Kiitos runsaslumisen talven tuli hankittua perinteiset sukset. Tämä täysin yllättävä ratkaisu saattoi osaltaan liittyä myös keski-ikään ja COVID19-pandemian aiheuttamaan tylsistymiseen. Kumpikaan meistä eivät ole aiemmin hiihtämisestä juuri perustaneet. Vaimo oli hiihtänyt edellisen kerran lukiossa ja minä armeijassa. Nyt jostain syystä hiihtäminen oli alkanut kiinnostaa kumpaakin. Luisteluhiihto olisi meille liian monimutkaista hommaa ja kiinnostus kohdistui nimenomaan perinteiseen tyyliin.
Ilmoittauduimme edeltävästi Lappeen Riennon järjestämään aikuisten hiihtokouluun. Parituntisessa hiihtoharjoituksessa käytiin läpi perusteet perinteiseen tyyliin. Vuorohiihto, yksipotkuinen tasatyöntö ja tasatyöntö. Näiden lisäksi oli tärkeää oppia turvallinen laskuasento alamäkiä varten ja haarakäynti jyrkkiä ylämäkiä varten.
Hiihtokoulun jälkeen kävimme muutamia kertoja harjoittelemassa opittuja taitoja Lappeenrannan lentokenttää rauhalliseen tahtiin kiertäen. Ennen Rukan reissulle lähtöä, oli meillä hiihtotunteja takana korkeitaan viisi.
Vuosselin latu Rukalla
Rukalta löytyi paljon hiihtolatuja eri vaikeusasteilla. Ladut oli merkattu väritunnistein ja ilmeisesti niillä pyritty kuvaamaan reitin korkeuseroja. Mustaksi tai punaiseksi merkitty hiihtolatu saattaisi sisältää jyrkkiä mäkiä ja vastaavasti sininen sopisi kaikentasoisille. Kummallakin meistä oli olkapäät leikkauskunnossa tai tuoreeltaan leikattua, joten päädyttiin suosiolla hiihtämään sinisiä, helppoja hiihtolatuja. Jyrkässä alamäessä kaatuminen ei tuntunut houkuttelevalle idealle koska hiihtokokemusta meillä oli todella vähän.
Sinisiä latuja löytyi ihan mukavasti. Nopean speksailun perusteella Vuosselin latu sopisi ensimmäiseksi hiihtolenkiksi kotikulmien ulkopuolella. Vuosselin ladulle (11,3) pääsisi helpoiten jättämällä auton parkkiin Vuosselin tuolihissien läheisyyteen. Siitä kävellen tien yli ja oltaisiin jo reitin aloituspisteessä. Outdooractive.com sivuston kautta pääsi mukavasti tutustumaan latuun ennen hiihdolle lähtemistä. Sivustoilla oli kuvattu korkeuserot, kiertosuunnat ja etäisyydet eri latukahviloihin.
Vuosselin reitti kulki kahden mukavan latukahvilan ohi mutta melko aikaisin sai lähteä liikkeelle että niitä ehti hyödyntämään. Kahvilat sulkeutuivat yllättävän varhain ja muutamiakin kertoja emme niihin ehtineet aukioloaikojen puitteissa. Vuosselia vastapäivään kierrettäessä 2,5 kilometrin kohdalla tulee vastaan Korpikahvila. Korpikahvila tarjoilee mm. älyttömän isoja munkkirinkeleitä ja saa sieltä myös lämmintä ruokaa. Viihtyisä paikka, jossa asiakaspaikat / pöydät riittävän kaukana toisistaan. Meidän reissu sijoittui hiihtolomia edeltävälle viikolle eli suurta väentungosta ei nähty muutoinkaan. Koronavarotoimet latukahvilassa vaikuttivat asiallisesti hoidetuilta ja meno turvalliselta Covid19 – näkökulmasta katsottuna.
Vuosselia vastapäivään kierrettäessä 5,0 kilometrin kohdalta löytyy Lammintupa Winter Village. Lammintuvasta kerron seuraavassa artikkelissa, sillä se oleellisesti liittyi jatkomajoitukseemme. Lammintuvassa on monenlaista nähtävää ja tarjoilut ihan luksuslaatua. Tästä lisää myöhemmin.
Vuosselin ladulle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Seuraavaksi valokuvia hiihtoreitin varrelta:
Ennen hiihtoladulle lähtemistä kannattaa selvittää ja arvioida monelta aurinko laskee. Pimeys yllättää todella nopeasti ja iltapäivän hiihtolenkeille kannattaa ehdottomasti varustautua otsalampulla. Otsalampun kanssa pääsee turvallisesti kiertämään valaisemattoman reitin loppuun vaikka ulkona olisi jo täysin pimeää.
Sytytyspaloja tai tulitikkuja kannattaa myös varata mukaan. Latukahviloiden aukioloaikojen ulkopuolella voi hyödyntää nuotiopaikkoja ja laavuja.