Avainsana: maakaapeli

Julkaistu

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Tälläisenä rakennusharrastajana luulisin, että maakaapeleista annettuja määräyksiä on noudatettava ihan pilkun tarkasti. Siihen liittyy maaupotusta kestävien kaapeleiden upottaminen a) riittävän syvälle (70cm) b) pehmeään hiekkaan ja c) sähkölinjan merkkaaminen varoitusnauhalla (30cm).

Piha kaivettiin auki lämmönjakohuoneeseen saakka. Suurin osa kaapeleiden reitistä raivattiin kaivinkoneella, mutta rakennusta lähestyttäessä siirryttiin lapiotyöskentelyyn. Viimeiset kaksi metriä kaivettiin erityistä varovaisuutta noudattaen, jotta maan alta paljastuvat varoitusnauhat ehditään havaita ennen kallista ja/tai kuolettavaa lapionpistoa.

Rakennuksen seinänvierustaa ympäröivä sepeli siirrettiin syrjään ja paljastettiin sen alle asennettu maanrakennuskangas. Avausviilto suoritettiin steriilisti ja kipua tuottamatta. Maanrakennuskankaan alta paljastui hiekkapatja ja patolevyn pintaa seuraamalla löydettiin läpivienti lämmönjakohuoneeseen.

Kaivantoa syvennettiin sekä pituus- että leveysuunnassa, leikkausalueelta poistettujen betonilaattojen toimiessa haavanlevittiminä.

Meidän talo on ammattilaisten rakentama. Kuten kuvasta näkyy, ei näitä hiekan seasta esiinkaivettuja sähkökaapeleita oltu merkattu millään keinoin. Sähkökaapelin varoitusnauhaa löytyy lähes mistä tahansa sekatavarakaupasta eikä hintakaan päätä huimaa. Jos rakennusbudjetti on 7,90 euroa / 100m lisäkustannuksesta kiinni, niin ehkä on muutenkin hyvä pistää pillit pussiin. Terveydenhuoltoalan työtä tekevänä minulla on muistissa erittäin vahvasti miltä sähköpalovamma näyttää tai tuoksuu. Toipuminen on myös hidasta.

Uudisrakentamisessa on kohteliasta ottaa huomioon muutostöiden mahdollisuus. Välinpitämättömyys, kiire tai huolimattomuus voi kostautua myöhemmässä vaiheessa vakavinkin seurauksin.

Tee kerralla hyvä

Jos riittävää noin 70 senttimetrin asennussyvyyttä ei voida saavuttaa esimerkiksi kallion vuoksi, tulee käyttää muuta suojauskeinoa. Näitä ovat asentaminen kaapelinsuojaputkeen tai kaapelinsuojakouruun. Kaapeli voidaan suojata myös betonoimalla. Betonointia käytetään esim. silloin kun kaapeli joudutaan asentamaan suoraan kallion päälle.

Rautakaupoista voi hankkia virallisia (keltainen) kaapelinsuojaputkia ja niitä myydään eri jäykkyysluokissa. A-luokka on tarkoitettu raskaaseen käyttöön (16kN/m2), B-luokka keskiraskaaseen käyttöön (8kN/m2) ja C-luokka kevyeen käyttöön (4kN/m2). Kevyellä käytöllä tarkoitetaan kaikkia niitä alueita, joilla ei ole ”liikennettä” (rengasjäykkyys 4 – 7 kN/m2). Keski-ikäisen miehen vyötärölle ilmestyvä pehmusterengas kuuluu 4-7 kN/m2 kategoriaan.

Kaapelinsuojaputkien ongelma on veden kertyminen putken sisälle ja suojaputkien yhdyskohdissa on tästä syystä hyvä käyttää tiivisterenkaita. Putkistoon ajansaatossa kertynyt vesi voi jäätyä ja siten aiheuttaa kaapelivaurioita. Jotta sähkökaapeli saadaan vietyä vetonarun avulla putkiston läpi, on mutkat tehtävä mahdollisimman loivasti. 90 asteen kulmia ei kannata käyttää, vaan ratkaista käännökset esim. kahdella 45 asteen peräkkäisellä kulmalla. ”Taipuisat muhvikulmat” ajavat myös asiansa, kunhan niitä ei taivuta liian jyrkkään kulmaan.

>> Klikkaa kuvaa jos haluat nähdä sen isompana <<

Meidän remonttihommissa on ollut sellainen tapa, että yhtään ainutta hommaa ei tehdä tahallaan huonosti. Meillä loppui tiivisterenkaat kesken, joten jouduttiin ratkaisemaan muutaman putken tiivistäminen Israelin erikoisjoukkojen taktisella kiristyssidoksella. Aggressiivinen ilmastointiteippaus putkien yhdyskohtaan on tarkkaan varjeltu salaisuus, johon tulee turvautua (äärimmäisenä ratkaisuna) vasta silloin kun kaikki muut keinot on todettu riittämättömiksi.

Salaojaputkea ei voi käyttää kaapelinsuojakanavana. Umpinainen sadevesiputki saattaa muuttua sajaojaputkeksi jos putken sisään pääsee valumaan nestettä. Näin voi käydä jos jättää tiivisterenkaat (1,90e /kpl) hankkimatta eikä käytä edellisessä kappaleessa mainittua IBDTt – tekniikkaa (Israeli Battlefield Duct Tape – technique).

Kun tunneliverkosto on valmis ja suojaputket on yhdistetty on tärkeä muistaa merkata sähkölinjat maakaapelista varoittavalla varoitusnauhalla.

Meidän kaapelitunnelista tuli ihan mahdottoman hyvä eikä se nostanut piharemontin kustannuksia kovinkaan paljon. Sadevesiputkien ja taipuisien muhvikulmien kustannuksissa puhutaan joistain kympeistä.

Ylimääräiset vetonarut kannattaa jättää tulevaisuutta varten. Ikinä ei tiedä milloin tulee äkillinen tarve tehdä laajennuksia sähköhommiin liittyen. Itse jätin varauksen piharakennuksen sähkölinjalle.

Julkaistu

Ympärileikkaus ja muuta kohellusta

Vaikka kuinka yrittää rakentaa huolellisesti niin vahinkoja meinaa sattua.

Upotettiin maakaapelin suojaputkia pihalle ja homma eteni kuin rasvattu. Tiivistettynä homma menee seuraavalla tavalla:

Kaivetaan riittävän syvä oja ja poistetaan kivet. Ojan pohjalle upotetaan vetonarulla varustettu 110mm sadevesiputki ja sen ympärille laitetaan pehmeää hiekkaa. Täyttövaiheessa tulee muistaa laittaa lapionmitan syvyyteen (n. 30cm) maakaapelista varoittava keltainen merkkinauha. Helppoa ja kivaa hommaa.

Ylemmässä kuvassa näkyy suojaputken reitti maan alla. Sähkömiehen suosituksista valittiin suorimmat mahdolliset linjat jotta säästetään kustannuksissa. Muuriin kiinnitetään myöhemmin vielä patolevy ja tämän vuoksi muurin nurkalla suojaputkea ei ole vielä peitetty hiekalla.

Seuraavana aamuna kävin ihastelemassa edellisen päivän saavutuksia. ”Tuonne terassille menee voimavirtakaapeli ja sähköt pihavaloille saadaan järjestettyä samaa maanalaista reittiä pitkin. Muureihin tulee sitten ne tosi hyödylliset ulkopistorasiat johon liitetään jouluvalot”.

Ai niin, ne ulkopistorasiat!!

Tässä vaiheessa noin 18 metriä pitkä (maanalainen) kaapelitunneli oli jo tietenkin yhtenäinen ja sen sisällä kulki vetonarut. En muistanut ollenkaan että ensimmäisen muurin kohdalla kaapelin tarvitsee haarautua myös toiseen suuntaan, kohti muurin nurkkaa.

Ei auttanut muu kuin ajaa K-rautaan etsimään ”Ai niin, ne ulkopistorasiat” – lisäosa joka mahdollisesti ratkaisisi ongelman.

Mitään peruuttamatonta ei sentään tapahtunut, sillä puuttuvan patolevyn johdosta muurin luona putki oli edelleen näkyvissä. Putki oli toki jo tiukasti maan sisällä eikä sen liikuttelu enää onnistunut. Putki kaivettiin lapiohommina reilummin esille ja saatiin näin palautettua 110mm sadevesiputken taipuvuusominaisuudet hyötykäyttöön.

Putkelle suoritettiin ns. circumcisio, eli ympärileikkaus. Työllä ja vaivalla asennetut vetonarut katkaistiin mutta onneksi niiden liittämiseen ei tarvittu solmua kummempaa paikkausta.

Kotvasen kuluttua meillä olikin ongelma ratkaistu ja uusi (life hack: oranssilla spraymaalilla maalattu) vetonaru työnnetty toiseen pääbronkukseen. Tästä olisi hyvä jatkaa uudella sadevesiputkella kohti ulkopistorasialle tarkoitettua muurin nurkkaa.

Vetonarujen kanssa tulee jatkossa olla tarkkana ettei vahingossa nykäise väärästä. Siniset narut johtaa terassille ja oranssi vastaavasti muurin ensimmäiseen kulmaukseen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Julkaistu

Maakaapelin upottaminen pihalle

Kaikki kaapelit vedetään lämmönjakohuoneesta. Pihalle kaivetaan vähintään 70cm syvä oja jonka pohjalle laitetaan hiekkaa. Hiekan päälle asetetaan 110mm umpinainen sadevesiputki ja se johdetaan taipuisien mutkien avulla terassin rungolle ja Drop – altaalle saakka. Drop – altaan uusi tekniikka edellyttää vikavirtasuojattua (4 x 2,5 + 2,5) voimavirtalinjaa.

Pihavalojen ja ulkopistorasioiden tarvitsemat maakaapelit voidaan upottaa suoraan hiekkamaahan eikä suojaputkia välttämättä tarvita. On kuitenkin järkevää hyödyntää samoja kaivantoja ja samoja suojaputkia siltä osin kuin vaan pystyy.

Ensimmäinen haaste oli alittaa yläpihalle johtavat (näkymättömät) portaat ja (näkymätön) rinne. Portaat tulee rinteeseen jonka molemmin puolin tulee istutusalueet. Portaat päättyvät laatoitettuun pihapolkuun yläpihalla. 110m paksuinen suojaputki peitettiin kivituhkalla ja päälle tärytettiin kerros 0-56 kalliomursketta.

Matka jatkui kohti ensimmäistä muuria. Kahdella putkella (6m + 3m) saatiin aikaiseksi yhteensä 9 metriä pitkä linja. Minulta löytyi 10 halpahallista hankittu 10 metrin mitta jonka avulla vetonaru saatiin työnnettyä putken toiseen päätyyn. Vetonarun voisi kuulemma puhaltaa valmiiksi rakennettuun tunneliin myös lehtipuhaltimella. Vinkki oli loistava, mutta meille tulee lehtipuhallin vasta sitten kun pihalla on edes jonkunlaista viherelämää. Tässä tilanteessa sillä voisi puhaltaa vetonarun lisäksi ainoastaan rakennuspölyjä.

8 metrin pituinen kukkapenkki ohitettiin samalla kaavalla, eli suorin mahdollinen reitti muurilta toiselle.

Kaivantojen peittäminen ja maakaapelin varoitusnauha

Suojaputket peitetään pehmeällä hiekalla ja kaikki näkyvät kivet heitellään pois putken läheltä. Sähkökaapelia maahan upottaessa on erittäin tärkeää muistaa laittaa noin 30 cm syvyyteen sähkökaapelista varoittava keltainen nauha. Sähkölinjojen reitit on tärkeä myös piirtää muistiin esim. asemapiirrustukseen. Jos myöhemmässä vaiheessa pihaa joutuu kaivamaan joko lapiolla tai kaivinkoneella on parasta tietää missä kaapeli kulkee. Meidän linjat on vikavirtasuojattuja mutta sähkötöiden kanssa ei voi kuitenkaan oikaista näitä työvaiheita.

Kun kaapelinsuojaputki on asetettu riittävään syvyyteen ja merkattu varoitusnauhalla voi kaivannot peittää. Seuraavassa työvaiheessa sähkömies tulee vetämään piuhat paikalleen vetonarujen avulla. Aina kannattaa laittaa muutama ylimääräinen vetonaru uusien ideoiden ja laajennusajatusten varalta.

Julkaistu

Sähkötyöt suunniteltu

Meillä kävi ihan oikea sähkömies joka teki suunnitelman kuinka olisi fiksuinta toteuttaa minun haaveet pihan sähköistä. Ammattilaisen vierailun jälkeen suunnitelma muuttui ja minun ilahduksekseni edullisempaan suuntaan. Maakaapeleita ei ole kustannustehokkainta vetää muureja pitkin vaan käyttää upottaa ne suojaputkessa maan alle. Vetonarulla varustettu 110mm sadevesiputki riittää tähän hommaan.

Alla sähkösuunnitelma jota pihalle lähdettiin jo toteuttamaan. Keltaisella katkoviivalla omia ajatuksiani ja punaisella viivalla sähkömiehen ajatus. 4x 2,5+2,5 voimavirtakaapelia säästyi ihan useampia metrejä. Valojen ohjaaminen vaihtui kiinteistä katkaisimista langattomaan versioon. Pihavalot syttyy ja sammuu jatkossa kodinhoitohuoneeseen asennettavasta katkaisijasta. Se kyllä lisää käyttömukavuutta ihan tuntuvasti.

Voimavirran osalta mutkat suoriksi ja upotus kaapelisuojaputkiin maan alle
Valovirta ohjataan pihavaloille ja pistorasioille samoja kaivantoja hyödyntäen, jotta rumilta pinta-asennuksilta vältytään. Valojen ohjaus tapahtuu langattomalla katkaisijalla kodinhoitohuoneesta käsin.

Sitten vaan toteuttamaan kaapelisuojaputkia pihalle.

Julkaistu

Maakaapelit ja sähköt pihalle

Ennen kaivutöihin ryhtymistä on fiksua suunnitella pihan sähköt ja valaistus vähintään ideatasolla valmiiksi. Käytettävien kulkureittien sekä portaiden valaiseminen on tärkeää jo ihan asumisturvallisuuden näkökulmasta katsottuna.

Pihavalojen edellyttämät maakaapelit tulee upottaa routimattomaan maahan, vähintään 70cm syvyyteen. Maakaapeli kulkee suojattuna maan uumenissa ja nousee maanpinnan yläpuolelle suunnitellun pihavalon kohdalla. Käytettäessä sarjaan kytkettäviä pihavalomalleja on saman katkaisijan taakse mahdollista kytkeä useampia valoja. Tärkeä on myös miettiä mistä pihavaloja ohjataan. Sähkövirta kulkee maakaapelin sisällä eteenpäin ja näin ollen katkaisija tulee sijoittaa ennen pihavaloja.

Pihavalojen vaatimat kaapelit on järkevää upottaa (keskeneräiseen) pihapiiriin jo valmiiksi, sillä niiden jälkiasentaminen tuottaa lisäkustannuksia, ylimääräistä työtä ja turhia telaketjun jälkiä.

Pihapiiriin kannattaa kiinteiden pihavalojen lisäksi suunnitella pari ylimääräistä pistokepaikkaa kausivaloille. Esimerkiksi jouluvalojen asettelu pihalle on helppoa ja mukavaa, kun pistokkeet löytyy mahdollisimman läheltä. Suojakannella varustettuja IP44 pistokkeita voi sijoitella halutessaan vaikka kukkapenkkiin tai muurin kylkeen.

Meidän tapauksessa pihavalojen tarvitsema virta saadaan kätevästi ryöstettyä talon seinästä. Sähkökaapeli kulkee terassin alla suojattuna ja runkoon kiinnitettynä ensin kohti terassin portaikkoa ja jatkaa sieltä matkaansa valettujen muurien suojassa. Muurin nurkasta löytyy pistorasia kausivaloille ja kaksi katkaisijaa. Yhdellä katkaisijalla ohjataan kukkapenkkiin upotettavia valoja ja toisella metsänreunaan johtavan polun valoja. ”Polkupyöräparkkiin” tulee myös pistorasia, johon voi halutessaan kiinnittää vaikka liiketunnistimella varustetun valaisimen.

Ylimääräisistä pistokkeista ei ole koskaan haittaa. Niitä voi hyödyntää vaikka painepesurille tai käyttää matkapuhelimen lataukseen , jos ei muuta tarvetta ilmene.

Yläpihan rakentamista en ole jaksanut vielä miettiä, mutta tässä vaiheessa jätetään varaus tarvittaessa laajentaa sähkönjakelu koskettamaan myös yläpihan tyylikästä pergola-aluetta (tai pihasaunaa).

Pelottava voimavirta

Voimavirtaa (kolmivaihevirta) tarvitaan esimerkiksi hitsaamisessa tai sähköauton lataamisessa. Omakotitaloissa voimavirtapistokkeita saattaa löytyä esimerkiksi lämmönjakohuoneesta tai autotallista.

Meidän pihalle tarvitaan myös voimavirtaa. Voimavirtaa saadaan jaettua lämmönjakohuoneesta ja sitä tarvitaan tulevaisuudessa Drop – altaan uudelle pumpulle + lämmityslaitteelle. Allastekniikkaan liittyvät sähkölaitteet on tärkeä kytkeä aina vikavirtasuojan taakse.

Voimavirran jakaminen altaan lämmitysjärjestelmälle edellyttää meidän tapauksessa lämmönjakohuoneen seinänvierustan kaivamista auki.

Kaivulupa.fi nettipalvelusta ja talon rakennuspiirrustuksista on tärkeä selvittää putkien ja kaapeleiden sijainnit pihalla. Kaivamisen yhteydessä tulee olla erityisen varovainen, ettei vahingossa riko jo valmiiksi maan alle upotettuja kaapeleita tai putkia.

Voimavirtakaapeli upotetaan kulkemaan maan alla ja suojataan kaapelisuojakourulla tai umpinaisella suojaputkella. Ympärille laitetaan pehmeää hiekkaa routavaurioiden estämiseksi. Kaivantoa peittäessä on tärkeää upottaa 30cm syvyyteen kaapelista varoittava keltainen huomionauha.

Sähkötyöt ja kytkennät kuuluvat aina ihan oikealle sähkömiehelle. Kaivamista ja muuta avustavaa työtä saa tehdä itse.

Julkaistu

Sähkötyöt

Meidän edellinen taloprojekti oli katastrofi ja päättyi parin melko tiukan verbaalisen yhteenoton jälkeen lopulta kauppojen purkamiseen. En ole kovin paljon asiasta julkisesti huudellut, mutta koska kohde ei ole kenelläkään lukijalla tiedossa enkä paljasta kaupunkia, niin voin kertoa yhden projektiin liittyvän tositarinan.

Tehtiin vaimon kanssa aikoinaan kaupat eräästä keskeneräisestä omakotitalosta, jonka lopulliseen olomuotoon pääsisimme vielä itse vaikuttamaan. Lipevä kiinteistönvälittäjä sai meidät näkemään unelman hyvästä ja halvasta vaihtoehdosta, joka sijaitsi lähellä lasten päivähoitopaikkaa ja tulevaa koulua. Rakennusfirma vaikutti hyvältä, kun ei mistään mitään ymmärretty tai osattu vertailla vaihtoehtoja. Ajateltiin sinisilmäisesti, että uusi talo on aina parempi kuin vanha talo.

Rakentamiseen liittyen työmaalla oli paljon epäselvyyksiä, jotka skippaan tässä vaiheessa kaikkien osapuolien etujen suojelemiseksi. Kerron silti vähän aiheesta ”sähköt”, koska se sisältää opetuksen.

”Kauan sitten eräässä kaukaisessa kaupungissa jylhien vuorten takana”

Kylpyhuoneen rakentaminen oli menossa. Saimme itse valita käytettävät materiaalit ja näin siis teimme. Yhdessä sisustussuunnittelijan kanssa speksailimme kylpyhuoneen kalusteet ja laatat ihan viimeisen päälle. Värimaailma oli huolella valittu yhteensopivaksi ja kaikki yksityiskohdat mietitty.

Hetken päästä kylpyhuoneen laatat olikin laitettu jo nätisti paikalleen ja kaikki näytti päällisin puolin upealta. Kävin työmaalla pyörähtämässä ja ihastelin laatoitettua kylpyhuonetta. Olipa se nätti..

Vessan peilistä omien silmäpussieni lukumäärää laskiessa, ryhdyin miettimään, että mihin ihmeeseen laittaisin partakoneen lataukseen tai vaimo hiustenkuivaajan, jos sellaista tarvitsee käyttää. Pistorasia puuttui. Ehkä kylpyhuoneesta löytyisi niin modernia tekniikkaa että perinteisiä pistorasioita ei olisi enää näkyvissä?

Esitin varovaisesti tämän kysymyksen meidän rakennusfirman toiselle työmiehelle, varoen samalla vaikuttamasta itse idiootilta. Yllätyksekseni kysymykseen ei ollut tarjolla vastausta. Meidän hienosta kylpyhuoneesta puuttui sähköt kokonaan. Minulta paloi hermot siinä hetkessä ja pahasti.

Rakennusmies änkytti, että se on ”muurausmiehen syy ja sähkömiehen syy”. Muurausukko oli laittanut ”roilotetut harkot” seinään väärinpäin eikä tästä syystä sähkömies saanut vietyä sähköpiuhoja niille varattuun onkaloon. Ei paljon selitykset kiinnostaneet, sillä fakta oli se, että meidän kylpyhuoneesta puuttui sähköt.

Rakennusfirma ehdotti, että sähköongelma ratkaistaisi siten, että tiputettaisiin katolta sähköpiuhat kylpyhuoneeseen pintavetona. Tähän ei tietenkään suostuttu. Sähköpiirustus oli olemassa, ja vaadittiin, että sitä noudatetaan myös toteutuksessa.

Lopulta rakennusfirma joutui piikkaamaan valmiin kylpyhuoneen seinän puhki, joka olikin heille melkoinen lisähomma, kun kaikki piti tehdä uusiksi.

Tyttäreni Pepin piirrustus, jossa isä vetää rakennusmiestä turpaan.

Saatan jossain vaiheessa kertoa tästä muinaisesta rakennusprojektista ja kauppojen purkamisesta lisää, mutta nyt ei ole vielä sen aika. Seuraava artikkeli kertoo meidän nykyisen talon takapihan sähkö- ja valaistussuunnitelmista.

”Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee”

Palvelun tarjoaa WordPress