Meillä kävi ihan oikea sähkömies joka teki suunnitelman kuinka olisi fiksuinta toteuttaa minun haaveet pihan sähköistä. Ammattilaisen vierailun jälkeen suunnitelma muuttui ja minun ilahduksekseni edullisempaan suuntaan. Maakaapeleita ei ole kustannustehokkainta vetää muureja pitkin vaan käyttää upottaa ne suojaputkessa maan alle. Vetonarulla varustettu 110mm sadevesiputki riittää tähän hommaan.
Alla sähkösuunnitelma jota pihalle lähdettiin jo toteuttamaan. Keltaisella katkoviivalla omia ajatuksiani ja punaisella viivalla sähkömiehen ajatus. 4x 2,5+2,5 voimavirtakaapelia säästyi ihan useampia metrejä. Valojen ohjaaminen vaihtui kiinteistä katkaisimista langattomaan versioon. Pihavalot syttyy ja sammuu jatkossa kodinhoitohuoneeseen asennettavasta katkaisijasta. Se kyllä lisää käyttömukavuutta ihan tuntuvasti.
Voimavirran osalta mutkat suoriksi ja upotus kaapelisuojaputkiin maan alleValovirta ohjataan pihavaloille ja pistorasioille samoja kaivantoja hyödyntäen, jotta rumilta pinta-asennuksilta vältytään. Valojen ohjaus tapahtuu langattomalla katkaisijalla kodinhoitohuoneesta käsin.
Sitten vaan toteuttamaan kaapelisuojaputkia pihalle.
Takapihan kokonaisuus on alkanut hahmottua. Sähkötyöt on suunniteltu ja tiedän kohtuullisen hyvin mitä olen tekemässä. Työjärjestys on myös selkiytynyt.
Olen pystynyt mielikuvissani jakamaan pihan useampaan selkeään osa-alueeseen, joita ovat luonnollisesti: terassi, kallio, polku, istutusallas ja nurmikkoalue. Luontevia kulkureittejä pihalle on mietitty ja otettu huomioon tulevaisuuden laajentamisideat. Koiran kanssa olisi kiva päästä kätevästi lenkkipoluille ja myöhemmin rakennettavalle pergola-alueelle tai pihasaunalle tulee olla myös hyvä kulkureitti.
Meidän pihalla on älyttömästi kalliota eikä sitä saa peitettyä millään. Strategia on siis korostaa kalliota ja tehdä siitä entistäkin näkyvämpi elementti. Nurmikon kasvattaminen paahteiseen kasvupaikkaan, kallion päälle saattaa muutoinkin olla kuolleena syntynyt yritys.
Nurmikkoalueet rakennetaan pihalla paikkoihin, jonne saa riittävän multavaran (perusmaa + 20-30cm). Pihakivillä toteutettavat laatoitetut kulkureitit rajaavat kallion nurmikkoalueesta. Nurmialueet haluan rajata myös nurmikonreunakivillä.
Kaikista vaikein kohde on kallion ja metsän välinen alue, sillä siihen ei saa laitettua riittävästi multaa nurmikkoa varten. Yksi vaihtoehto on ratkaista asia siirtovarvikolla, eli kuntalla. Kuntta sopii metsän kanssa vierekkäin varsin hyvin. Kallion korkeimpiin kohtiin rakennan kaksi matalampaa istutusallasta, eli riittävästi istutusmultaa kohopenkkiin ja jotain kivoja rehuja niihin. Kalliolle rakennettavat istutusaltaat ”tankitetaan” ja kastelu järjestetään altakastelujärjestelmän avulla.
Kukkiin ja istutuksiin liittyvistä asioista en ymmärrä riittävästi ja tässä tarvitsee nyt ehdottomasti turvautua ammattilaisen apuun. Pihasta tulee olosuhteiden pakosta ”kalliopainotteinen”. Tästä syystä terassin välittömään läheisyyteen rakennettu 8m3 kukkapenkki on nyt tärkeä saada kukoistamaan läpi kesän. Ammattilaisen avulla löytyy varmasti sellaiset kukka- pensas- ja kasvivalinnat että istutukset saadaan (suunnitelmallisesti) kukkimaan eri kuukausina. Syksyllekin saisi jäädä jotain eloa kukkapenkkiin ja ehkä jopa ruskavärejä.
Y-kromosomilla varustetun ”puoskarirakentajan” (eli minun) suunnittelema kukkapenkki saattaisi sisältää pelkkiä orvokkeja ja muita yksivuotisia rehuja. En lähde edes yrittämään itse.
Minulla on tähtäimessä nyt erittäin hyvä suunnittelija, jolta odottelen vastausta lähipäivien (tai lähiviikkojen) aikana. Kiire ei ole ja teen mieluummin hitaasti hyvän kuin nopeasti huonon.
Blogi käsittelee pääasiassa pihan rakentamista, mutta tällä kertaa haluan kirjoittaa yhden artikkelin ihan muusta aiheesta.
Olen älyttömän ylpeä pojastani ja halusin kirjoittaa vaihteeksi artikkelin vanhemmuudesta ja isänä olemisesta. Samalla harjoittelen sisällön tuottamista ja kirjoittamista.
Meidän perheessä asuu 2009 vuosimallia edustava nuori herra, joka on jo useamman vuoden ajan ollut kiinnostunut rap-musiikista sekä siihen liittyvästä maailmasta. Itse olen myös hip hop – musiikin ystävä ja tiedän jotain tästä musiikin tyylilajista. Suurimmat tähdet rap-musiikin saralta tulevat Amerikan Yhdysvalloista ja musiikkityyliin liittyy paljon asioita, joista vanhemman roolissa tulisi ehkä olla enimmäkseen huolestunut.
Ykkösrivin esiintyjät tuovat aika vahvasti esille omaa jengitaustaansa. Bloodsit ja Cripsit ovat kummatkin jenkkiläisiä rikollisjärjestöjä ja näitä rap-maailman isoja tähtiä murhataan eri jengien kostoiskuina tasaiseen tahtiin.
Yksi tuoreimmista tähdistä Tekashi69 eli ”6ix9ine” istuu vankilassa melko törkeistä rikoksista. Viimeisimmäksi vasikoidessaan oman jenginsä (Bloods), sai myös oman jengin palkkamurhaajat peräänsä.
XXXTentacion artistinimeä kantanut räppäri ammuttiin autokaupan pihalle välittömästi sen jälkeen, kun oli käynyt koeajamassa mopoa. Typerimmät näistä kuten Juice Wrld lähti laulukuoroon (vahingossa) oman käden kautta. Hän nappasi lentokoneessa käsimatkatavaroidensa sisältämät laittomat lääkeaineet saadessaan tiedon, että lentokentällä odottaisi poliisi.
Aseiden, jengiväkivallan ja huumemaailman ihannointi ei ole välttämättä se suunta, jonne haluan lastani ohjata kasvatuksellisessa mielessä. En ole kuitenkaan pyrkinyt vaikuttamaan poikani musiikkimaun kehitykseen, vaan yrittänyt ohjailla oikeaan suuntaan. Suomalaisten rap-muusikoiden keskuudesta löytyy hyviä verrokkeja. Elastinen, Jare Henrik Tiihonen ja moni muu kotimainen tähti on hoitanut uransa ja elämänsä ihan hienosti.
Vaikka toki Gansta Rap – maailmasta löytyy mielenkiintoisia henkilöitä ja hurjia tarinoita, niin ne sijoittuvat saunanlaudekeskusteluissa pojan kanssa lähinnä osastolle ”mitä iskä sanoi” ja ”ei kannata kuulua jengiin”. Rapakon takaa pystyy ammentamaan ne huonot esimerkit miten käy, kun sekaantuu vääriin porukoihin, liittyy rikollisjengiin tai tekee vääriä valintoja elämässä.
Uskon itse vahvasti siihen, että nykymaailmassa tietoa tulee lapsille ja nuorille liian nopealla tahdilla älypuhelimien välityksellä, eikä lapsen omaehtoisia kiinnostuksen kohteita pysty aikuinen määrittelemään tai valitsemaan. Jännittäviin tai jopa pelottaviin asioihin perehdytään, joko salaa tai avoimesti.
Poika alkoi kirjoittamaan vihkoon omia riimejä meiltä salaa jo viime syksynä. Pojan lyriikkavihko löytyi siivotessa sängyn alta. Luettiin vaimon kanssa pojan kirjoittamia lyriikoita ja yllätyttiin, kuinka ajankohtaisia aiheita ne käsittelivät. Tekstit oli kirjoitettu tietysti lapsen maailmasta käsin ja käsittelivät meidän perheen lemmikkiä ynnä muita pienen pojan elämään liittyviä aiheita. Poika osaa kyllä kirosanat, mutta yllätyksekseni lyriikat eivät sisältäneet yhtä ainutta kirosanaa. Hän oli valinnut niin sanotusti ”family friendly” tyylin. Tällä (ehkä Youtube-) termillä viitataan julkaisukelpoiseen materiaaliin.
Jossain määrin koin onnistuneeni kasvatustehtävässä isänä. Olin mahdollisesti ohjannut poikaa valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta paremman. Poika oli aluksi vähän nolona lyriikkavihkon löytyessä, mutta palkinnoksi luovuudesta ostettiin kovakantinen ja entistä isompi lyriikkavihko. Aloimme kannustaa poikaa kirjoittamiseen, ja kerroimme, ettei omia tuotoksia tarvitse häpeillä. Toivoimme, että jatkossa hän uskaltaisi vapaaehtoisuuteen perustuen esitellä sanoituksensa myös meille vanhemmille.
Viime kuukausien ajan televisiosta on tullut tuutin täydeltä Koronaan liittyvää uutisointia, eikä sitä ei pääse pakoon televisiota sammuttamatta. Paavo oli kirjoittanut rap-biisin korona-aiheesta ja siitä tuli meidän mielestä ihan uskomattoman hyvä. Sanoituksessa nousee tärkeitä valistuksellisia pointteja, kuten käsihygienia ja sosiaalisen eristäytymisen tärkeys pandemian aikana. Aivan mahtavaa huomata kuinka hyvin ohjeet ja neuvot menee perille ja päätyvät myös tekstiksi saakka.
” Lähetän lapseni elämään kuin laivan merelle. Ompelen purjeet, neuvon väylät parhaan taitoni mukaan – mutta tuulille en voi mitään.” (V.Välimäki)
Pojan luvalla julkaisen seuraavan youtube-videon. Saa käydä kannustuksena tykkäämässä videosta youtubessa.
Meidän pihalle rakennettiin viime kesänä peräti kahdeksan kuution istutusallas ihan terassin vierelle. Istustusallas on 8 metriä pitkä, metrin leveä ja metrin syvä. Allas on salaojitettu ja sen pohja on betonia.
Altaaseen istutettavat kukat ja pensaat selviää myöhemmässä vaiheessa, mutta yhtenä haaveena on istuttaa siihen 2 – 3 pientä koristepuuta. Vaihtoehtoja on monia, mutta kokonsa puolesta esimerkiksi pikkusyreeni tai riippahernepuu kiinnostaisivat.
Altaassa riittää hyvin syvyyttä ja siihen saa laitettua riittävästi multaa lähes mille tahansa istutukselle. Multaa tulee 8 kuutiota (8 tonnia!! sic!), joten sen kastelu on mietityttänyt useasti. Riittääkö tuollaisessa multamäärässä enää päältäkastelu vai tuleeko näin valtavan kokoluokan ”kukkalaatikkoon” rakentaa kunnollinen altakastelujärjestelmä.
Olen yrittänyt kyseenalaistaa itseäni useaan kertaan, mutta näyttää siltä, että olen faktaperusteisesti päätymässä altakastelujärjestelmän rakentamiseen. Kun tekee asiat kerralla mahdollisimman hyvin niin se todennäköisesti maksaa itsensä pitkässä juoksussa takaisin.
Mona – altakastelujärjestelmä
Paras löytämäni vaihtoehto näyttäisi olevan Mona Link 24 – altakastelujärjestelmä. Mona – systeemi perustuu 24 litran vesitankkeihin, jotka sarjaan kytkettynä upotetaan altaaseen pysyvästi. Meidän allas tarvitsee kymmenen vesitankkia, eli vettä näihin mahtuu yhteensä 240 litraa.
Altakastelujärjestelmän idea perustuu siihen, että vesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin. Päältäkastelun tarve ei kokonaan poistu, mutta se vähenee. Tankit täytetään puutarhaletkun avulla ja mittatikun avulla saa selville milloin vettä tulee taas lisätä. Suotuisissa olosuhteissa tämä tarvitsisi tehdä vain noin kuuden viikon välein.
En ole varsinaisesti mikään ”kukkien kastelija” ja altakastelujärjestelmän käyttäminen toisi paremmat mahdollisuudet meidänkin pihan istutuksille. Lomallekin olisi rentouttavampaa lähteä, kun ei tarvitse lahjoa ketään kastelemaan kukkia tai huolehtimaan istutuksista.
Tankin speksit
Mona Link 24 – tankki on 90 cm pitkä, 20 cm leveä ja 15 cm korkea. Sen kastelupinta-ala on 20 cm tankin sivuille kumpaankin suuntaan. Asennusohje kertoo että tankkia ei tule laittaa 30cm lähemmäs istutusaltaan reunasta, eikä tankkien etäisyys ylittää 80 senttimetriä. Tällä perusteella teoreettinen kastelupinta-ala voi enimmillään olla 40 senttimetriä.
Tankit kytketään sarjaan ja asennetaan samalle tasolle, jotta tankkeja täytettäessä vesi kulkee eteenpäin. Kuuden tankin välein maanpinnalle nousee täyttö- ja ilmausputki.
Oikeaa upotussyvyyttä arvioidessa tulee muistaa myös, että tankeista saa parhaan tehon irti kun asentaa ne noin 15cm juurten alapuolelle. Omaan altaaseeni meinaan laittaa täyttövaiheessa ensin noin 20 cm hevosen paskaa ja sitten vasta muut täytteet. Tankit sitten asemoitava sopivaan multasyvyyteen, jotta kastelu pelaa mahdollisimman hyvin.
Yksi juttu vielä..
Talveksi ei tarvitse tyhjentää tai poistaa eli kerta-asennus ja sillä hyvä. Tankit ovat huoltovapaita ja pysyvät kukkapenkissä hamaan tappiin saakka. Olen melko vakuuttunut, että tämä on hyvä ja hyödyllinen investointi.
Yksi hyvä kaveri kerran naureskeli, että Tommin pihaprojekteissa pätee sanonta: ”If it`s worth doing, it`s worth overdoing”.
Suurin ja itseä eniten kiinnostavin perehtymisen aihe liittyy tulevan kesän vakaaseen suunnitelmaani päivittää Drop – altaan lämmitystekniikka uusimpaan versioon.
Oma (rakas) Drop – altaani on vuodelta 2017. Altaan tyylikäs ulkomuoto on pysynyt täysin samana, mutta uusien altaiden tekniikka on kehittynyt älyttömästi kuluneen kolmen vuoden aikana. Vesi kiertää uusimmissa Drop-altaissa kovissa ja muotoon taivutetuissa vesiputkissa ja sen lämmittämisestä ja mekaanisesta puhtaanapidosta vastaavat Balboa Water Groupin koneet.
Balboa Water Group on markkinajohtaja allasvarusteiden osalta ja uuden tekniikan mukana saa altaaseen erittäin mielenkiintoisia uusia ominaisuuksia. Päivityksiä ovat kolmivaihevirrasta (voimavirta) tehonsa saava pumppu + lisälämmitin ja Control my Spa – ohjainyksikkö. Control my Spa yhdistetään talon WIFI – verkkoon ja se antaa käyttäjänsä matkapuhelimeen tai tablettiin tietoja veden lämpötilasta ja muistuttaa veden kemiallisesta käsittelystä määräajoin. Altaan pumppuja ja lämmitintä ohjataan etänä, eikä laitetilaan tarvitse itse ryömiä ollenkaan.
Meidän perheessä allasta käytetään tosi paljon ja tekniikan päivittäminen on mielestäni hyvä ajatus. Vaimokin hyväksyi tämän.
Ennen kaivutöihin ryhtymistä on fiksua suunnitella pihan sähköt ja valaistus vähintään ideatasolla valmiiksi. Käytettävien kulkureittien sekä portaiden valaiseminen on tärkeää jo ihan asumisturvallisuuden näkökulmasta katsottuna.
Pihavalojen edellyttämät maakaapelit tulee upottaa routimattomaan maahan, vähintään 70cm syvyyteen. Maakaapeli kulkee suojattuna maan uumenissa ja nousee maanpinnan yläpuolelle suunnitellun pihavalon kohdalla. Käytettäessä sarjaan kytkettäviä pihavalomalleja on saman katkaisijan taakse mahdollista kytkeä useampia valoja. Tärkeä on myös miettiä mistä pihavaloja ohjataan. Sähkövirta kulkee maakaapelin sisällä eteenpäin ja näin ollen katkaisija tulee sijoittaa ennen pihavaloja.
Pihavalojen vaatimat kaapelit on järkevää upottaa (keskeneräiseen) pihapiiriin jo valmiiksi, sillä niiden jälkiasentaminen tuottaa lisäkustannuksia, ylimääräistä työtä ja turhia telaketjun jälkiä.
Pihapiiriin kannattaa kiinteiden pihavalojen lisäksi suunnitella pari ylimääräistä pistokepaikkaa kausivaloille. Esimerkiksi jouluvalojen asettelu pihalle on helppoa ja mukavaa, kun pistokkeet löytyy mahdollisimman läheltä. Suojakannella varustettuja IP44 pistokkeita voi sijoitella halutessaan vaikka kukkapenkkiin tai muurin kylkeen.
Meidän tapauksessa pihavalojen tarvitsema virta saadaan kätevästi ryöstettyä talon seinästä. Sähkökaapeli kulkee terassin alla suojattuna ja runkoon kiinnitettynä ensin kohti terassin portaikkoa ja jatkaa sieltä matkaansa valettujen muurien suojassa. Muurin nurkasta löytyy pistorasia kausivaloille ja kaksi katkaisijaa. Yhdellä katkaisijalla ohjataan kukkapenkkiin upotettavia valoja ja toisella metsänreunaan johtavan polun valoja. ”Polkupyöräparkkiin” tulee myös pistorasia, johon voi halutessaan kiinnittää vaikka liiketunnistimella varustetun valaisimen.
Ylimääräisistä pistokkeista ei ole koskaan haittaa. Niitä voi hyödyntää vaikka painepesurille tai käyttää matkapuhelimen lataukseen , jos ei muuta tarvetta ilmene.
Yläpihan rakentamista en ole jaksanut vielä miettiä, mutta tässä vaiheessa jätetään varaus tarvittaessa laajentaa sähkönjakelu koskettamaan myös yläpihan tyylikästä pergola-aluetta (tai pihasaunaa).
Pelottava voimavirta
Voimavirtaa (kolmivaihevirta) tarvitaan esimerkiksi hitsaamisessa tai sähköauton lataamisessa. Omakotitaloissa voimavirtapistokkeita saattaa löytyä esimerkiksi lämmönjakohuoneesta tai autotallista.
Meidän pihalle tarvitaan myös voimavirtaa. Voimavirtaa saadaan jaettua lämmönjakohuoneesta ja sitä tarvitaan tulevaisuudessa Drop – altaan uudelle pumpulle + lämmityslaitteelle. Allastekniikkaan liittyvät sähkölaitteet on tärkeä kytkeä aina vikavirtasuojan taakse.
Voimavirran jakaminen altaan lämmitysjärjestelmälle edellyttää meidän tapauksessa lämmönjakohuoneen seinänvierustan kaivamista auki.
Kaivulupa.fi nettipalvelusta ja talon rakennuspiirrustuksista on tärkeä selvittää putkien ja kaapeleiden sijainnit pihalla. Kaivamisen yhteydessä tulee olla erityisen varovainen, ettei vahingossa riko jo valmiiksi maan alle upotettuja kaapeleita tai putkia.
Voimavirtakaapeli upotetaan kulkemaan maan alla ja suojataan kaapelisuojakourulla tai umpinaisella suojaputkella. Ympärille laitetaan pehmeää hiekkaa routavaurioiden estämiseksi. Kaivantoa peittäessä on tärkeää upottaa 30cm syvyyteen kaapelista varoittava keltainen huomionauha.
Sähkötyöt ja kytkennät kuuluvat aina ihan oikealle sähkömiehelle. Kaivamista ja muuta avustavaa työtä saa tehdä itse.
Meidän edellinen taloprojekti oli katastrofi ja päättyi parin melko tiukan verbaalisen yhteenoton jälkeen lopulta kauppojen purkamiseen. En ole kovin paljon asiasta julkisesti huudellut, mutta koska kohde ei ole kenelläkään lukijalla tiedossa enkä paljasta kaupunkia, niin voin kertoa yhden projektiin liittyvän tositarinan.
Tehtiin vaimon kanssa aikoinaan kaupat eräästä keskeneräisestä omakotitalosta, jonka lopulliseen olomuotoon pääsisimme vielä itse vaikuttamaan. Lipevä kiinteistönvälittäjä sai meidät näkemään unelman hyvästä ja halvasta vaihtoehdosta, joka sijaitsi lähellä lasten päivähoitopaikkaa ja tulevaa koulua. Rakennusfirma vaikutti hyvältä, kun ei mistään mitään ymmärretty tai osattu vertailla vaihtoehtoja. Ajateltiin sinisilmäisesti, että uusi talo on aina parempi kuin vanha talo.
Rakentamiseen liittyen työmaalla oli paljon epäselvyyksiä, jotka skippaan tässä vaiheessa kaikkien osapuolien etujen suojelemiseksi. Kerron silti vähän aiheesta ”sähköt”, koska se sisältää opetuksen.
”Kauan sitten eräässä kaukaisessa kaupungissa jylhien vuorten takana”
Kylpyhuoneen rakentaminen oli menossa. Saimme itse valita käytettävät materiaalit ja näin siis teimme. Yhdessä sisustussuunnittelijan kanssa speksailimme kylpyhuoneen kalusteet ja laatat ihan viimeisen päälle. Värimaailma oli huolella valittu yhteensopivaksi ja kaikki yksityiskohdat mietitty.
Hetken päästä kylpyhuoneen laatat olikin laitettu jo nätisti paikalleen ja kaikki näytti päällisin puolin upealta. Kävin työmaalla pyörähtämässä ja ihastelin laatoitettua kylpyhuonetta. Olipa se nätti..
Vessan peilistä omien silmäpussieni lukumäärää laskiessa, ryhdyin miettimään, että mihin ihmeeseen laittaisin partakoneen lataukseen tai vaimo hiustenkuivaajan, jos sellaista tarvitsee käyttää. Pistorasia puuttui. Ehkä kylpyhuoneesta löytyisi niin modernia tekniikkaa että perinteisiä pistorasioita ei olisi enää näkyvissä?
Esitin varovaisesti tämän kysymyksen meidän rakennusfirman toiselle työmiehelle, varoen samalla vaikuttamasta itse idiootilta. Yllätyksekseni kysymykseen ei ollut tarjolla vastausta. Meidän hienosta kylpyhuoneesta puuttui sähköt kokonaan. Minulta paloi hermot siinä hetkessä ja pahasti.
Rakennusmies änkytti, että se on ”muurausmiehen syy ja sähkömiehen syy”. Muurausukko oli laittanut ”roilotetut harkot” seinään väärinpäin eikä tästä syystä sähkömies saanut vietyä sähköpiuhoja niille varattuun onkaloon. Ei paljon selitykset kiinnostaneet, sillä fakta oli se, että meidän kylpyhuoneesta puuttui sähköt.
Rakennusfirma ehdotti, että sähköongelma ratkaistaisi siten, että tiputettaisiin katolta sähköpiuhat kylpyhuoneeseen pintavetona. Tähän ei tietenkään suostuttu. Sähköpiirustus oli olemassa, ja vaadittiin, että sitä noudatetaan myös toteutuksessa.
Lopulta rakennusfirma joutui piikkaamaan valmiin kylpyhuoneen seinän puhki, joka olikin heille melkoinen lisähomma, kun kaikki piti tehdä uusiksi.
Tyttäreni Pepin piirrustus, jossa isä vetää rakennusmiestä turpaan.
Saatan jossain vaiheessa kertoa tästä muinaisesta rakennusprojektista ja kauppojen purkamisesta lisää, mutta nyt ei ole vielä sen aika. Seuraava artikkeli kertoo meidän nykyisen talon takapihan sähkö- ja valaistussuunnitelmista.
Nuotiopaikka pihalla olisi kiva ajatus. Siellä voisi lukuisien ystävien kanssa istua iltaa, nauttia virvokkeita ja soittaa kitaraa. Kaikilla olisi tosi kivaa ja puheensorinan lisäksi yhteislaulut kuuluu myös nuotiolle. …edellisenä kesänä jo kaavailin, että metsän reunaan sellainen rakennetaan.
Nuotiopaikalle johtaisi tietenkin liuskekivistä rakennettu polku. Polku valaistaisiin joillakin tyylikkäillä pollarityyppisillä pihavaloilla.
Sitten heräsin.
Minulla ei ole kuin pari ystävää ja he ovat ihan yhtä kiireisiä kuin minäkin. Kukaan ei osaa soittaa kitaraa tai laulaa. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei vaahtokarkkien grillaaminen kiinnosta ketään. Aikuisten kesken metsän reunassa mekastaminen suututtaisi naapurit ja loppujen lopuksi vielä hyttyset tulevat ja pilaavat viimeisenkin tunnelman. Tarkemman pohdinnan jälkeen ei tule kuitenkaan perinteistä nuotiopaikkaa meidän pihalle.
Tuli on kuitenkin kiinnostava elementti ja sen äärellä olisi kiva viettää aikaa. Jos elävän tulen ja terassin yhdistäisi keskenään niin lopputulos saattaisi olla enemmän hyödyllinen ja käytettävyys parempi.
Helpoimmillaan tulipaikka saattaisi olla esim. kalliolle aseteltu rautapannu. Näissä tuhka saattaa toki muodostaa ongelmia ja levitä tuulen mukana sinne sun tänne. Turvaetäisyydet hyvä myös muistaa, ettei nuotiolta sinkoilevat irtokipinät pääse esim. talon räystään alle ja sytyttämään tulipaloa. Alusta ja nuotiopaikan välitön ympäristö tulisi olla palamatonta materiaalia kuten kalliota, sepeliä/mursketta tai betonilaattaa.
Bioetanolilla tai nestekaasulla toimiva terassitakka saattaisi olla hyvä kompromissi. Täytyy jatkaa vaihtoehtojen selvittelyä.
Johtuen lumettomasta talvesta ja monesta muusta asiasta, kuten Covid 19 – pandemian perumasta Lapin lomasta, oli tarkoitus käynnistellä pihahommat jo nyt huhtikuun alussa.
Kuva: Dimitri Lisitsyn, 2020
Ohjelmassa olisi polkujen ja laatoitettavien alueiden suunnittelua. Nurmikkoalueet on tarkoituksena tehdä mahdollisimman selkeiksi ja rajata nurmikonreunakivillä. Istutusalueita tulee muutama. Istutusalueet hahmottelin yllä näkyvään kuvaan ruskealla värillä.
Hommasin vajaa vuosi sitten Big Green Egg – hiiligrillin ja kuluneen vuoden ajan olen huvikseni harjoitellut tekemään erilaisia ruokia grillissä.
Joulukinkku grillissä
Idean joulukinkun grillaamiseen sain Poppamiehen nettisivuilta ja koska kokemusta ei ole niin päätin tehdä ensimmäisen joulukinkun jo lokakuussa. Jos grillaamalla valmistettu joulukinkku olisi ihan ”sutta ja sekundaa” niin sitä ei mielellään kokeilisi ensimmäistä kertaa jouluna.
Kinkun sulattaminen ja esivalmistelut
Ostin prisman pakastealtaasta luuttoman ja harmaasuolatun juhlakinkun (6kg). Annoin pakastekinkun sulaa jääkaapissa 3 vuorokautta ja ennen grillauspäivää nostin kinkun huoneenlämpöön noin 5 tunniksi.
Paras sisälämpötila kinkun uuniin laittamiselle olisi noin 15 astetta, mutta tämä kinkku laitettiin uuniin jo 12 asteessa. Oletin että asteen tai parin ero ei tekisi suurta vaikutusta lopputulokseen.
Käytin lämpötilan seuraamiseen GrillEye – lihalämpömittaria, jonka sain aikoinaan Big Green Egg:n mukana veloituksetta. GrillEye on siinä mielessä hauska lisälaite, että mittaria voi tarkkailla etänä kännykkäsovelluksesta. GrillEye – aplikaatiossa on valmiit esiasetukset ja hälytysrajat useammille lihatuotteille ja puhelin hälyttää kun tavoitelämpötila on saavutettu.
Big Green Egg laitettiin kuumenemaan ja käytössä oli tälläkertaa Marienburg – hiilet. Minulla on ollut tähän mennessä käytössä Black Ranch Marabu -puuhiiliä (15kg), PitMaster Quebracho -puuhiiliä (15kg) sekä Big Green Egg:n omia Premium- hiiliä (9kg). Hiilistä enemmän myöhemmässä vaiheessa.
Savustuspalat
Tarkoituksena oli savustaa kinkku kypsäksi ja tähän hommaan valitsin Weberin savutuspaloja. Savustuspalojen annetaan ensin olla noin 10 minuuttia vedessä ja sen jälkeen asetellaan punaisina hehkuvien hiilien päälle. Tarjolla on savustuslastuja sekä savustuspaloja. Savustuspalat sopivat mielestäni paremmin pitkiin savustuksiin ja lastut lyhyempiin.
Hiilien päälle aseteltiin tässä minun kokeilussa 4 palaa Omenapuuta ja 1 pala Hickory – puuta. Kun savustuspalat alkoivat muodostamaan savua aseteltiin kinkku grilliin ja lämpötila säädettiin ilmaluukuilla 100 asteeseen. Big Green Eggillä savustamisessa tarvitsee muutaman lisälaitteet. Näitä ovat convEGGtor – välialusta ja teräksinen ritilä. Ritilä kuuluu vakiovarusteisiin mutta tuon convEGGtorin joutuu hommaamaan erikseen.
Teräksisen ritilän alle on hyvä laittaa jonkunlainen kuumuutta kestävä astia, jotta kinkusta tippuva rasva ei sytytä tulipaloja tai sotke grilliä.
Kun alkuvalmistelut on tehty ja grilli säädetty ilmaluukkujen avulla oikeaan lämpötilaan niin sitten vaan odotellaan ja seurataan lihan lämpötilan kohoamista.
Kinkun sisälämpötilan saavuttaessa 60 astetta, otetaan kinkku pois grillistä ja kiedotaan ilmatiiviisti alumiinifolioon. Tähän jälkeen kinkkua kypsennetään folioituna kunnes sisälämpötila on vähintään 75 astetta. Kinkun voi kypsentää huoletta myös 80 – 85 asteeseen jos tykkää ylikypsästä versiosta.
Kun kinkku on lämpömittarilla mitattuna oikeassa kypsyysasteessa, nostetaan folioitu kinkku pois grillistä ja annetaan sen hiukan levätä. Tämän jälkeen irroitetaan verkko ja leikataan nahka + ylimääräinen rasva pois.
Kinkun kuorruttaminen
Kuorrutus tehdään Poppamiehen Slow Food RUB:in ja korppujauhojen sekoituksella. Sopiva sekoitussuhde on 1 osaa rubia ja 2 osaa korppujauhoja. Sinapista ja Poppamiehen Smoky Apple BBQ – kastikkeesta tehdään sekoitus 1:1 suhteella.
Kinkun paahtaminen grillissä tai uunissa
Kun kuorrutus on valmis, laitetaan kinkku 5 – 10 minuutiksi kuumaan grilliin tai sähköuuniin. Asteita tulisi olla 200 – 220 C. Tämän jälkeen kinkku on valmis.
Sellainen postaus. Jos kinkun grillaaminen alkoi kiinnostamaan niin instagramin puolelta löytyy sama operaatio videona. Käy vilkaisemassa se täältä!
Kinkun grillaamiseen kannattaa varata aikaa 12 – 15 tuntia.
