Käytiin vaimon kanssa hakemassa pihakivien valintaan inspiraatioita ja näkökulmaa Tuusulan Ruduksen näyttelypihalla. Näyttelypiha sijaitsee Tuusulan ristikivessä, osoitteessa Ristikiventie 2.
Näyttelypihalta löytyy valmiiksi rakennettuna melkein kaikki Ruduksen pihakivituotteet.
Riimukivi (alla) on siinä mielessä aika spesiaali, että se toimii samalla hule- ja nurmikivenä. Riimukiven kaltaisilla läpäisevillä päällysteillä voi imeyttää hulevesiä syvempiin maakerroksiin. Näin hulevedet saadaan nopeasti palautettua takaisin luonnon veden kiertokulkuun ja pois kuormittamasta rakennettuja hulevesijärjestelmiä.
Näyttelypihalta löytyi myös Paasikko-muurikiven matalampi versio eli 420mm x 280mm x 140mm. Matalaan muurikiveen löytyy myös yhteensopiva valaisin.
Pihalaatoituksia oli esittelyssä useaa eri vaihtoehtoa ja näyttelypihalla oli tyylikkäästi osattu yhdistellä useampaa eri pihakiveä. Alemmassa kuvassa laatoitettu alue, jonka ulkoreunat oli toteutettu luostarikivellä ja keskusta ladottu antiikinruskeasta kartanokivestä. Eipä tullut ajatelleeksi että pihalaatoituksen voisi toteuttaa useamman eri betonikiven yhdistelmällä.
Ruduksen Luotokivi
Meidän takapihan poluille halutaan joku luonnollisen näköinen ja kalliota muistuttava betonikivi. Liuskekivi oli pitkään ykkösvaihtoehto mutta nyt löydettiin vielä sopivampi.
Meidän pihaprojektin selkeä voittaja on Ruduksen Luotokivi. Luotokiveä saa kolmessa eri värivaihtoehdossa jotka ovat hiili, mustaharmaa ja hehku. Hiili ja mustaharmaa ovat molemmat tummempia kiviä ja näiden välisen eron pystyi parhaiten hahmottamaan kun sitä pääsi katsomaan isommalla pinta-alalla. Pelkällä saumaushiekan värillä on jo yllättävän iso vaikutus. Alemmassa kuvassa sama kivi (mustaharmaa) mutta kahdella eri saumaushiekalla toteutettuna.
Alemmassa kuvassa oikealla musta-harmaa ja vasemmalla hiili.
Mikä kivi omalle pihalle?
Pyydettiin mukaan Luotokiven mallipalat eri värivaihtoehdoissa ja testattiin niitä omalle pihalla. Oikealla hehku, keskellä hiili ja vasemmalla musta-harmaa.
Kilpailu oli äärimmäisen tiukka mutta voittaja löytyi. Kerron myöhemmin mikä väri valittiin meidän pihalle.
Meidän takapihalle rakennetaan muutama pihapolku, joiden yhtenä tarkoituksena on rajata eri alueet toisistaan. Pihapolut tulee lähelle kalliota.
Betonilaatalla päällystettävän pihapolun rakentaminen aloitetaan poistamalla routiva maa-aines. Routivia maa-aineksia ovat lieju, turve, savi ja siltti. Routiminen tarkoittaa maapohjan jäätymisestä johtuvaa tilavuuden kasvua ja tämä näkyy maanpinnan kohoamisena tai painumisena. Mitä hienorakeisempaa maa-aines on, sen voimakkaammin se routii.
Routiva maa-aines korvataan routimattomalla maa-aineksella. Näitä ovat hiekka, sora ja karkearakeinen moreeni. Meidän tapauksessa pihapolun pohjaksi laitettiin kahta eri kalliomursketta. Polkujen pohjamaana toimii peruskallio, joten routimista ei luulisi tapahtuvan kunhan savinen pintakerros siivotaan vaan pois.
Pihapolun rakennekerrokset
Pihapolun rakennekerrokset koostuvat alusrakenteesta ja päällysrakenteesta. Alusrakenne tarkoittaa pohjamaata. Pohjamaan pinta tulee muotoilla niin, ettei pinnalle jää vettä kerääviä painanteita. Kallion pinta on tasattava ja savinen perusmaa tarvittaessa salaojitettava.
Päällysrakenteet ovat alhaalta ylöspäin ajateltuna 1) suodatinkerros 2) jakava kerros 3) kantava kerros 4) asennushiekka ja 5) laatoitus.
Suodatinkerros estää pohjamaan ja jakavan kerroksen maa-ainesten sekoittumisen keskenään ja se rakennetaan suodatinkankaasta. Suodatinkangas päästää vettä lävitseen ja osaltaan estää päällysrakenteen routimista. Suodatinkangas katkaisee myös kapillaarisen vedennousun.
Jakava kerros jakaa yläpuolisten materiaalien ja päällysteiden aiheuttaman painon tasaisesti pohjakerrokselle. Jakava kerros rakennetaan sorasta tai kalliomurskeesta. Jakavan kerroksen paksuus riippuu päällysteen käyttötarkoituksesta ja pohjan kantavuudesta.
Kantava kerros toimii päällysteen alustana ja ottaa vastaan ylhäältä tulevan paineen. Kantava kerros muotoillaan tulevan päällysteen muotoon ja tiivistetään tärylevyllä. Tarvittavat kaadot (1-2% kaltevuus) tehdään kantavaan kerrokseen.
Asennushiekkakerros toimii päällystekerroksen kivien asennusalustana. Asennushiekkakerroksen voi rakentaa kivituhkasta tai hiekasta.
Rakennekerrosten tiivistäminen
Tiivistäminen on tärkeä työvaihe. Siinä maamassat painetaan tiiviisti toisiaan vasten, jolloin maan kantavuus paranee. Tiivistäminen on syytä tehdä kerroksittain sillä useimmat tärylevyt ovat tehokkaita vain noin 20 senttimetrin syvyyteen asti. Tiivistettävää aluetta ajetaan tärylevyllä ristiin rastiin ja tiivistymistä avustetaan valuttamalla alueelle puutarhaletkulla vettä. Valuva vesi kuljettaa maaperässä olevia hienompia maahiukkasia alaspäin siten että ne täyttävät suurempien kappaleiden välit.
Tärylevyjä löytyy erilaisiin käyttötarkoituksiin ja pienempiin hommiin riittää 80 kiloinen täry. Raskaimmilla tärylevyillä (450kg) maa-ainekset tiivistyvät jopa 40 cm syvyydelle.
Syvät kaivannot hyvä täyttää isommalla tavaralla. Meidän pihalla jouduttiin käyttämään 0-56 kalliomursketta rinteen tukemisessa.
Kallistukset ja kaadot
Laatoitettaville alueille tulee tehdä pieni kallistus, jotta sadevesi valuu nopeasti pois niiden päältä. Asfaltti-, kiveys- ja nurmikkoalueilla vähimmäiskaltevuus on 1-2%. Veden valumasuunta tulee olla aina poispäin rakennuksista. Rakennuksista poispäin johtava kaato estää vettä joutumasta rakennuksen perustuksiin ja edelleen muihin rakenteisiin.
Laatoitettavista alueista tulee kallistusten avulla käyttäjälleen myös turvallisempia. Jos sadevesien ohjausta ei ole ollenkaan mietitty, saattaa pihalaatoituksen päälle muodostua vesilätäkkö, joka pakkasella jäätyy ja muuttuu liukkaaksi.
1% kaato tarkoittaa 1 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla ja 2% kaato vastaavasti 2 senttimetrin kallistusta 1 metrin matkalla.
Vehreän takapihan rakentaminen paahteiselle kalliotontille ei ole kovinkaan helppo homma. Kallion päälle on vaikea istuttaa kunnollista nurmikkoa eikä takapihan korkeusasemaa ei voi kohtuuttomasti muuttaa. Korkeuksiin nostettu takapiha näyttäisi tyhmältä ja vastaavasti liian pienellä multavaralla toteutettu nurmikko palaisi karrelle alta aikayksikön.
Omat rajoituksensa aiheuttaa myös naapureiden pihat, metsä ja asemapiirros. Haasteita ja huomioon otettavia asioita on runsaasti.
Käytössä olevista ratkaisuvaihtoehdoista parhaalle idealle tuntuu rakentaa pihalle kaksi polkua. Polut rakennetaan kallion molemmin puolin alueille joihin ei saada kunnollista multavaraa. Pihapolkujen avulla saadaan rajattua (jäljelle jäävät) nurmikkoalueet ja lopputuloksesta tulee toivottavasti myös näyttävämpi.
Betonikivellä päällystettyä pihapolkua tulee paljon mutta parempiakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Kalliopiha on kalliopiha, sekä hyvässä että pahassa.
Yläpihan polut
Yläpihalle rakennetaan kaksi polkua joista toinen kulkee vaakasuuntaisesti kallion vieressä ja toinen pitkittäissuuntaisesti kohti metsää. Betonikivestä rakennettava polku on toiselta reunaltaan suora ja toiselta reunaltaan myötäilee kallion muotoja. Suora reuna toteutetaan nurmikonreunakivellä ja epäsäännöllisen muotoinen reuna leikkaamalla pihakiveä kallionreunan muotoon timanttilaikalla.
Rakennettavan pihapolun suoralla reunalla kallio sukeltaa jo sen verran syvälle että nurmikolle saadaan riittävän syvä multavara.
Metsän ja kallion väliin jää edelleen alue, jossa kallio kulkee todella lähellä maanpintaa. Tämä alue ratkaistaan epäsäännöllisen muotoisella noin 9 neliön ”lämpäreellä”. Alueen käyttötarkoitus on toistaiseksi vielä avoin mutta jotain kivaa siihen kyllä keksin.
”Polkupyöräparkki”
Takapihan pääsisäänkäynti on työnimeltään ”polkupyöräparkki”. Polkupyöräparkin elementit ovat puiset portaat terassialueelle ja paasikko-muurikivestä rakennettu matala muuri. Muurin taakse tulee viistoon rakennettava istutusalue jonne istutetaan erilaisia havukasveja.
Istutusaltaan viereen rakennetaan portaat, jotka johtavat yläpihalle. Portaat päättyvät laatoitettuun ja valaistuun pihapolkuun.
Polkupyöräparkin päällysteenä toimii joku paasikkomuurin ulkonäköön ja tyyliin sopiva pihalaatta. Yläpihan polkujen laatoitus valitaan kallion kanssa yhteensopivaksi ja alapihalla valinnat tehdään paasikkomuurin mukaan.
Minulla on vahva luottamus siihen että lopputuloksesta tulee upea. Yllä olevat betonilaatat saavat jossain vaiheessa myös väistyä uuden tieltä.
Miehen suunnittelema piha sisältää paljon betonia. Ensimmäiset betonit tilattiin paljun pohjalaattaa varten Ruduksen pumppuautolla ja siitä se sitten lähti.
Viime kesänä betonia jauhettiin myllyllä yhteensä 2,5 tuhatta kiloa, ja sen jälkeen betonin valmistamisesta on tullut tärkeä osa vuosittaisia pihaleikkejä. Normaalit ihmiset käy kesällä festareilla ja istuu terassilla. Meillä kesät vietetään betonia valmistaen.
Ensimmäiset betonierät tehtiin tarkasti valmistajan ohjeita noudattaen. Betonimyllyn sisään kaadettiin 25 kilon pikkusäkki kuivabetonia ja tähän lisättiin mittakannun avulla 3 litraa vettä.
Viime kesänä uskallettiin siirtyä pikkusäkeistä kohti isoja (1000kg) säkkejä. Isojen säkkien kanssa vesi annostellaan puutarhaletkulla ja kuivabetoni lapiolla.
Mittatarkasta (25kg kuivabetonia : 3000ml vettä) annostelusta siirryttiin tarkkailemaan betonimassan koostumusta. Kuivabetonia ja vettä lisätään sen verran, että a) yhdellä kertaa valmistuu mahdollisimman suuri määrä betonimassaa, jonka b) koostumus on ”sopiva”. Jos massa on liian löysää, tulee heittää lapion verran kuivabetonia ja vastaavasti jos massa on liian karkeaa, ruiskutetaan puutarhaletkulla vettä myllyn sisään.
Karkea massa muodostaa betonipalloja ja löysä massa taas valahtaa liemenä myllyn pohjalle. Koostumus on ”parahultainen” kun valmistuva betonimassa irtoaa mukavasti pyörivän betonimyllyn sisäseinästä.
Betonin valmistaminen on sotkuista, mutta mukavaa puuhaa. Päälle kannattaa laittaa vähän huonompaa vaatetta ja varoa betoniroiskeiden joutumista silmiin tai paljaalle iholle. Edellä vaimon kuva betonihommien jälkeen. Pienet betonitahrat puhdistuvat suihkussa käymällä ja roiskeiden alta kuoriutui tässäkin tapauksessa ihan vetävän näköinen friidu.
Betoniantura
”Antura” on rakennelman alin osa, jonka tarkoitus on jakaa paino maapohjalle. Betonianturan leveys on karkeasti ajateltuna esim. puolet (1/2) muurin korkeudesta. Tällä laskutekniikalla 120cm korkealle muurille rakennetaan 60cm leveä betoniantura. Betoni yksinään on melko heikkoa ja sitä tuleekin vahvistaa raudoituksen avulla. Tällöin puhutaan raudoitetusta ”teräsbetonianturasta”. Raudoituksena voi käyttää valmista raudoitusverkkoa tai askarrella raudoitus mittaan katkotuista harjateräksen pätkistä. Harjateräkset asetellaan sopivaan korkeuteen (irti maasta) raudoituskorokkeiden avulla ja kiinnitetään toisiinsa ns. ”surrilangalla”.
Raudoittamisessa on syytä muistaa että betoni kutistuu kuivumisen aikana. Valumuotin reunoille asetetut harjateräkset saattavat huonolla tuurilla työntyä esille betonin kutistuessa. Pystyraudoituksia suunnitellessa kannattaa muistaa että suora harjateräksen pätkä harvoin kiinnittyy betonivaluun riittävän tiukasti. Jos harjateräksen taivuttaa 90 asteen kulmaan niin se jämähtää paremmin paikalleen.
Muurin valaminen
Alle 70cm korkeaa muuria ei lähtökohtaisesti tarvitse rakentaa teräsbetonianturan päälle vaan perustukseksi riittää hyvin tiivistetty murskesorakerros. Korkeammat muurit tarvitsevat anturan ja ne tulee myös ”valaa” eli täyttää betonimassalla. Muuria betonimassalla täyttäessä kannattaa valmistaa sellainen betonimassa, jonka voi kaataa ämpärillä muurin sisään. Muurin voi valaa pienissä erissä tai käyttää apuna akkuvibraa. Akkuvibran käyttäminen säästää sekä aikaa että hermoja.
Korkeammat muurit raudoitetaan sekä pystyyn että vaakaan.
Betonin ominaisuuksia
Jos päätyy rakentamaan muureja betonimateriaaleista niin pari betoniin liittyvää ominaisuutta on hyvä ottaa ennalta huomioon.
Kalkkihärme
Kosteuden tunkeutuessa betonin huokosiin, vapautuu betoniin sitoutumaton kalkki. Betonituotteen pintaan muodostuu valkoisia läiskiä ja tätä lieveilmiötä kutsutaan ”kalkkihärmeeksi”. Kalkkihärmeen muodostumista voidaan yrittää ehkäistä asentamalla muuriin patolevy.
Alkalihärme
Alkalihärme on betonituotteen pintaan ilmestyvä valkoinen / pulverimainen hilse. Sitä esiintyy ensimmäisenä ja toisena vuotena asentamisesta. Alkalihärmeen voi pestä pois mutta se häviää ajastaan sateiden mukana.
Sokkelikaista, patolevy ja bitumikermi
Sokkelikaista (=kattohuopa) on bituminen kosteudeneriste. Sokkelikaistalla katkaistaan kapillaarisen kosteuden nousu rakenteissa. Terassia rakentaessa kattohuopapaloja on hyvä asettaa betoniharkon ja terassin runkolankkujen väliin. Tällä ennaltaehkäistään ja vähennetään puun homehtumista.
Piharakentamisessa patolevyä käytetään mm. muurien maanalaisissa kerroksissa. Patolevyssä olevat nystyrät jättävät seinän ja levyn väliin pienen ilmaraon jonka avulla sisäpuolelta tuleva kosteus tiivistyy levyyn ja valuu sitä pitkin alas salaojaputkiin. Patolevy asennetaan poraamalla iskuporakoneella muuriin pieni reikä ja paukuttamalla vasaralla siihen ankkurinaula. Tyylikkäin lopputulos saadaan patolevylistaa käyttämällä. Patolevyjä käytetään myös istutusaltaissa.
Betonimuuriin suositellaan patolevyn lisäksi bitumikermitiivistystä. Bitumikermi on muurin pinnalle kuumennettava, kosteutta eristävä pinta. Meillä ei ole bitumikermiä muurin maanalaisissa kerroksissa, joten aika näyttää onko sen pois jättämisellä vaikutusta. Jos haluaa tehdä täydellisesti niin ehdottomasti myös bitumikermiä maanalaisiin kerroksiin.
Takapihan kokonaisuus on alkanut hahmottua. Sähkötyöt on suunniteltu ja tiedän kohtuullisen hyvin mitä olen tekemässä. Työjärjestys on myös selkiytynyt.
Olen pystynyt mielikuvissani jakamaan pihan useampaan selkeään osa-alueeseen, joita ovat luonnollisesti: terassi, kallio, polku, istutusallas ja nurmikkoalue. Luontevia kulkureittejä pihalle on mietitty ja otettu huomioon tulevaisuuden laajentamisideat. Koiran kanssa olisi kiva päästä kätevästi lenkkipoluille ja myöhemmin rakennettavalle pergola-alueelle tai pihasaunalle tulee olla myös hyvä kulkureitti.
Meidän pihalla on älyttömästi kalliota eikä sitä saa peitettyä millään. Strategia on siis korostaa kalliota ja tehdä siitä entistäkin näkyvämpi elementti. Nurmikon kasvattaminen paahteiseen kasvupaikkaan, kallion päälle saattaa muutoinkin olla kuolleena syntynyt yritys.
Nurmikkoalueet rakennetaan pihalla paikkoihin, jonne saa riittävän multavaran (perusmaa + 20-30cm). Pihakivillä toteutettavat laatoitetut kulkureitit rajaavat kallion nurmikkoalueesta. Nurmialueet haluan rajata myös nurmikonreunakivillä.
Kaikista vaikein kohde on kallion ja metsän välinen alue, sillä siihen ei saa laitettua riittävästi multaa nurmikkoa varten. Yksi vaihtoehto on ratkaista asia siirtovarvikolla, eli kuntalla. Kuntta sopii metsän kanssa vierekkäin varsin hyvin. Kallion korkeimpiin kohtiin rakennan kaksi matalampaa istutusallasta, eli riittävästi istutusmultaa kohopenkkiin ja jotain kivoja rehuja niihin. Kalliolle rakennettavat istutusaltaat ”tankitetaan” ja kastelu järjestetään altakastelujärjestelmän avulla.
Kukkiin ja istutuksiin liittyvistä asioista en ymmärrä riittävästi ja tässä tarvitsee nyt ehdottomasti turvautua ammattilaisen apuun. Pihasta tulee olosuhteiden pakosta ”kalliopainotteinen”. Tästä syystä terassin välittömään läheisyyteen rakennettu 8m3 kukkapenkki on nyt tärkeä saada kukoistamaan läpi kesän. Ammattilaisen avulla löytyy varmasti sellaiset kukka- pensas- ja kasvivalinnat että istutukset saadaan (suunnitelmallisesti) kukkimaan eri kuukausina. Syksyllekin saisi jäädä jotain eloa kukkapenkkiin ja ehkä jopa ruskavärejä.
Y-kromosomilla varustetun ”puoskarirakentajan” (eli minun) suunnittelema kukkapenkki saattaisi sisältää pelkkiä orvokkeja ja muita yksivuotisia rehuja. En lähde edes yrittämään itse.
Minulla on tähtäimessä nyt erittäin hyvä suunnittelija, jolta odottelen vastausta lähipäivien (tai lähiviikkojen) aikana. Kiire ei ole ja teen mieluummin hitaasti hyvän kuin nopeasti huonon.
Meidän pihalle rakennettiin viime kesänä peräti kahdeksan kuution istutusallas ihan terassin vierelle. Istustusallas on 8 metriä pitkä, metrin leveä ja metrin syvä. Allas on salaojitettu ja sen pohja on betonia.
Altaaseen istutettavat kukat ja pensaat selviää myöhemmässä vaiheessa, mutta yhtenä haaveena on istuttaa siihen 2 – 3 pientä koristepuuta. Vaihtoehtoja on monia, mutta kokonsa puolesta esimerkiksi pikkusyreeni tai riippahernepuu kiinnostaisivat.
Altaassa riittää hyvin syvyyttä ja siihen saa laitettua riittävästi multaa lähes mille tahansa istutukselle. Multaa tulee 8 kuutiota (8 tonnia!! sic!), joten sen kastelu on mietityttänyt useasti. Riittääkö tuollaisessa multamäärässä enää päältäkastelu vai tuleeko näin valtavan kokoluokan ”kukkalaatikkoon” rakentaa kunnollinen altakastelujärjestelmä.
Olen yrittänyt kyseenalaistaa itseäni useaan kertaan, mutta näyttää siltä, että olen faktaperusteisesti päätymässä altakastelujärjestelmän rakentamiseen. Kun tekee asiat kerralla mahdollisimman hyvin niin se todennäköisesti maksaa itsensä pitkässä juoksussa takaisin.
Mona – altakastelujärjestelmä
Paras löytämäni vaihtoehto näyttäisi olevan Mona Link 24 – altakastelujärjestelmä. Mona – systeemi perustuu 24 litran vesitankkeihin, jotka sarjaan kytkettynä upotetaan altaaseen pysyvästi. Meidän allas tarvitsee kymmenen vesitankkia, eli vettä näihin mahtuu yhteensä 240 litraa.
Altakastelujärjestelmän idea perustuu siihen, että vesi nousee istutusten juurille kapillaarisesti ylöspäin. Päältäkastelun tarve ei kokonaan poistu, mutta se vähenee. Tankit täytetään puutarhaletkun avulla ja mittatikun avulla saa selville milloin vettä tulee taas lisätä. Suotuisissa olosuhteissa tämä tarvitsisi tehdä vain noin kuuden viikon välein.
En ole varsinaisesti mikään ”kukkien kastelija” ja altakastelujärjestelmän käyttäminen toisi paremmat mahdollisuudet meidänkin pihan istutuksille. Lomallekin olisi rentouttavampaa lähteä, kun ei tarvitse lahjoa ketään kastelemaan kukkia tai huolehtimaan istutuksista.
Tankin speksit
Mona Link 24 – tankki on 90 cm pitkä, 20 cm leveä ja 15 cm korkea. Sen kastelupinta-ala on 20 cm tankin sivuille kumpaankin suuntaan. Asennusohje kertoo että tankkia ei tule laittaa 30cm lähemmäs istutusaltaan reunasta, eikä tankkien etäisyys ylittää 80 senttimetriä. Tällä perusteella teoreettinen kastelupinta-ala voi enimmillään olla 40 senttimetriä.
Tankit kytketään sarjaan ja asennetaan samalle tasolle, jotta tankkeja täytettäessä vesi kulkee eteenpäin. Kuuden tankin välein maanpinnalle nousee täyttö- ja ilmausputki.
Oikeaa upotussyvyyttä arvioidessa tulee muistaa myös, että tankeista saa parhaan tehon irti kun asentaa ne noin 15cm juurten alapuolelle. Omaan altaaseeni meinaan laittaa täyttövaiheessa ensin noin 20 cm hevosen paskaa ja sitten vasta muut täytteet. Tankit sitten asemoitava sopivaan multasyvyyteen, jotta kastelu pelaa mahdollisimman hyvin.
Yksi juttu vielä..
Talveksi ei tarvitse tyhjentää tai poistaa eli kerta-asennus ja sillä hyvä. Tankit ovat huoltovapaita ja pysyvät kukkapenkissä hamaan tappiin saakka. Olen melko vakuuttunut, että tämä on hyvä ja hyödyllinen investointi.
Yksi hyvä kaveri kerran naureskeli, että Tommin pihaprojekteissa pätee sanonta: ”If it`s worth doing, it`s worth overdoing”.
Suurin ja itseä eniten kiinnostavin perehtymisen aihe liittyy tulevan kesän vakaaseen suunnitelmaani päivittää Drop – altaan lämmitystekniikka uusimpaan versioon.
Oma (rakas) Drop – altaani on vuodelta 2017. Altaan tyylikäs ulkomuoto on pysynyt täysin samana, mutta uusien altaiden tekniikka on kehittynyt älyttömästi kuluneen kolmen vuoden aikana. Vesi kiertää uusimmissa Drop-altaissa kovissa ja muotoon taivutetuissa vesiputkissa ja sen lämmittämisestä ja mekaanisesta puhtaanapidosta vastaavat Balboa Water Groupin koneet.
Balboa Water Group on markkinajohtaja allasvarusteiden osalta ja uuden tekniikan mukana saa altaaseen erittäin mielenkiintoisia uusia ominaisuuksia. Päivityksiä ovat kolmivaihevirrasta (voimavirta) tehonsa saava pumppu + lisälämmitin ja Control my Spa – ohjainyksikkö. Control my Spa yhdistetään talon WIFI – verkkoon ja se antaa käyttäjänsä matkapuhelimeen tai tablettiin tietoja veden lämpötilasta ja muistuttaa veden kemiallisesta käsittelystä määräajoin. Altaan pumppuja ja lämmitintä ohjataan etänä, eikä laitetilaan tarvitse itse ryömiä ollenkaan.
Meidän perheessä allasta käytetään tosi paljon ja tekniikan päivittäminen on mielestäni hyvä ajatus. Vaimokin hyväksyi tämän.
Ennen kaivutöihin ryhtymistä on fiksua suunnitella pihan sähköt ja valaistus vähintään ideatasolla valmiiksi. Käytettävien kulkureittien sekä portaiden valaiseminen on tärkeää jo ihan asumisturvallisuuden näkökulmasta katsottuna.
Pihavalojen edellyttämät maakaapelit tulee upottaa routimattomaan maahan, vähintään 70cm syvyyteen. Maakaapeli kulkee suojattuna maan uumenissa ja nousee maanpinnan yläpuolelle suunnitellun pihavalon kohdalla. Käytettäessä sarjaan kytkettäviä pihavalomalleja on saman katkaisijan taakse mahdollista kytkeä useampia valoja. Tärkeä on myös miettiä mistä pihavaloja ohjataan. Sähkövirta kulkee maakaapelin sisällä eteenpäin ja näin ollen katkaisija tulee sijoittaa ennen pihavaloja.
Pihavalojen vaatimat kaapelit on järkevää upottaa (keskeneräiseen) pihapiiriin jo valmiiksi, sillä niiden jälkiasentaminen tuottaa lisäkustannuksia, ylimääräistä työtä ja turhia telaketjun jälkiä.
Pihapiiriin kannattaa kiinteiden pihavalojen lisäksi suunnitella pari ylimääräistä pistokepaikkaa kausivaloille. Esimerkiksi jouluvalojen asettelu pihalle on helppoa ja mukavaa, kun pistokkeet löytyy mahdollisimman läheltä. Suojakannella varustettuja IP44 pistokkeita voi sijoitella halutessaan vaikka kukkapenkkiin tai muurin kylkeen.
Meidän tapauksessa pihavalojen tarvitsema virta saadaan kätevästi ryöstettyä talon seinästä. Sähkökaapeli kulkee terassin alla suojattuna ja runkoon kiinnitettynä ensin kohti terassin portaikkoa ja jatkaa sieltä matkaansa valettujen muurien suojassa. Muurin nurkasta löytyy pistorasia kausivaloille ja kaksi katkaisijaa. Yhdellä katkaisijalla ohjataan kukkapenkkiin upotettavia valoja ja toisella metsänreunaan johtavan polun valoja. ”Polkupyöräparkkiin” tulee myös pistorasia, johon voi halutessaan kiinnittää vaikka liiketunnistimella varustetun valaisimen.
Ylimääräisistä pistokkeista ei ole koskaan haittaa. Niitä voi hyödyntää vaikka painepesurille tai käyttää matkapuhelimen lataukseen , jos ei muuta tarvetta ilmene.
Yläpihan rakentamista en ole jaksanut vielä miettiä, mutta tässä vaiheessa jätetään varaus tarvittaessa laajentaa sähkönjakelu koskettamaan myös yläpihan tyylikästä pergola-aluetta (tai pihasaunaa).
Pelottava voimavirta
Voimavirtaa (kolmivaihevirta) tarvitaan esimerkiksi hitsaamisessa tai sähköauton lataamisessa. Omakotitaloissa voimavirtapistokkeita saattaa löytyä esimerkiksi lämmönjakohuoneesta tai autotallista.
Meidän pihalle tarvitaan myös voimavirtaa. Voimavirtaa saadaan jaettua lämmönjakohuoneesta ja sitä tarvitaan tulevaisuudessa Drop – altaan uudelle pumpulle + lämmityslaitteelle. Allastekniikkaan liittyvät sähkölaitteet on tärkeä kytkeä aina vikavirtasuojan taakse.
Voimavirran jakaminen altaan lämmitysjärjestelmälle edellyttää meidän tapauksessa lämmönjakohuoneen seinänvierustan kaivamista auki.
Kaivulupa.fi nettipalvelusta ja talon rakennuspiirrustuksista on tärkeä selvittää putkien ja kaapeleiden sijainnit pihalla. Kaivamisen yhteydessä tulee olla erityisen varovainen, ettei vahingossa riko jo valmiiksi maan alle upotettuja kaapeleita tai putkia.
Voimavirtakaapeli upotetaan kulkemaan maan alla ja suojataan kaapelisuojakourulla tai umpinaisella suojaputkella. Ympärille laitetaan pehmeää hiekkaa routavaurioiden estämiseksi. Kaivantoa peittäessä on tärkeää upottaa 30cm syvyyteen kaapelista varoittava keltainen huomionauha.
Sähkötyöt ja kytkennät kuuluvat aina ihan oikealle sähkömiehelle. Kaivamista ja muuta avustavaa työtä saa tehdä itse.
Nuotiopaikka pihalla olisi kiva ajatus. Siellä voisi lukuisien ystävien kanssa istua iltaa, nauttia virvokkeita ja soittaa kitaraa. Kaikilla olisi tosi kivaa ja puheensorinan lisäksi yhteislaulut kuuluu myös nuotiolle. …edellisenä kesänä jo kaavailin, että metsän reunaan sellainen rakennetaan.
Nuotiopaikalle johtaisi tietenkin liuskekivistä rakennettu polku. Polku valaistaisiin joillakin tyylikkäillä pollarityyppisillä pihavaloilla.
Sitten heräsin.
Minulla ei ole kuin pari ystävää ja he ovat ihan yhtä kiireisiä kuin minäkin. Kukaan ei osaa soittaa kitaraa tai laulaa. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei vaahtokarkkien grillaaminen kiinnosta ketään. Aikuisten kesken metsän reunassa mekastaminen suututtaisi naapurit ja loppujen lopuksi vielä hyttyset tulevat ja pilaavat viimeisenkin tunnelman. Tarkemman pohdinnan jälkeen ei tule kuitenkaan perinteistä nuotiopaikkaa meidän pihalle.
Tuli on kuitenkin kiinnostava elementti ja sen äärellä olisi kiva viettää aikaa. Jos elävän tulen ja terassin yhdistäisi keskenään niin lopputulos saattaisi olla enemmän hyödyllinen ja käytettävyys parempi.
Helpoimmillaan tulipaikka saattaisi olla esim. kalliolle aseteltu rautapannu. Näissä tuhka saattaa toki muodostaa ongelmia ja levitä tuulen mukana sinne sun tänne. Turvaetäisyydet hyvä myös muistaa, ettei nuotiolta sinkoilevat irtokipinät pääse esim. talon räystään alle ja sytyttämään tulipaloa. Alusta ja nuotiopaikan välitön ympäristö tulisi olla palamatonta materiaalia kuten kalliota, sepeliä/mursketta tai betonilaattaa.
Bioetanolilla tai nestekaasulla toimiva terassitakka saattaisi olla hyvä kompromissi. Täytyy jatkaa vaihtoehtojen selvittelyä.
Johtuen lumettomasta talvesta ja monesta muusta asiasta, kuten Covid 19 – pandemian perumasta Lapin lomasta, oli tarkoitus käynnistellä pihahommat jo nyt huhtikuun alussa.
Kuva: Dimitri Lisitsyn, 2020
Ohjelmassa olisi polkujen ja laatoitettavien alueiden suunnittelua. Nurmikkoalueet on tarkoituksena tehdä mahdollisimman selkeiksi ja rajata nurmikonreunakivillä. Istutusalueita tulee muutama. Istutusalueet hahmottelin yllä näkyvään kuvaan ruskealla värillä.
