Nuotiopaikka

Meidän pihaprojektissa suurin yksittäinen haaste on lähes koko tontin laajuudelta jatkuva kallio. Koskaan ei voi tietää milloin kaivinkoneen kauha tökkää kalliopintaan ja kuopan kaivaminen vaihtuu kallion siistimiseksi. Tästä syystä suunnitelmia on jouduttu muuttamaan moneen kertaan ja sopeuttamaan vallitseviin olosuhteisiin.

Pihalle piti tulla kaksi polkua, joista toinen kulkisi kohti metsää. Polun piti olla leveydeltään 130 senttimetriä ja nurmikonreunakivellä rajattu. Toiselle puolelle piti laittaa nurmikkoa ja toiselle puolelle kunttaa. Nurmikko vaatii noin 20-30 cm multavaran ja kuntta vastaavasti 10 – 30cm hiekkapohjan. Kumpikaan ei selviydy paahteisella kalliolla ilman riittävän paksua, kosteutta pidättävää / tasaavaa maakerrosta.

Idea nuotiopaikasta aktivoitui uudelleen kun metsään johtavan polun vierellä kulkeva kallio jäi kovin korkealle. Polun ja kalliopinnan välinen korkeusero oli siinä määrin merkittävä että tuo aavistuksen omituinen ”lämpäre” olisi syytä ratkaista jollain tapaa.

Polun päätepysäkillä ongelma ratkaistiin täryttämällä kallion päälle 0-16 kaliberin kalliomursketta noin 9 neliön alueelle. Kalliomurskeella päällystetty lämpäre jätettiin muodoltaan epäsäännölliseksi ja annettiin myötäillä vieressä kulkevan korkeamman kallion muotoja.

Suunnitelma pysyi pääpiirteittäin ennallaan;

Lämpäreen ja pihapolun oikealle puolelle tulee nurmikonreunakivellä rajattu nurmialue ja pihavalo. Taakse jää metsä ja vasemmalle puolelle laitetaan siirtovarvikkoa eli kunttaa.

Nuotiopaikan speksailua

Nuotiopaikkaan olen löytänyt monta hienoa ideaa pinterestiä selailemalla. Vaihtoehtoja on useita mutta loppujen lopuksi tulin siihen lopputulokseen että kiinteä nuotiopaikka ole välttämättä fiksuin ratkaisu meidän tarkoitusperiin. Tällöin nuotiopaikka sijaitsisi aina ja iänkaikkisesti metsän reunassa. Olisiko sille aidosti käyttöä ja kuinka nopeasti tontin perimmäisessä nurkassa istuskeluun kyllästyisi. Varmaan melko nopeasti.

Drop Design Fire

Muutaman vuoden ajan olen asuntomessuilla kiinnittänyt huomiota Drop Design Fire – nimiseen terassitakkaan.

Drop Fire on valmistettu 3mm paksusta kylmäsalvatusta teräksestä ja käsitelty korkeakuumakestoisella jauhemaalilla. Drop firen jalan sisällä on lämpösuojana palovillaa eli se ei kuumene. Lämpösuojauksen ansiosta Drop Firen voi asentaa irtokipinät huomioiden vaikka puuterassille.

Drop Design Fire painaa vain 60 kiloa eli on liikuteltavissa tarpeen mukaan paikalta toiselle. Meidän tapauksessa nuotiopaikka voisi majailla kesät pihapolun päätepysäkillä ja siirtyä syksyisin terassille. Terassitakan äärellä voisi olla mukana istua viileinä syysiltoina ja talvisin se voisi tuoda ylimääräistä tunnelmaa lämpimässä paljussa oleskeluun.

Alla valokuvia Kouvolan asuntomessuilta (2019) sekä Tuusulan asuntomessuilta (2020) jossa Drop Fireä oli sijoiteltu sekä terassille että kivetetyille aluille.

Drop Design Fire toimii myös pöytänä sillä pakettiin kuuluu kansi joka pitää sadevedet ja roskat pois tulipesästä.

Design Fire toimii myös bioetanolilla

Drop Fireen voi lisävarusteena ostaa bioetanolipolttimen, jonka avulla terassitakkaa voi polttaa vaikka lasitetulla terassilla kunhan ilmanvaihto on vaan riittävä.

Nuotioruokaa avotulella

Olen yrittänyt pohtia järkeviä perusteita miksi meidän pihalla tulisi olla nuotiopaikka. Niitä ei tule kovinkaan montaa mieleen. Fiilispohjalta ajateltuna nuotiopaikka olisi varmasti kiva ja tunnelmallinen. Järkiperuste voisi olla se että nuotiopaikalla voin tehdä ruokaa avotulella.

Drop Firessä voi polttaa puuta, käyttää brikettejä tai hiiliä. Tällä ideologialla se mahdollistaa muurinpohjalettujen paistamisen, nokipannukahvit ja makkaranpaiston. Avotuligrillaukseen on tarjolla monenlaisia valurautavempaimia joiden kaikenkirjavan skaalan voi hyödyntää parhaiten nuotiopaikalla.

Drop Design Fire muistuttaa muodoiltaan Drop – allasta ja se on mitoiltaan sopivan kokoinen (76m x 76cm).

Nuotiopaikka vai terassitakka?

Nuotiopaikka pihalla olisi kiva ajatus. Siellä voisi lukuisien ystävien kanssa istua iltaa, nauttia virvokkeita ja soittaa kitaraa. Kaikilla olisi tosi kivaa ja puheensorinan lisäksi yhteislaulut kuuluu myös nuotiolle. …edellisenä kesänä jo kaavailin, että metsän reunaan sellainen rakennetaan.

Nuotiopaikalle johtaisi tietenkin liuskekivistä rakennettu polku. Polku valaistaisiin joillakin tyylikkäillä pollarityyppisillä pihavaloilla.

Sitten heräsin.

Minulla ei ole kuin pari ystävää ja he ovat ihan yhtä kiireisiä kuin minäkin. Kukaan ei osaa soittaa kitaraa tai laulaa. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei vaahtokarkkien grillaaminen kiinnosta ketään. Aikuisten kesken metsän reunassa mekastaminen suututtaisi naapurit ja loppujen lopuksi vielä hyttyset tulevat ja pilaavat viimeisenkin tunnelman. Tarkemman pohdinnan jälkeen ei tule kuitenkaan perinteistä nuotiopaikkaa meidän pihalle.

Tuli on kuitenkin kiinnostava elementti ja sen äärellä olisi kiva viettää aikaa. Jos elävän tulen ja terassin yhdistäisi keskenään niin lopputulos saattaisi olla enemmän hyödyllinen ja käytettävyys parempi.

Helpoimmillaan tulipaikka saattaisi olla esim. kalliolle aseteltu rautapannu. Näissä tuhka saattaa toki muodostaa ongelmia ja levitä tuulen mukana sinne sun tänne. Turvaetäisyydet hyvä myös muistaa, ettei nuotiolta sinkoilevat irtokipinät pääse esim. talon räystään alle ja sytyttämään tulipaloa. Alusta ja nuotiopaikan välitön ympäristö tulisi olla palamatonta materiaalia kuten kalliota, sepeliä/mursketta tai betonilaattaa.

Bioetanolilla tai nestekaasulla toimiva terassitakka saattaisi olla hyvä kompromissi. Täytyy jatkaa vaihtoehtojen selvittelyä.