tarkoitus oli olla viimeiset 3 päivää rannalla ja Banana Beach – nimiselle rannalle oli meidän hotellilta vain 200 metriä.
Tel Avivissa rantaviivaa on kymmeniä kilometrejä. Osa rannoista on laitettu uimakieltoon, sillä uinninvalvojien YT-neuvotteluissa suurin osa sai kenkää. Ongelma ratkaistiin siten, että valvomattomilla rannoilla on uinti kielletty – kyltit ja kovaääniset kuuluttavat ”älä mene uimaan” – tiedotteita puolen tunnin välein.
Uiminen on täysin turvallista, rannat on puhtaita ja hoidettuja. Kukaan ei noudata rantojen kieltomerkkejä sen enempää kuin heprean ja englannin kielellä annettuja kuulutuksiakaan.
Banana Beachilla ei ollut meidän lisäksi kovinkaan paljon muita turisteja. Israelilaiset nuoret tulivat töiden jälkeen rannalle pelaamaan pallopelejä ja ottamaan aurinkoa. Tavattiin rannalla yksi suomea puhuva ihminen, joka oli menossa Haifaan sukulaisensa häihin.
Tel Avivissa pukeutuminen oli vapaata ja kaupungissa oli täysin hyväksyttyä pyöriä myös uimavaatteisillaan tai ilman paitaa. Samaa sukupuolta oleviin pareihin suhtauduttiin myös hyväksyvästi.
Meidän hotelli rantakadun välittömässä läheisyydessä
Turvallisuus Israelissa
Jerusalem ja Tel Aviv ovat molemmat turvallisia lomapaikkoja. Normaali valppaus riittää. Gazan kaistalta ammutaan edelleen yksittäisiä raketteja Israelin puolelle, mutta rakettien kantomatkat on tarkkaan tiedossa. Eri tarvikkeiden (esim. kuivabetoni) viemistä Gazan puolelle säännöstellään ja valvotaan tarkasti Israelin toimesta. Israelissa matkustava turisti voi ladata halutessaan puhelimeen Red Alert – sovelluksen, joka hälyttää kun raketti on ilmassa. Näitä hälytyksiä tulee silloin tällöin, mutta kartassa ne paikantuvat kauas turistien suosimista alueista. Israel on jaettu eri turvallisuusvyöhykkeisiin. Turistit eivät pääse vaarallisille alueille ollenkaan.
Israelilla on käytössään Iron Dome – nimeä kantava ilmapuolustusjärjestelmä, joka lähettää vastaraketin ja räjäyttää Gazan kaistalta ammutun raketin jo sen ollessa ilmassa.
Ollaan kummatkin äärimmäisen kokemattomia rakentajia, joten terassilautojen kiinnittämiseen ilman kokeneemman kaverin apua suhtaudutaan lähtökohtaisesti pelonsekaisin tuntein. Jouduttiin kuitenkin olosuhteiden pakosta tekemään terassin laajennusosa ihan keskenään.
”Keksittiin” vaimon kanssa tekniikka, jolla terassia kasatessa saa ruuvirivistöt suoraan. Meillä oli käytössä 14cm leveä terassilauta ja haluttiin laittaa ruuvit symmetrisesti molemmin puolin. Meidän silmää miellyttävä paikka ruuville löytyi 2,5 cm laudan molemmista reunoista.
Hommaan tarvittiin porakoneen ja ruuvien lisäksi: 1 kpl vasara, 1 kpl suorakulma ja 1 kpl lyöntituura tai pistepuikko.
Huom! Tumpelo-rakentajalle tarkoitettu ”life hack”
Terassilautoja kiinnittäessä toinen meistä kävi ensin merkkaamassa ruuvien paikat lyömällä pistepuikolla + vasaralla reiän lautaan. Toinen kannusti ja eteni perässä porakoneen kanssa. Suorakulmalla katsottiin, että reikä tulee aina samaan linjaan edellisten ruuvien kanssa. Meidän tapauksessa merkit lyötiin suorakulman mitta-asteikolla kohdille 15cm ja 7,5cm.
Homma toistettiin jokaisen kiinnitettävän laudan kanssa, eikä ruuvipaikan merkkaaminen loppujen lopuksi hidastanut työtä kovinkaan paljon. Suorien lautojen kohdalla pääsi merkkaamaan usean ruuvauspaikan kerralla. Muutamalle kierommalle terassilaudalle joutui näyttämään ensin vähän ruuvipuristinta ja rautakankea ennen ruuvauspaikan merkkaamista ja laudan lopullista kiinnittämistä.
Lopputulos miellytti molempien silmää ja jos terassin runko on vaan rakennettu suoraksi niin tämä on helppoa hommaa.
Terassia rakennettiin eteenpäin sitä mukaan mitä muureja ilmestyi. Laajennusosa oli mitoiltaan 5m x 9m (45m2), joten ulkonäköön saatiin vaihtelua kääntämällä laudoitus toisinpäin.
Työkaverilta sain ilmaiseksi vanhoja 60x60cm betonilaattoja. Betonilaatat oli raudoitettuja ja älyttömän painavia. Betonilaattojen alusta vahvistettiin vaihtamalla hiekkamaa noin 40 cm syvyydeltä kalliomurskeeseen ja kivituhkaan. Murske tiivistettiin tärylevyllä ja loppujen lopuksi betonilaatta tiputettiin montun pohjalle tasaisempi puoli alaspäin.
Lecaharkot aseteltiin betonilaatan päälle muurauslaastin avulla vaakaan ja ylijääneestä muurauslaastista tein viisteet harkkojen ympärille. Harkon sisään laitettiin S100 betonia ja päälle 40cm pätkä bitumista sokkelikaistaa.
Runko rakennettiin 120cm ja 60cm jaolla. Pitäisi kestää lumikuormaa ihan hyvin.
Terassilaudat päätettiin laittaa tiukasti puskusaumaan, sillä kestopuinen terassilauta kutistuu kuivuessaan. Alempana vertailukuvat vuonna 2018 rakennetusta ja vuonna 2019 rakennetusta terassista.
Kuvan vasemmassa nurkassa näkyy poistomyynnistä edullisesti löydetty SACKit Cobana – säkkituoli ja rahi. Näitä on hommattava jossain vaiheessa lisää.
Muuri saatiin valmiiksi ja tämän jälkeen asennettiin kaivinkoneella ja ketjuilla L-tukimuurit paikalleen.
Tukimuurin asennuksessa taitava kaivinkonemies on todella tarpeellinen. Kaivinkonemiehen kanssa on tärkeä sopia yhdessä käsimerkit ja kommunikoida asennustyön aikana aktiivisesti. Linjalangan ja vatupassin avulla on tärkeää tarkkailla, että muuri asettuu suoraan. Varsinkin pitkällä matkalla virheet kertaantuu. Muuri asennettiin ketjuilla paikalleen. Ketjujen avulla muuria ajoittain kevennettiin ja kivituhkalla muurin alustaa (sullomalla) täyttämällä muuri saatiin prikulleen oikeaan korkoon. Tukeva ja kantava pohja on tärkeä. Jos pohja on epätasainen niin asennuksessa tulee heti ongelmia. Muurin asennuksessa tarvitaan taitavan kaivinkonemiehen lisäksi mielellään kaksi apulaista, jotka ohjaa muuria sen laskeutuessa paikalleen. Turvakengät on älyttömän tärkeät ja muuria ohjaillessa käytettävä ”apinaotetta”, ettei jätä vahingossa sormia väliin. Tukimuurit ovat niin raskaita, että kahden tukimuurin väliin jätettynä sormista pääsee kyllä lopullisesti eroon.
Suunnitelmissa on koristella L-tukimuuri 8 metrin matkalta puisella kansilaudalla ja kiinnittää sen alareunaan himmennettävä led-valonauha. Tämäkin idea on pöllitty televisiosta.
Kun tukimuurit oli asennettu, ne niputettiin yhteen takapuoleltaan hitsaamalla pitkä lattarauta niiden välille. Muurien takana olevat nostolenkit katkaisiin rälläkällä ja jäljelle jääneitä töpöjä hyödynnettiin hitsauksessa.
Lattarautaa hitsattiin myös muurin pohjaan.
Tukimuuri niputettiin Paasikko – muurin kanssa yhteen poraamalla 10mm harjateräkset vierelle valettuun muuriin kiinni. Harjateräksen kiinnittämiseen käytin ankkurimassaa.
Lopuksi tukimuurien välille jääneet aukot ja pohjaa pitkin hitsattu lattarauta valettiin kiinni betonilla.
Olin Taijan kameramiehenä Kouvolan asuntomessujen pressitilaisuudessa. Messut järjestettiin Kouvolan pioneeripuistossa, joka on entinen varuskunta-alue.
Messuilla oma mielenkiinto kohdistui lähinnä piharakentamiseen ja terasseihin, mutta muutamia hyviä ideoita löytyi myös sisärakentamiseen ja sisustukseen.
TYYLIKKÄITÄ SÄVYJÄ
Sievitalo Untossa ja Jukkatalo Ainassa oli käytetty upeita sävyjä. Ylempi kuva Unton työhuoneesta ja sininen makuuhuone Ainasta.
Tikkurilan Demin (N429) tuli ”benchmarkattua” omiakin sisämaalauksia silmällä pitäen.
UPEITA puupintoja
Sievitalo Untossa oli käytetty paljon erilaisia puupintoja. Makuuhuoneen tehosteseinä oli rakennettu Siparilan PALA – paneelista ja olohuoneen isot seinäpinnat VIRE -sisustuspaneelista.
Puupintoja ja Komposiittia kylpyhuoneeseen
Woodio on suomalainen designalan yritys, joka valmistaa puisia kylpyhuonetuotteita. Woodiolta löytyy käsienpesualtaita ja kylpyaltaita.
Betonianturasta tuli erittäin hyvä. Muutamasta kohdasta joutui vähän hiomaan, mutta pääasiallisesti valu oli tasainen. Nyt päästiin muurikivien kimppuun.
Muurikivien ladonnassa ensimmäinen varvi (alin rivi) on tärkeä laittaa mahdollisemman tarkasti. Alunperin ajateltiin, että alin rivi saadaan parhaiten oikeaan korkoon muurauslaastilla. Todellisuudessa kivi oli niin painava, että muurauslaastin käyttäminen ei onnistunut ollenkaan. Ei osattu tehdä oikean paksuista massaa ja päätettiin muutaman tunnin tuskailun jälkeen vaihtaa suunnitelmaa.
Meidän työmies Samuli osasi käyttää muurien rakentamisessa kiiloja ja näiden avulla homma saatiin sujumaan. Pussillinen muurikiiloja maksoi Starkilla 30 euroa ja niitä käyttämällä säästi aikaa ja hermoja. Kannattaa käyttää ainakin tämän paasikko-muurikiven kanssa.
Kirjoitin aikaisempaan artikkeliin että kannattaa lukea Paasikko-muurikiven asennusohjeet huolellisesti. Minä en lukenut.
Muuri ehdittiin latoa ja kiilata jo täyteen korkeuteensa, kun tajusin että muuri on kokonaisuudessaan väärinpäin. Alemmassa kuvassa näkyvä ura kuuluu olla muurikiven pohjassa ja muurikiven toisella puolella oleva ponttaus kuuluisi olla yläpuolella. Näin myös Paasikko – muuriin kuuluva kansikivi saadaan asetettua paikalleen.
Paasikkomuurin jokainen varvi (kerros) raudoitetaan myös vaakasuuntaisesti. Muurikivien välissä on noin valmiina noin 3cm korkea tila, jonne on tarkoitus työntää harjateräkset mielellään molemmin puolin.
Väärinpäin asennetut muurikivet jäivät vaivaamaan mieltä ja loppujen lopuksi täysin valmis muuri päätettiin purkaa ja kääntää oikeaan asentoon ennen betonivalua.
Paasikko-muurin ohjeessa kerrotaan, että valettavien muurien reiät betonoidaan säänkestävällä C30/37 tai K35-lujuusluokan betonilla. Ilmeisesti normaali S100 betoni ei täytä vaadittavaa lujuusluokkaa ja me päädyttiin hankkimaan pohdiskelujen jälkeen K45 korrobetonia.
Betonin massamenekki on n. 0,12 m³/m². Meillä meni näiden kahden muurin valamiseen 2000kg kuivabetonia. Jos uskallat laittaa muuriisi tavallista S100 betonia niin kannattaa kyllä harkita. Korrobetoni maksaa neljä kertaa enemmän eli kustannukset kasvaa huomattavasti.
Betonimassa on hyvä tehdä niin löysäksi, että sen voi kaataa ämpäristä muurin sisään. Betonimassa on tärkeää tiivistää vibraamalla, sillä tiheästi raudoitettuun muuriin jää ilmataskuja. Meillä oli mahdollista käyttää ihan oikeaa akkubetonivibraa ja sen avulla muuri saatiin täytettyä ihan pohjaa myöten. Muurin voi valaa myös kahdessa osassa.
Kun muuri on valettu kannattaa se tukea jollain tapaa. Muurikivessä on ponttaukset, mutta huomattiin että ne eivät pidä kovinkaan hyvin. Me käytettiin muurin tukemisessa kuormaliinaa ja se toimi hyvin. Vibraamisen aikana betoni tunkeutuu myös muurin pienimpiin rakoihin ja saattaa alkaa pakottamaan muurikiviä toisistaan irti. Näin meille kävi ensimmäisen muurin kohdalla. Kulmakivien liikkuminen on hyvä estää jollain tapaa.
Samassa Kotoisan (2/7) jaksossa L-tukimuurin kaverina käytettiin Ruduksen paasikkomuuria. Lopputulos oli hieno, joten mekin päätettiin soveltaa samaa ideaa omalla pihalla. Suunnitelma oli rakentaa 8 metriä pitkän L-tukimuurin molempiin päätyihin 3 metriä leveät paasikkomuurit. Muurirakennelma toimisi erittäin isona istutusaltaana, jonka multakapasiteetti on peräti 8 kuutiota. Muurin taakse voisi istuttaa pensaita ja jopa pieniä puita.
Paasikkomuurille rakennettiin tukeva antura. 120cm korkea muuri sai alleen 60cm leveän betonianturan, joka raudoitettiin ristiin rastiin. Matalamman muurin antura yhdistettiin edellisenä kesänä rakennettuihin valuihin harjateräksillä. Matalan muurin anturan raudoitukset päästiin lisäksi poraamaan muutamasta kohtaa kallioon kiinni.
Korkeammalle muurille tehtiin noin metrin leveä antura. Meidän pihalla on kalliota hyvin tarjolla, joten sitä hyödynnettiin nyt myös anturan ja muurin tukemisessa.
Kallioon päästiin poraamaan Devalt SDS MAX – iskuporakoneella ja harjateräkset kiinnitettiin ankkurimassalla.
Paasikkomuuri on hyvä raudoittaa sekä vaakaan että pystyyn. Pystysuuntaiset raudoituspiikit tulevat anturaan kiinni etäisyyksille 115mm, 280mm ja 420mm. Tämän jälkeen voi edetä 140mm välein koko muurin matkalta. Tehdessä huomattiin, että pystysuuntaiset raudoituspiikit kannattaa asettaa huolellisesti oikeaan etäisyyteen, koska rautojen väänteleminen jälkeenpäin on pirullista puuhaa. Jos pystysuuntainen raudoituspiikki kiinnittyy väärään kohtaan, joutuu sen joissain tapauksissa katkaisemaan tyvestä.
Paasikkomuurin asennusohjeet kannattaa lukea huolellisesti.
Takapihalla talon suuntaisesti menevä luiska päätettiin kaivaa kokonaan pois ja maa-ainekset toimittaa läheiselle maakaatopaikalle.
Takapihan luiska päätettiin korvata muurilla. Seuraillaan televisiosta paljon pihanrakennusohjelmia ja idea betonisen L – tukimuurin käyttämiseen tuli Kotoisa – ohjelman 2 kauden jaksosta jossa Mikko Leppilammelle rakennettiin Seitsemän tähden piha.
Yksittäinen L-tukimuuri painaa 596 kiloa kappale ja niiden asentamisessa käytetään kaivinkonetta ja ketjuja. Tukimuureissa on takapuolella valmiina nostolenkit ketjuja varten. L-tukimuureja on monta eri korkeutta ja leveyttä. Meidän pihalle valittiin L-tukimuuri 1050 x 2000 x 800. Tukimuurin julkisivun pinta on sileä ja väriltään harmaa. Myynnissä on myös liuskekivellä pinnoitettuja vaihtoehtoja mutta meidän pihaprojektiin harmaat betoninsävyt sopivat parhaiten. Neljällä elementillä saa tehtyä yhteensä 8 metriä pitkän muurin.
Ennen kun raskas betonielementti voidaan asentaa tulee sen alusta valmistella kantavaksi ja tiiviiksi. Meillä on kallioinen tontti ja kallio löytyikin noin 60 syvyydeltä. Muurin alustana kallio on toki erittäin hyvä sillä kallio ei roudi.
Tukimuurille valmisteltiin tasainen alusta täyttämällä ja tiivistämällä kerroksittain 0-56 kalliomursketta ja 0-32 kalliomursketta.
Viimeinen pinta tehtiin kivituhkalla ja laserilla varmistettiin, että tukimuurin alusta on 100% tasainen.
Muurin taakse asennettiin salaojaputki. Jotta ajan saatossa salaojaputki ei tukkeudu laitettiin se maarakennuskankaan sisään ja ympärille reilusti sepeliä.
