Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Tälläisenä rakennusharrastajana luulisin, että maakaapeleista annettuja määräyksiä on noudatettava ihan pilkun tarkasti. Siihen liittyy maaupotusta kestävien kaapeleiden upottaminen a) riittävän syvälle (70cm) b) pehmeään hiekkaan ja c) sähkölinjan merkkaaminen varoitusnauhalla (30cm).

Piha kaivettiin auki lämmönjakohuoneeseen saakka. Suurin osa kaapeleiden reitistä raivattiin kaivinkoneella, mutta rakennusta lähestyttäessä siirryttiin lapiotyöskentelyyn. Viimeiset kaksi metriä kaivettiin erityistä varovaisuutta noudattaen, jotta maan alta paljastuvat varoitusnauhat ehditään havaita ennen kallista ja/tai kuolettavaa lapionpistoa.

Rakennuksen seinänvierustaa ympäröivä sepeli siirrettiin syrjään ja paljastettiin sen alle asennettu maanrakennuskangas. Avausviilto suoritettiin steriilisti ja kipua tuottamatta. Maanrakennuskankaan alta paljastui hiekkapatja ja patolevyn pintaa seuraamalla löydettiin läpivienti lämmönjakohuoneeseen.

Kaivantoa syvennettiin sekä pituus- että leveysuunnassa, leikkausalueelta poistettujen betonilaattojen toimiessa haavanlevittiminä.

Meidän talo on ammattilaisten rakentama. Kuten kuvasta näkyy, ei näitä hiekan seasta esiinkaivettuja sähkökaapeleita oltu merkattu millään keinoin. Sähkökaapelin varoitusnauhaa löytyy lähes mistä tahansa sekatavarakaupasta eikä hintakaan päätä huimaa. Jos rakennusbudjetti on 7,90 euroa / 100m lisäkustannuksesta kiinni, niin ehkä on muutenkin hyvä pistää pillit pussiin. Terveydenhuoltoalan työtä tekevänä minulla on muistissa erittäin vahvasti miltä sähköpalovamma näyttää tai tuoksuu. Toipuminen on myös hidasta.

Uudisrakentamisessa on kohteliasta ottaa huomioon muutostöiden mahdollisuus. Välinpitämättömyys, kiire tai huolimattomuus voi kostautua myöhemmässä vaiheessa vakavinkin seurauksin.

Tee kerralla hyvä

Jos riittävää noin 70 senttimetrin asennussyvyyttä ei voida saavuttaa esimerkiksi kallion vuoksi, tulee käyttää muuta suojauskeinoa. Näitä ovat asentaminen kaapelinsuojaputkeen tai kaapelinsuojakouruun. Kaapeli voidaan suojata myös betonoimalla. Betonointia käytetään esim. silloin kun kaapeli joudutaan asentamaan suoraan kallion päälle.

Rautakaupoista voi hankkia virallisia (keltainen) kaapelinsuojaputkia ja niitä myydään eri jäykkyysluokissa. A-luokka on tarkoitettu raskaaseen käyttöön (16kN/m2), B-luokka keskiraskaaseen käyttöön (8kN/m2) ja C-luokka kevyeen käyttöön (4kN/m2). Kevyellä käytöllä tarkoitetaan kaikkia niitä alueita, joilla ei ole ”liikennettä” (rengasjäykkyys 4 – 7 kN/m2). Keski-ikäisen miehen vyötärölle ilmestyvä pehmusterengas kuuluu 4-7 kN/m2 kategoriaan.

Kaapelinsuojaputkien ongelma on veden kertyminen putken sisälle ja suojaputkien yhdyskohdissa on tästä syystä hyvä käyttää tiivisterenkaita. Putkistoon ajansaatossa kertynyt vesi voi jäätyä ja siten aiheuttaa kaapelivaurioita. Jotta sähkökaapeli saadaan vietyä vetonarun avulla putkiston läpi, on mutkat tehtävä mahdollisimman loivasti. 90 asteen kulmia ei kannata käyttää, vaan ratkaista käännökset esim. kahdella 45 asteen peräkkäisellä kulmalla. ”Taipuisat muhvikulmat” ajavat myös asiansa, kunhan niitä ei taivuta liian jyrkkään kulmaan.

>> Klikkaa kuvaa jos haluat nähdä sen isompana <<

Meidän remonttihommissa on ollut sellainen tapa, että yhtään ainutta hommaa ei tehdä tahallaan huonosti. Meillä loppui tiivisterenkaat kesken, joten jouduttiin ratkaisemaan muutaman putken tiivistäminen Israelin erikoisjoukkojen taktisella kiristyssidoksella. Aggressiivinen ilmastointiteippaus putkien yhdyskohtaan on tarkkaan varjeltu salaisuus, johon tulee turvautua (äärimmäisenä ratkaisuna) vasta silloin kun kaikki muut keinot on todettu riittämättömiksi.

Salaojaputkea ei voi käyttää kaapelinsuojakanavana. Umpinainen sadevesiputki saattaa muuttua sajaojaputkeksi jos putken sisään pääsee valumaan nestettä. Näin voi käydä jos jättää tiivisterenkaat (1,90e /kpl) hankkimatta eikä käytä edellisessä kappaleessa mainittua IBDTt – tekniikkaa (Israeli Battlefield Duct Tape – technique).

Kun tunneliverkosto on valmis ja suojaputket on yhdistetty on tärkeä muistaa merkata sähkölinjat maakaapelista varoittavalla varoitusnauhalla.

Meidän kaapelitunnelista tuli ihan mahdottoman hyvä eikä se nostanut piharemontin kustannuksia kovinkaan paljon. Sadevesiputkien ja taipuisien muhvikulmien kustannuksissa puhutaan joistain kympeistä.

Ylimääräiset vetonarut kannattaa jättää tulevaisuutta varten. Ikinä ei tiedä milloin tulee äkillinen tarve tehdä laajennuksia sähköhommiin liittyen. Itse jätin varauksen piharakennuksen sähkölinjalle.

Sähkötyöt

Meidän edellinen taloprojekti oli katastrofi ja päättyi parin melko tiukan verbaalisen yhteenoton jälkeen lopulta kauppojen purkamiseen. En ole kovin paljon asiasta julkisesti huudellut, mutta koska kohde ei ole kenelläkään lukijalla tiedossa enkä paljasta kaupunkia, niin voin kertoa yhden projektiin liittyvän tositarinan.

Tehtiin vaimon kanssa aikoinaan kaupat eräästä keskeneräisestä omakotitalosta, jonka lopulliseen olomuotoon pääsisimme vielä itse vaikuttamaan. Lipevä kiinteistönvälittäjä sai meidät näkemään unelman hyvästä ja halvasta vaihtoehdosta, joka sijaitsi lähellä lasten päivähoitopaikkaa ja tulevaa koulua. Rakennusfirma vaikutti hyvältä, kun ei mistään mitään ymmärretty tai osattu vertailla vaihtoehtoja. Ajateltiin sinisilmäisesti, että uusi talo on aina parempi kuin vanha talo.

Rakentamiseen liittyen työmaalla oli paljon epäselvyyksiä, jotka skippaan tässä vaiheessa kaikkien osapuolien etujen suojelemiseksi. Kerron silti vähän aiheesta ”sähköt”, koska se sisältää opetuksen.

”Kauan sitten eräässä kaukaisessa kaupungissa jylhien vuorten takana”

Kylpyhuoneen rakentaminen oli menossa. Saimme itse valita käytettävät materiaalit ja näin siis teimme. Yhdessä sisustussuunnittelijan kanssa speksailimme kylpyhuoneen kalusteet ja laatat ihan viimeisen päälle. Värimaailma oli huolella valittu yhteensopivaksi ja kaikki yksityiskohdat mietitty.

Hetken päästä kylpyhuoneen laatat olikin laitettu jo nätisti paikalleen ja kaikki näytti päällisin puolin upealta. Kävin työmaalla pyörähtämässä ja ihastelin laatoitettua kylpyhuonetta. Olipa se nätti..

Vessan peilistä omien silmäpussieni lukumäärää laskiessa, ryhdyin miettimään, että mihin ihmeeseen laittaisin partakoneen lataukseen tai vaimo hiustenkuivaajan, jos sellaista tarvitsee käyttää. Pistorasia puuttui. Ehkä kylpyhuoneesta löytyisi niin modernia tekniikkaa että perinteisiä pistorasioita ei olisi enää näkyvissä?

Esitin varovaisesti tämän kysymyksen meidän rakennusfirman toiselle työmiehelle, varoen samalla vaikuttamasta itse idiootilta. Yllätyksekseni kysymykseen ei ollut tarjolla vastausta. Meidän hienosta kylpyhuoneesta puuttui sähköt kokonaan. Minulta paloi hermot siinä hetkessä ja pahasti.

Rakennusmies änkytti, että se on ”muurausmiehen syy ja sähkömiehen syy”. Muurausukko oli laittanut ”roilotetut harkot” seinään väärinpäin eikä tästä syystä sähkömies saanut vietyä sähköpiuhoja niille varattuun onkaloon. Ei paljon selitykset kiinnostaneet, sillä fakta oli se, että meidän kylpyhuoneesta puuttui sähköt.

Rakennusfirma ehdotti, että sähköongelma ratkaistaisi siten, että tiputettaisiin katolta sähköpiuhat kylpyhuoneeseen pintavetona. Tähän ei tietenkään suostuttu. Sähköpiirustus oli olemassa, ja vaadittiin, että sitä noudatetaan myös toteutuksessa.

Lopulta rakennusfirma joutui piikkaamaan valmiin kylpyhuoneen seinän puhki, joka olikin heille melkoinen lisähomma, kun kaikki piti tehdä uusiksi.

Tyttäreni Pepin piirrustus, jossa isä vetää rakennusmiestä turpaan.

Saatan jossain vaiheessa kertoa tästä muinaisesta rakennusprojektista ja kauppojen purkamisesta lisää, mutta nyt ei ole vielä sen aika. Seuraava artikkeli kertoo meidän nykyisen talon takapihan sähkö- ja valaistussuunnitelmista.

”Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee”