Nuotiopaikka pihalla olisi kiva ajatus. Siellä voisi lukuisien ystävien kanssa istua iltaa, nauttia virvokkeita ja soittaa kitaraa. Kaikilla olisi tosi kivaa ja puheensorinan lisäksi yhteislaulut kuuluu myös nuotiolle. …edellisenä kesänä jo kaavailin, että metsän reunaan sellainen rakennetaan.
Nuotiopaikalle johtaisi tietenkin liuskekivistä rakennettu polku. Polku valaistaisiin joillakin tyylikkäillä pollarityyppisillä pihavaloilla.
Sitten heräsin.
Minulla ei ole kuin pari ystävää ja he ovat ihan yhtä kiireisiä kuin minäkin. Kukaan ei osaa soittaa kitaraa tai laulaa. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei vaahtokarkkien grillaaminen kiinnosta ketään. Aikuisten kesken metsän reunassa mekastaminen suututtaisi naapurit ja loppujen lopuksi vielä hyttyset tulevat ja pilaavat viimeisenkin tunnelman. Tarkemman pohdinnan jälkeen ei tule kuitenkaan perinteistä nuotiopaikkaa meidän pihalle.
Tuli on kuitenkin kiinnostava elementti ja sen äärellä olisi kiva viettää aikaa. Jos elävän tulen ja terassin yhdistäisi keskenään niin lopputulos saattaisi olla enemmän hyödyllinen ja käytettävyys parempi.
Helpoimmillaan tulipaikka saattaisi olla esim. kalliolle aseteltu rautapannu. Näissä tuhka saattaa toki muodostaa ongelmia ja levitä tuulen mukana sinne sun tänne. Turvaetäisyydet hyvä myös muistaa, ettei nuotiolta sinkoilevat irtokipinät pääse esim. talon räystään alle ja sytyttämään tulipaloa. Alusta ja nuotiopaikan välitön ympäristö tulisi olla palamatonta materiaalia kuten kalliota, sepeliä/mursketta tai betonilaattaa.
Bioetanolilla tai nestekaasulla toimiva terassitakka saattaisi olla hyvä kompromissi. Täytyy jatkaa vaihtoehtojen selvittelyä.