Meillä on ihan mukavan kokoinen makuuhuone, peräti 16 neliötä. Huoneella on leveyttä 4 metriä, pituutta 4 metriä ja korkeutta 2,75 metriä. Tilaa löytyy parisängyn kaikkiin suuntiin ja huoneen sisustaminen on ollut helppoa.
Sängyn jalkopäädyn suunnalta löytyy ovi kohti olohuonetta ja keittiötä. Vasemmalta puolelta aukeaa ovi kohti wc-tiloja ja kylpyhuonetta. Kuvassa keskimmäisenä näkyvä ovi on vaatehuone.
Vaatehuoneeseen on lähtötilanteessa järjestetty säilytystila asettamalla keskelle 40cm syvä ja pari metriä korkea avohylly. Avohyllyssä on viisi lokeroa ja siihen saa viikattua pienen määrän vaatteita. Sanomattakin selvää, että kahden aikuisen ihmisen vaatteet eivät näihin avohyllyihin mahdu, saati pysy minkäänlaisessa järjestyksessä. Sukille, alusvaatteille tms. pienemmille vaatekappaleille ei ole olut minkäänlaista järkevää omaa paikkaa.
Lisää säilytystilaa on saatu järjesteltyä asettelemalla avohyllyn päälle, vaatehuoneen mittainen puulevy. Puulevyn antaa säilytystilaa esimerkiksi pahvilaatikoiden sisälle pakatuille kausivaatteille. On tärkeää muistaa laittaa levyn kummallekin puolelle saman verran painoa, jottei järjestelmä kippaa nurin.
Suunnittelun haasteet
Vaatehuoneen seinästä löytyy tärkeä sulaketaulu, jota ei voi siirtää mihinkään. Sulaketaulua ei ole myöskään järkevä peittää, koska siihen tulee kyetä pääsemään käsiksi tarvittaessa. Lähtötilanteessa sulaketaulun alapuolella kulkee vaakasuuntainen rekki, johon pystyy laittamaan henkareita roikkumaan.
Samalla seinämällä, vaatehuoneen toisella seinällä on kiinteä puulaatikko, joka kätkee sisälleen mm. lattialämmitykseen liittyvää tekniikkaa.
Ylemmät valokuvat on otettu ennen vaatehuoneen pienremontin aloittamista. Alemmissa kuvissa vaatehuone tositoimissa. Todellisuus oli kaunistelematta tämä: avohyllyillä ylitsepursuavat ja täysin sekalaisessa järjestyksessä olevat vaatekappaleet. Ei ihme, että tuntui aina, ettei ole mitään päällepantavaa. Vaikka olisi ollutkin, ei sitä olisi tuolta kaaoksesta löytänyt.
Ruka on monipuolinen kotimaan kohde, joka tarjoaa monenlaisia kivoja kokemuksia. Meidän reissun mieleenpainuvin muisto oli yhden yön majoitus Magical Pondilla.
Magical Pond on tyylikäs iglukylä, joka sijaitsee keskellä metsää. Katuvalot tai laskettelukeskuksen valot eivät näy tälle alueelle ollenkaan, joten olosuhteet ovat optimaaliset rauhoittumiseen ja revontulien katseluun. Magical Pond käsittää yhteensä 20 iglua. Varustelu on huippuluokkaa ja voi puhua ihan luksustason majoituksesta.
Iglut sijaitsevat rinteessä ja niissä on kahteen ilmansuuntaan aukeavat isot ikkunat. Iglut on sijoiteltu alueelle siten, että jokaisen majoittujan yksityisyys on taattu. Ikkunasta ulos katsoessaan näkee vain taivaan ja kuusamolaisen metsämaiseman.
Iglu on lämmin ja siinä on ihan uskomattoman hyvä sänky.
Magical Pondin tervetuliaispakettiin kuului pientä purtavaa ja lasilliset hyvää kuohuviiniä. Saatekirjeessä ehdotettiin, että majoittuja sulkisi elektroniset laitteet, sosiaalisen median ja keskittyisi nauttimaan luontokokemuksesta. Täällä siihen tarjoutuisi ihan ainutlaatuinen mahdollisuus. Vinkkiä kannattaa noudattaa jos vaan siihen kykenee.
Illan hämärtyessä sammutettiin iglun valot ja ryhdyttiin tarkkailemaan taivasta revontulien toivossa. Mukava yllätys oli, että pienen odottamisen jälkeen taivas alkoikin vihertämään.
Revontulien valokuvaamisesta
Revontulien näkeminen taivaalla on varmasti myös sattuman kauppaa. Meidän porukka on käynyt pohjoisessa lähinnä pääsiäisen aikoina, eikä tuolloin ole enää revontulia näkynyt missään. Ilmatieteen laitoksella on nettisivut, jotka antavat tietoa revontulien todennäköisyydestä mittauspäivänä. Ilmoitukset revontulista voi tilata myös omaan sähköpostiin.
Revontulien valokuvaaminen onnistuu käyttämällä mahdollisimman pitkää suljinaikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kamera ottaa yhden (1) valokuvan vaikkapa 30 sekunnin aikana. Tuon 30 sekunnin ajan suljin on auki ja kerää valoa kameran kennolle. Pitkää suljinaikaa käyttämällä valokuvaan tulee helposti liike-epäterävyyttä, joka tietenkin pilaa kuvan ja tekee siitä suttuisen. Liike-epäterävyys minimoidaan tukemalla kamera täysin liikkumattomaksi. Parhaiten tämä onnistuu jalustalla.
Kameran laukaisusta aiheutuvan tärähdyksen voi minimoida käyttämällä sisäänrakennettua 2 sekunnin ajastinta tai kaukolaukaisinta. Jotta valokuva olisi mahdollisimman tarkka, tulee kameran pienetkin liikahdukset estää. Itsellä ei ollut kameran jalustaa mukana, joten askartelin kirsikkatomaattirasiasta ja käsipyyhkeestä tilaispäisratkaisun. Tällä vippaskonstilla onnistuin saamaan muutaman hienon valokuvan revontulinäytöksestä.
Lammintupa Winter Village
Aamu valkeni ja herättiin uuteen aamuun. Revontulinäytös oli saanut päätöksensä noin klo 22.30 ja uni luonnon keskellä tuli myös varhain. Sängyssä oli hyvä nukkua ja aamulla oli virkistynyt olo.
Kyyti aamupalalle vei viimeisetkin unihiekat silmistä, sillä iglumajoittujille oli tarjolla rekiajelu Lammintuvalle moottorikelkan vetämänä. Reitti kulki metsän läpi.
Lammintupa on sama paikka, jonka ohitse hiihdettiin Vuosselin latua.
Lammintupa oli tyylikäs ja tunnelmallinen. Aamupala oli monipuolinen ja sitä voi helposti verrata parhaiden hotellien tasoon. Samalle tasolle yltää ja toki kokonaisuutena vielä vähän ylikin.
Majoittuminen Magical Pondilla yhdistettynä tosi hyvään aamupalaan Lammintuvassa teki ruumiille ja sielulle hyvää. Työmiehen (kirjoittajan) silmäpussit eivät yön aikana hävinneet minnekään, mutta siihen toki tarvitaan vähän pitempi jakso luontoterapiaa.
Valtavaaran talvireitti on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja sinne pääsee Saaruan pysäköintialueelta. Aluksi seuraillaan Valtavaara Winter Trail – opasteita ja tämän jälkeen tolppia, joissa on punaiset heijastimet.
Maastoon tallattu talvireitti on suosittu ja sen voi kulkea myös ilman lumikenkiä.
Talvireitti kulkee tykkylumipuiden keskellä, upeassa talvimaisemassa kohti Valtavaaran kotaa. Taukopaikalla puuliiteristä löytyy kuivia polttopuita ja kodassa voi tehdä tulet. Korona-aikana kannattaa paistaa makkarat ylimääräisiä kontakteja vältellen, oman seurueen kesken. Reitti on melko suosittu, joten ruuhkaisina hetkinä on järkevintä odottaa omaa vuoroa Valtavaaran kodan ulkopuolella. Odotteluajan voi hyödyntää vaikkapa maisemien ihasteluun ja valokuvaukseen.
Valtavaaran kodalta reitti jatkuu kohti Palovartijan majaa.
Valtavaara on upeimmillaan auringon laskiessa
Valtavaara on hieno paikka auringonpaisteella, mutta jos reissun suunnittelee iltapäivälle, pääsee samalla kertaa ihastelemaan tykkilumipuita ja upeita maisemia myös auringonlaskun väreissä. Valtavaaran kota on sopiva paikka odotella optimaalista ajankohtaa huipulle kiipeämiseksi. Valokuvauksen harrastajalle auringonlasku Valtavaaralla oli ihan erityinen kokemus.
Seuraavaksi valokuvia jotka puhukoon puolestaan:
Upeita maisemia valokuvatessa saattaa ajantaju kadota ja pimeä yllättää. Tällaiselle iltapäivän reissulle on tärkeä muistaa ottaa mukaan toimiva otsalamppu. Paluureitti Valtavaaran huipulta ei ole vaikeakulkuinen, mutta pimeässä on tärkeää nähdä eteensä.
Kotiin vai Saaruan talvireitille?
Reitiltä poistuminen oli pimeän vuoksi aavistuksen haasteellista. Opastekyltit osoittavat pysäköintialueelle, mutta sinne vievän reitin liittymästä kävelee tosi helposti ohi. Alueen toinen talvireitti on nimeltään Saarua Winter Trail ja tämäkin on merkitty tolpilla, joissa on punaiset heijastimet.
Erehtymisen vaara on olemassa. Oli lähellä, ettei kävelty Valtavaaran talvireitin (3h) jatkoksi Saaruan talvireittiä (+1h). Pilkkopimeässä se olisi ollut varsin ärsyttävää.
Kyltti ohjaa Saaruan talvireitin aloituspisteeseen.
Jos kuljet paluumatkalla tämän kyltin ohi kohti ”starting pointtia”, olet matkalla Saarua Winter Trailin alkupisteeseen. Se ei ole Valtavaaran reitin aloituspiste vaan kokonaan uusi reitti. Käänny ympäri ja etsi uusi opastus kohti pysäköintialuetta (P).
Iltapäivän reissulle taskulamppu tai otsalamppu mukaan niin kaikki sujuu helpommin.
Kiitos runsaslumisen talven tuli hankittua perinteiset sukset. Tämä täysin yllättävä ratkaisu saattoi osaltaan liittyä myös keski-ikään ja COVID19-pandemian aiheuttamaan tylsistymiseen. Kumpikaan meistä eivät ole aiemmin hiihtämisestä juuri perustaneet. Vaimo oli hiihtänyt edellisen kerran lukiossa ja minä armeijassa. Nyt jostain syystä hiihtäminen oli alkanut kiinnostaa kumpaakin. Luisteluhiihto olisi meille liian monimutkaista hommaa ja kiinnostus kohdistui nimenomaan perinteiseen tyyliin.
Ilmoittauduimme edeltävästi Lappeen Riennon järjestämään aikuisten hiihtokouluun. Parituntisessa hiihtoharjoituksessa käytiin läpi perusteet perinteiseen tyyliin. Vuorohiihto, yksipotkuinen tasatyöntö ja tasatyöntö. Näiden lisäksi oli tärkeää oppia turvallinen laskuasento alamäkiä varten ja haarakäynti jyrkkiä ylämäkiä varten.
Hiihtokoulun jälkeen kävimme muutamia kertoja harjoittelemassa opittuja taitoja Lappeenrannan lentokenttää rauhalliseen tahtiin kiertäen. Ennen Rukan reissulle lähtöä, oli meillä hiihtotunteja takana korkeitaan viisi.
Vuosselin latu Rukalla
Rukalta löytyi paljon hiihtolatuja eri vaikeusasteilla. Ladut oli merkattu väritunnistein ja ilmeisesti niillä pyritty kuvaamaan reitin korkeuseroja. Mustaksi tai punaiseksi merkitty hiihtolatu saattaisi sisältää jyrkkiä mäkiä ja vastaavasti sininen sopisi kaikentasoisille. Kummallakin meistä oli olkapäät leikkauskunnossa tai tuoreeltaan leikattua, joten päädyttiin suosiolla hiihtämään sinisiä, helppoja hiihtolatuja. Jyrkässä alamäessä kaatuminen ei tuntunut houkuttelevalle idealle koska hiihtokokemusta meillä oli todella vähän.
Sinisiä latuja löytyi ihan mukavasti. Nopean speksailun perusteella Vuosselin latu sopisi ensimmäiseksi hiihtolenkiksi kotikulmien ulkopuolella. Vuosselin ladulle (11,3) pääsisi helpoiten jättämällä auton parkkiin Vuosselin tuolihissien läheisyyteen. Siitä kävellen tien yli ja oltaisiin jo reitin aloituspisteessä. Outdooractive.com sivuston kautta pääsi mukavasti tutustumaan latuun ennen hiihdolle lähtemistä. Sivustoilla oli kuvattu korkeuserot, kiertosuunnat ja etäisyydet eri latukahviloihin.
Vuosselin reitti kulki kahden mukavan latukahvilan ohi mutta melko aikaisin sai lähteä liikkeelle että niitä ehti hyödyntämään. Kahvilat sulkeutuivat yllättävän varhain ja muutamiakin kertoja emme niihin ehtineet aukioloaikojen puitteissa. Vuosselia vastapäivään kierrettäessä 2,5 kilometrin kohdalla tulee vastaan Korpikahvila. Korpikahvila tarjoilee mm. älyttömän isoja munkkirinkeleitä ja saa sieltä myös lämmintä ruokaa. Viihtyisä paikka, jossa asiakaspaikat / pöydät riittävän kaukana toisistaan. Meidän reissu sijoittui hiihtolomia edeltävälle viikolle eli suurta väentungosta ei nähty muutoinkaan. Koronavarotoimet latukahvilassa vaikuttivat asiallisesti hoidetuilta ja meno turvalliselta Covid19 – näkökulmasta katsottuna.
Vuosselia vastapäivään kierrettäessä 5,0 kilometrin kohdalta löytyy Lammintupa Winter Village. Lammintuvasta kerron seuraavassa artikkelissa, sillä se oleellisesti liittyi jatkomajoitukseemme. Lammintuvassa on monenlaista nähtävää ja tarjoilut ihan luksuslaatua. Tästä lisää myöhemmin.
Vuosselin ladulle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Seuraavaksi valokuvia hiihtoreitin varrelta:
Ladut menee kahteen eri suuntaan. Oikeanpuoleinen liikenne. Korpikahvila jossa hyviä jättimunkkejaKorvapuustit olivat myös maukkaitaVuosselin reitti oli erityisen nätti auringon laskiessa.Hiihtolenkkien sadunomaista tunnelmaa hetki ennen pimeän tuloa
Ennen hiihtoladulle lähtemistä kannattaa selvittää ja arvioida monelta aurinko laskee. Pimeys yllättää todella nopeasti ja iltapäivän hiihtolenkeille kannattaa ehdottomasti varustautua otsalampulla. Otsalampun kanssa pääsee turvallisesti kiertämään valaisemattoman reitin loppuun vaikka ulkona olisi jo täysin pimeää.
Sytytyspaloja tai tulitikkuja kannattaa myös varata mukaan. Latukahviloiden aukioloaikojen ulkopuolella voi hyödyntää nuotiopaikkoja ja laavuja.
Pulkkajärven mökkikylä sijaitsee Rukan ja Kuusamon puolessa välissä. Laskettelukeskukselle on matkaa 10 kilometriä ja Kuusamon keskustaan 15 kilometriä.
Alue koostuu paristakymmenestä kelohonkamökistä, jotka on sijoiteltu Pulkkajärventien molemmin puolin. Mökkejä löytyy neljää eri kokoluokkaa. Isoin mökki on 4 makuuhuonetta ja keskikokoinen kolme makuuhuonetta. Pieniä mökkejä löytyy kahdessa koossa (studio 30m2 ja studio 40m2).
Ruka Pulkkajärvi Studio 30m2
Tehtiin vaimon kanssa tällä kertaa vähän erilainen reissu ja lähdettiin matkaan kahdestaan. Vanhenevia RCI – vaihtopisteitä oli vielä jäljellä ja tähän majoitukseen saatiin niitä hävitettyä 32800 kappaletta. Perinteisillä maksumenetelmillä mökkiin olisi päässyt vuokraamalla sen Holiday Clubin kautta 125 euron vuorokausihintaan.
Reissu sijoittui Etelä-Suomen hiihtolomia edeltävälle kalenteriviikolle (VKO7), joten näitä pieniä mökkejä oli vapaana.
Pulkkajärvi Studio, Mökki 3A2
Pulkkajärven pienestä mökistä löytyy yksi iso huone, joka sisältää olohuoneen ja tupakeittiön. Tupakeittiö sisältää jääkaapin, sähköuunin neljällä induktiolevyllä, astianpesukoneen ja tiskialtaan eli täysin riittävä varustelutaso kahdelle ihmiselle.
Lomamökissä yöpyminen perustuu levitettävään vuodesohvaan. Erillistä sänkyä ei ole eikä tähän mökkiin sitä saisi mahtumaankaan. Tilankäyttö on ”optimoitu”. Säilytystilaa löytyy eteisen avohyllystä ja siihen saa kätevästi ripustettua muutaman talvitakin. Vaatteet on syytä säilyttää matkalaukuissa tai jättää autoon. Hiihtoon tai lasketteluun tarvittavia varusteita on myös hyvä säilyttää autossa.
Studion sauna on tunnelmallinen. Kiuas antaa hyvät löylyt ja saunan lauteille mahtuu mukavasti istumaan. Kylpyhuoneesta löytyy suihku, pesukone ja kuivauskaappi vaatteille.
Vuodesohva suoraan Helv***stä
Mökin erittäin iso miinus on vuodesohva, joka on ainut tarjolla oleva vaihtoehto yöpymiseen. Vuodesohva ja sen uusiminen on ilmeisesti noussut jonkun sortin arvovaltakysymykseksi, sillä sitä ei uusita teki asiakkaat valituksia tai eivät. Oletus taitaa ilmeisesti olla se, että studiota kerran kokeilleet eivät sinne koskaan enää palaa.
Vuodesohvalla yöpyminen oli kyllä täysin ainutlaatuinen elämys ja jälkeenpäin sitä osasi verrata riippumattoon. Harvoin on ollut aamulla herätessään niin äkäinen ja kipeä. Ensimmäisen yön jälkeen otettiin heti yhteyttä Holiday Clubille ja isännöintiin. Holiday Club kieltäytyi kommentoimasta asiaa ja isännöitsijä vakuutteli, että ollaan ensimmäiset ihmiset jotka asiasta mainitsee.
Jälkeenpäin sosiaalisesta mediasta kysäisemällä selvisi, että Pulkkajärven vuodesohvan uhreja löytyy paljon. Ensimmäiset rekkulat samasta asiasta on laitettu (sosiaalisen median perusteella) Holiday Clubin ja isännöitsijän suuntaan jo vuonna 2006. Peruskoulun matikalla laskettuna tuo tarkoittaa 15 vuotta sitten. Jos olisi oma sohva niin heittäisin välittömästi sen roskiin. Pettyneitä, vihaisia asiakkaita ja huonoa julkisuutta ihan tyhjänpäiväisestä syystä.
Posiitivisia asioita Pulkkajärveltä
Pulkkajärven lomamökkien sijainti on hyvä jos etsii rauhallisempaa majoituspaikkaa. Mökkien sijainti on hyvä jos/kun majoittujalla on oma auto käytössä. Mökkiä voi pitää lämpimänä tukikohtana luontoretkiä ja muita harrasteita viikon aikana tehdessä. Etäisyys rinteeseen on sopiva ja jos autoa ei pysty syystä tai toisesta käyttämään, löytyy lähin Ski-Bus pysäkki kahden kilometrin päästä Pulkkajärventien ja Kemijärventien risteyksestä.
Video sisältää selviytymisvinkkejä. Kannattaa vilkaista 🙂
Mennään jossain vaiheessa (aivan varmasti) uudelleen tuohon mökkiin, vähintään toteamaan että vuodesohva on uusittu.
Rakennustyömaalla vietetään talvilomaa, joten ajattelin huvikseni kirjoitella muutamasta kotimaan lomareissusta. Artikkelista löytyy myös pari youtube – videota, joiden kautta pääsee tutkimaan hienoja retkeilymaisemia ja tutustumaan näppärään Ski-In majoitukseen Rukan ytimessä.
..Rukalle siis..
Rukan laskettelukeskus avataan vuosittain säilölumen avulla lokakuun ensimmäisellä viikolla. Ensimmäisenä avautuvat Saaruan rinteet, joihin pääsee Rukan kylältä kätevästi Village-2-Valley- maisemagondolihissillä. Jos auto sattuisi olemaan parkissa Ruka Valleyn puolella, pääsee rinteitä laskemaan myös Saarua Express – tuolihisseillä.
Loka-marraskuun vaiheessa hisseihin ei tarvitse jonottaa ja laskemaan pääsee hyvin. Hissilippujen hinnat ovat aavistuksen halvempia, sillä ”hiihdä halvalla – kausi” alkaa laskukauden avauksesta ja jatkuu joulukuuhun saakka. Mukava lisäbonus laskukauden avauksessa on myös se, että monet lumilautailun kilpalaskijat treenaavat Rukan rinteissä näinä aikoina. Hyvällä tuurilla Ruka Parkissa saattaa päästä seuraamaan hienoja hyppyjä ja temppuja.
Rukan ensilumen rinteet 1.11.2020
Majoituttiin Rukan ytimessä, Holiday Club Ruka Villagessa. Majoitus oli erinomainen. Saatiin viikon mittainen majoitus edullisesti RCI – pisteillä (38500 p). Vähän ristiriitaiset fiilikset RCI:n pistejärjestelmästä. Jos pisteitä on, ne on pakko käyttää pois. Vanhenevista pisteistä aiheutuu omistajalleen kustannuksia ja surkeimmassa tapauksessa maksat pisteistä vaikket niitä pystyisi käyttämään. Pisteillä on vaikea saada majoituksia parhaaseen sesonkiaikaan, mutta off-seasonilla pääsee kyllä reissaamaan varsin hyvin. Meidän reissulle tuli hintaa varausmaksun verran eli päästiin nyt poikkeuksellisen hyvään majoitukseen lähes ilmaiseksi. Sesonkiaikana HC Ruka Villagen vastaavaan majoitukseen ei ole mitään asiaa, ellet satu itse omistamaan kyseistä lomaviikkoa.
Holiday Club Ruka Village
Holiday Club Ruka Village
Kaksikerroksinen loma-asunto oli hulppean kokoinen, peräti 78 neliötä. Makuuhuoneita löytyi kaksi ja majoitustilaa kahdeksalle. Huoneistossa oli keittiö, kylpyhuone, sauna ja iso terassi Rukan eturinteiden suuntaan. Keittiön varustus oli induktioliesi, uuni, astianpesukone, ruokailuvälineet ja jääkaappi. Kylpyhuoneesta vastaavasti löytyi pyykinpesukone ja kuivauskaappi. Laskettelureissuilla kuivauskaappi on kyllä ihan ehdoton. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin märät kengät tai rukkaset.
Huoneistossa oli täysin varusteltu keittiö, ja reissun kustannuksista sai vielä vähän nipistettyä kun teki ruokaa itse. Lähin ruokakauppa (K-market) sijaitsi muutaman sadan metrin päässä kauppakeskus Kumpareessa. Rukan Sale sijaitsi muutaman kilometrin päässä ja samasta rakennuksesta löytyi myös Alko. Isompia kauppoja (Prisma) löytyi Kuusamosta, mutta näiden välillä en havainnut hintaeroja. Jos Kuusamoon ei ole muuta asiaa niin kauppareissut voi hoitaa Rukan kylällä.
Jos ruoan valmistaminen lomareissulla ei nappaa, voi halutessaan hakeutua lisämaksua vastaan myös Holiday Club Ruka Villagen valmiiseen aamupalapöytään. Majoituksen välittömässä läheisyydessä sijaitsi paljon hyviä ravintoloita, kuten Hanko Sushi, RuokBurger ja Stefan`s Steakhouse.
Autolle oli tarjolla lämmin autohalli, jonne paikan sai varattua kohtuullisen edullista vuorokausimaksua vastaan. Ilmaisia pysäköintipaikkoja on myös tarjolla, mutta ei ihan ytimessä.
Paljon vaihtoehtoja ulkoiluun
Rukalta löytyi paljon tekemistä. Tarjolla oli esimerkiksi fatbike – vuokrausta ja eFatbike (sähköpyörä) – vuokrausta. Polkupyörien vuokrahinnat pyörivät 30-50 eurossa per kolme tuntia riippuen siitä halusiko sähkötoimisen fillarin vai ei.
Loka-marraskuun vaihteessa sää oli aavistuksen epämääräinen ja lumipeitteen paksuus vaihteli nopeasti. Vesisateen ja tätä seuranneen yöpakkasen jälkeen rinne saattoi olla niin jäinen, ettei sinne tehnyt mieli mennä liukastelemaan. Viikko saatiin sujumaan mukavasti kun yhdisteltiin eri harrasteita sääennustetta seuraillen. Pakkaspäivinä mentiin rinteeseen ja plussapäivinä luontoretkelle.
Kivaa tekemistä löytyy myös Kuusamosta. Kuusamon Tropiikista löytyy kylpylä ja Angry Birds – puisto. Kuusamon avantouintiseura, Rukan Latu lämmittää rantasaunaa useamman kerran viikossa ja rantasaunasta pääsi käymään myös ”avannossa”. Vesi oli ihan tarpeeksi kylmää vaikkei järvi ollut vielä jäässä.
Helppoja retkeilyreittejä
Riisitunturin kansallispuisto
Ruska-aika Kuusamon alueella koetaan syyskuun puolivälissä. Meidän reissun aikana ruskasta ei ollut enää tietoakaan, mutta Kuusamon maisemat olivat silti upeat. Reissu sijoittui marraskuun alkuun eli ajankohtaan, jolloin alueella on vähän rauhallisempaa.
Korona – aikana tarpeettomia ihmiskontakteja oli syytä välttää eikä näitä ollut nyt tarjollakaan. Saimme kierrellä luontopolkuja ihan oman perheen kesken.
Riisitunturin kansallispuisto
Riisitunturin kansallispuisto löytyy 35 kilometrin päästä Rukan kylältä. Kuusamon suunnalta matkaa kertyy 65 kilometriä, mutta tie vähän parempi. Riisitunturin helpoin retkeilyreitti on nimeltään Riisin Rääpäsy ja kokonaismittaa sillä on 4,7 kilometriä. Tunturin huippu saavutetaan jo 1,7 kilometrin löntystelyn jälkeen. Reitti on hyvin merkitty ja helppokulkuinen. Riisitunturin autiotupa ja nuotiopaikka löytyvät reitin puolesta välistä.
Opasteita Riisitunturilla
Pieni karhunkierros, lyhyt versio (6km)
Pieni Karhunkierros on pituudeltaan 12 kilometriä ja Karhunkierros peräti peräti 80 kilometriä. Pienen Karhunkierroksen lyhennetty versio sisältää kuusi kävelykilometriä ja kulkee pysäköintialueelta Jyrävän autiotuvalle. Retken aikana ylitetään Niskakosken riippusilta ja nähdään muutama hieno paikka. Näitä ovat Myllykoski, Aallokkokoski ja Jyrävän vesiputous. Lapsiperheen tarpeisiin aivan riittävä retki.
Makkaranpaistoon soveltuvia taukopaikkoja löytyi sekä Myllykoskelta että Jyrävästä. Pysähdyttiin varmuuden vuoksi kummassakin. Myllykoskella juotiin kaakaota (1,5km) ja Jyrävässä paistettiin makkaraa. Jyrävästä löytyy nuotiopaikan lisäksi autiotupa, jossa pitemmällä vaelluksella (Karhunkierros 80km) voisi yöpyä.
Jyrävän nuotiopaikka ja autiotupa
Valtavaaran huiputus
Jos sattuisi olemaan reissussa ilman autoa, löytyy Rukalta erinomainen retkeilyreitti; Valtavaaran huiputus. Reitille pääsee hakeutumalla ski-bussilla tai maisemagondolihissillä Saaruaan.
Valtavaaran lähtöpiste löytyy metsänreunasta, vastapäätä Saaruan tuolihissiä ja reitin voi kävellä myötä- tai vastapäivään. Kävelyä (enimmäkseen portaiden nousua) tulee yhteensä 5,7 kilometriä. Reitti on helppokulkuinen eikä vaadi erityisen kovaa fyysistä kuntoa. Valtavaaran retkeilyreitillä on upeat maisemat ja muutaman minuutin kestoisia valokuvaustaukoja pitämällä rasitus on juuri sopiva.
Valtavaaran huippu sijaitsee 492 metrin korkeudessa ja sen maamerkkinä on Palovartijan maja. Majalta avautuu upeat näköalat kaikkiin ilmansuuntiin.
Mirror Linen tuotteet olivat jo aiemmin vakuuttaneet asuntomessuilla ja nyt muutaman vuoden harkinta-ajan jälkeen oli syytä korjata tyttären huoneen pintaremontin yhteydessä aiheutetut vahingot.
Mirror Line on suomalainen firma, joka valmistaa laadukkaita liukuovikaappeja, kaapistoja ja lasiseinäkkeitä. Lähestyin Mirror Linea tarjouspyyntölomakkeen kautta kuvailemalla omia toiveitamme kaapin suhteen. Mittailin valmiiksi kaapille varatun seinän pituuden ja korkeuden. Kaapin syvyys saisi olla 60 senttimetriä.
Värivalikoima oli todella kattava, mutta meidän käyttötarkoitukseemme sopisi parhaiten valkoinen. Kaappia tilatessa päätimme hyödyntää myös huonekorkeutta. Huoneeseen mahtuisi heittämällä 260cm korkea kaappi ja näin saisimme ylimmät hyllyt hyödynnettyä vaikkapa talvivaatteiden säilytyksessä.
Kaapisto olisi mahdollista kasata itse tai tilata asennettuna. Mirror Lineltä löytyi todella yksityiskohtaiset asennusvideot, joita seuraamalla myös kokematon ruuvinpyörittäjä uskaltaisi suorittaa asennuksen itse.
Tarjoukseen vastattiin Mirror Linelta nopeasti ja vastineeksi tarjouspyyntöön saatiin muutama erittäin hyvä vaihtoehto. Päädyimme valitsemaan vaihtoehdon kahdella peiliovella toteutettuna.
Mirror Line – liukuovikaapin asentaminen
Tuotteiden mukana tulee hyvät kirjalliset asennusohjeet, mutta itse koin helpoimmaksi seurata Mirror Line – asennusvideoita ja tehdä kasaaminen vaihe vaiheelta. Työvaihe kerrallaan ja asennusvideota tauottamalla homma eteni sujuvasti.
Ensimmäinen vaihe on sokkelin kasaaminen. Se on helpointa tehdä nostamalla pohjalevy ja tarvittavat osat vaikkapa keittiönpöydän päälle. Työvaihe sisältää helppoja pikkuhommia, kuten muovijalkojen ja teräsjalkojen kiinnittämistä.
Kun sokkeli on kasattu valmiiksi, se siirretään kaapin lopulliselle asennuspaikalle ja asetetaan vatupassin avulla vaakaan. Tarkasti vaakatasoon säädetyn sokkelin päälle on hyvä lähteä rakentamaan itse kaapistoa.
Sokkelin korkeus muuttuu pyörittämällä säätöruuvia myötä- tai vastapäivään.
Vastaruuveja ja kiinnitysheloja
Ennen kaapiston kokoamista naputellaan kiinnityshelat paikalleen. Kiinnitysheloja ja vastaruuveja löytyy juuri sopiva määrä ja niille kaikille on valmiit paikat kaapiston päätylevyissä, välisivuissa, katossa ja kiinteissä hyllyissä.
Ensimmäinen päätysivu ja kaksi välisivua asennettuna. Välisivujen ja päätysivujen oikea asennussuunta on merkattu pienillä tarroilla. Jos pystyt lukemaan tarrasta tekstin ”yläpää” ilman akrobatiaa (käsilläseisonta) niin homma etenee oikein hyvin. Kuvassa vastaruuvi ja kiinnityshela. Näiden avulla kaapiston eri osat kiinnittyvät toisiinsa erittäin napakasti.Kattolevy lukitaan paikoilleen alapuolelta.
Korit ja vetolaatikot
Korien kiskot kiinnitetään niille valmiiksi porattuihin reikiin. Parasta korien asentamisessa on, että yhtään ainutta mittausta ei tarvitse suorittaa. Homma onnistuu heti ensimmäisellä yrittämällä. Muista kiinnittää kaikki ruuvit, jotta asennuksesta tulee napakka.
Korien kiskot kiinnitetään pyörittämällä ruuvit niille varattuihin paikkoihin. Korit asennettu paikoilleen. Laatikon kiskot kiinnitetään samalla tekniikalla. Laatikko asennettuna kiskoille ja toimii hienosti.
Mirror Line – liukuovien asennus
Kaapiston asentamisessa ei ilmennyt vastoinkäymisiä ja seuraavana työvaiheena oli liukuovien asennus. Liukuovien asentamiseen löytyy myös hyvä asennusvideo. Jos jotain työvaihetta jännitin etukäteen niin se oli tämä.
Liukuovikaapin kattoon ja sokkeliin on tehtaalla valmiiksi varattu tila, johon liukuovien liukukiskot kiinnitetään. Yläkisko kiinnitetään ruuveilla ja alakiskon pohjassa on teippipinta. Asennusvideota vaihe vaiheelta seuraamalla ja perässä tekemälla homma onnistui leikiten. Kiskot paikalleen ja liuovi perässä.
Yläkiskon voi kiinnittää kattolevyyn valmiiksi jo ennen sen nostamista paikoilleen. Hyvältä näyttää!
Liukuovien paikalleen nostamisessa tarvitaan vähintään kaksi asentajaa. Liukuoven yläpää nostetaan paikalleen ensimmäiseksi. Alakiskossa on kaksi uraa, kummallekin liukuovelle yksi.
Hidastimet
Liukuovet saa nostettua paikalleen vaivatta kunhan nostajia on vähintään kaksi. Meillä oli aluksi vaikeuksia ymmärtää hidastimien toimintaa. Hidastin oli asennettu oikeinpäin, mutta liukuovi törmäsi hidastimen harmaaseen muoviosaan. Liukuovi ei mennyt kiinni saakka ja olin jo täysin varma, että olen ruuvannut hidastimen kiskon sisälle väärinpäin.
Hidastimen säätöruuveja pyörittämällä ei tapahtunut sen kummempaa. Kuvassa näkyvä harmaa muoviosa esti liukuoven liukumisen loppuun saakka.
Ongelma ratkesi nopeasti Mirror Linen asiakaspalveluun pirauttamalla. Liukuovien pyörät olivat tehdasasetuksilla eli kuljetusasennossa. Liukuovien nurkasta löytyy paikka kuusiokoloavaimelle ja ruuvia pyörittämällä pyörä vetäytyy sisäänpäin. Olin unohtanut liukuovea asentaessa säätää oven alapyörää ja tästä syystä liukuovi törmäsi hidastimeen.
Mirror Line – liukuovikaapissa riittää säilytystilaa
Muutaman vuoden ajan (edellisen kaapin rikkoutumisen jälkeen) tytär oli säilyttänyt vaatteensa laatikoissa, ja vaatteet olivat jatkuvasti sekaisin ja kateissa. Huoneen siistinä pitäminen oli käytännössä mahdotonta. Nyt ongelma oli viimein ratkaistu. Jos huone ei nyt pysy siistinä, niin syy on jossain muualla kuin säilytystilan puutteessa. Varhaisteini arvostaa erityisesti kaapiston peiliovia. Vanhemmat taas arvostavat murrosikää lähestyvän lapsen liukuovikaapissa toimivia hidastimia.
Olin ylpeä siitä, että osasin IHAN ITSE kasata tyttärelle hienon liukuovikaapin. Asennusoperaatio oli ohitse muutamassa tunnissa ja nyt liukuovikaappi seisoi jo jämäkästi huoneen seinustalla.
Mirror Line – liukuovikaapissa parasta on se, että säilytystilaa on nyt runsaasti ja jokaiselle vaatekappaleelle on oma paikkansa. Henkaritilaa ja vetolaatikoita on riittävästi, kengille ja kausivaatteille oma tilansa. Huonekorkeus saatiin hyödynnettyä lähes kokonaan ja vaikka tytär ei itse yletä 224cm korkeudella olevaan ylimmäiseen hyllyyn, voi siellä säilyttää esimerkiksi kausivaatteita tai harrastusvälineitä.
Mirror Line liukuovikaappi on erittäin jämäkkä ja laadukas, ja se tuskin tulee kokemaan edellisen vaatekaapin kohtaloa.
Muutama vuosi sitten (2018) päätettiin tehdä pienimuotoinen pintaremontti tyttären huoneeseen. Helppo homma. Kolme seinää maalataan valkealla värillä ja yhdelle seinälle maalataan joku kiva tehosteväri.
Kun maalausurakkaan ryhtyy, on hyvä ensin poistaa lattialistat ja kattolistat. Pohjatöissä tasoitellaan suurimmat naulanreiät kittausmassalla ja hiotaan maalattavat pinnat siistiksi.
Tyttären huoneessa oli asiallinen vaatekaappi ja oletin, että vaatekaappi on siirrettävissä maalaushommien tieltä pois. Olisi ehkä hiukan lyhytnäköistä jättää seinä maalaamatta vaatekaapin takaa.
Vaatekaappi seisoi tukevasti huoneen nurkassa ja oli varmistettu yhdellä kaapin takaseinään poratulla ruuvilla. Varmistusruuvi näytti täysin tavanomaiselta ja sen poistamalla saisi kaapin liikkumaan.
Ruuvia irrottaessa kuului räsähtävä ääni ja koko kaappi valahti veltoksi. Tästä ei ollut enää paluuta. Lastulevyn palaset sinkoilivat teeseitse – miehen yrittäessä tukea kaapin raatoa seinää vasten.
”Mihis mä nyt laitan mun vaatteet” kysyi 10-vuotias.
Stuktuuriseinä
Suurimmasta järkytyksestä selvittiin ja pian siirryttiin maalaushommiin. Tavoitteena oli saada aikaiseksi pintakuvioitu stuktuuriseinä. Tikkurilan Youtube-kanavalta löytyi paljon hyviä vinkkejä.
Pohjaväriksi valittiin Tikkurilan Shaali ja tehosteseinä maalattiin sillä muutamaan kertaan. Tunto Hieno – stuktuuripinnoitteita valittiin kaksi (9l + 9l), joista toinen sävyltään Shaali ja toinen Shantung. Shaali on vähän vaaleampi ja Shantung tummempi, mutta nämä kaksi sopivat ihan mukavasti yhteen.
Kaksivärinen tehosteseinä tehdään laittamalla telakaukaloon vierekkäin erivärisiä maaleja ja tämän jälkeen levitetään telalla seinään. Stuktuuripinnoitteen telamaalauksessa voi käyttää vapaasti omaa luovuutta eikä tarvitse pelätä epäonnistumista. Katto ja vierekkäiset seinät on toki hyvä suojata liiallisen luovuuden ja vahinkojen varalta.
Pintakuviointi tehdään isolla tapettiharjalla heti stuktuuripinnoitteen levittämisen jälkeen. Meidän projektissa pintakuvioinnin hoiti huoneen omistaja itse.
Stuktuuriseinän maalaaminen ja kuvionti on tosi helppoa hommaa. Lopputuloksen ei kuulukaan olla tasainen, joten pienet ”virhesutaisut” vaan tekevät lopputuotteesta persoonallisemman.
Meidän takapihan polut ja kivetetyt oleskealueet päätettiin rakentaa Ruduksen luotokivestä. Yhdellä lavalla toteuttaa 6,75m2 alueen.
Luotokiveä on saatavilla kolmessa eri sävyssä. Näitä ovat musta-harmaa, hiili ja hehku. Monivärisiä kiviä käyttäessä on suositeltavaa latoa kiviä samanaikaisesti eri lavoilta. Näin saadaan sekoitettua värejä tasaisemmin.
Lava sisältää neljää erilaista kiveä: peruskivi, A-kivi, B-kivi ja C-kivi.
Ladontakuvio
Luotokiven ladontakuvio perustuu viiteen erisuuntaisesti aseteltuun peruskiveen. Jotta kivenladonta sujuu ja pysyy vauhdikkaana, kannattaa työn nopeuttamiseksi keksiä omia muistisääntöjä.
Meidän muistisääntö oli ”perhonen”. Pystysuuntaisesti aseteltava peruskivi edustaa perhosen vartaloa. Molemmille puolille tulee siivet, jotka muodostuvat yhteensä neljästä peruskivestä. Aikansa kun silmäilee luotokiven ladontakuvioita niin alkaakin löytämään näitä ”perhosia” ja oppii päättelemään mihin asentoon seuraavaksi ladottava peruskivi tulisi asettaa.
Luotokiven ladonta on helppoa kun pohjat on tehty huolellisesti. Meidän tekniikka oli tasata ohjureiden (2cm metalliputket) ja oikolaudan avulla kivetyksen alle tasainen kerros kivituhkaa ja asettaa luotokivi sen päälle. Ladonta suoritetaan valmiin kivetyksen päältä.
Uusi peruskivi napautetaan kumivasaralla kiinni valmiiden peruskivien reunaan, jotta kivet asettuvat vierekkäin mahdollisimman tiiviisti. Pohjista riippuen voi olla syytä napauttaa kumivasaralla myös kiven päältä, jotta peruskivi asettuu tukevammin kivituhka-alustaan eikä jää kellumaan.
Jos pohjat on tehty millintarkasti, saattaa saumausvaiheessa kevyellä täryllä kivetyksen päältä ajaminen riittää. Meidän pihalla käytettiin molempia tekniikoita. Jos pohjassa oli epätasaisuutta, lisättiin ripaus kivituhkaa ja paukutettiin kivi tiukasti alustaan kiinni.
Suora nurkka
Luotokivi-lavalla tulee kolmea erilaista erikoispalaa (A,B ja C-kivi). Näitä paloja hyödynnetään kun halutaan rakentaa suoria reunoja. Suoralla reunalla vuorottelevat halkaistu A – kivi + peruskivi tai A – kivi + B – kivi. Luotokivissä on valmiina piilosauma, johon napauttamalla saa kiven katkeamaan oikeasta kohdasta. Suoralla reunalla toteutetun perusladonnan pystyy tekemään ilman timanttilaikkaa. Vasara ja kivitaltta riittää.
Erikoisleikkaukset
Erikoistilanteissa on hyvä turvautua timanttilaikkaan, jotta leikkausjälki jää mahdollisimman siistiksi. Meidän projektissa kiven leikkaamiseen jouduttiin turvautumaan muutamia kertoja, esimerkiksi kivetetyn alueen päättyessä muuriin.
Leikkaussalpuuna askarrettiin painamalla pahvipalanen kivetykseen jääneitä aukkoja vasten ja naarmuttamalla sen pintaan leikkauskuvio. Tämä onnistuu helposti kun naputtelee kivetyksen päälle laskettua pahvia vasaralla. Pahviin muodostuneen kuvion päälle asetetaan peruskivi, käännetään paketti ympäri ja merkataan ylimääräiseksi jäävä osa lyijykynällä.
Ylemmässä kuvassa näkyvät pienet raot täytettiin samalla tekniikalla. Pahvin avulla rakennetaan sapluuna ja sen jälkeen kiveen piirretään lyijykynällä leikkauslinjaa vastaava viiva.
Luotokiven paksuus on peräti 8 senttimetriä mutta sen leikkaaminen on helppoa hommaa.
Pohjatyöt kannattaa tehdä huolellisesti. Pohjatöissä routiva, orgaaninen maa-aines tulee poistaa riittävältä syvyydeltä ja tasoittaa perusmaassa olevat epätasaisuudet ja vettä keräävät kuopat.
Kaivannon täyttäminen
Kaivanto täytetään routimattomalla maa-aineksella, esimerkiksi kalliomurskeella. Perusmaan ja murskeen väliin asetetaan maanrakennuskangas, jonka tarkoituksena on estää maalajien sekoittuminen keskenään.
Kalliomurskeella täytettäessä on hyvä muistaa, että valitun raekoon tulisi olla kolmannes täytön paksuudesta. 0-56 kalliomurskeella (5,6cm x 3) tämä tarkoittaa vähintään 16,8 senttimetrin kerrosta ja 0-32 kalliomurskeella (raekoko 3,2cm x 3) vastaavasti vähintään 9,6 senttimetrin kerrosta.
Jakava kerros: kalliomurske 0-56
Meidän projektissa jakava kerros rakennettiin 0 – 56 kalliomurskeesta, kerrospaksuuden vaihdellessa 20 ja 30 senttimetrin välillä.
Kantava kerros rakennettiin kaksiosaisena. Kantavan kerroksen alimpaan osaan valittiin 0-32 kalliomurske reilun 10 sentin kerroksena (3,2 x 3 = 9,6cm) ja yläosaan 0-16 kalliomurske noin 5 senttimetrin kerroksena (1,6 x 3 = 4,8 cm).
Kantavan kerroksen alaosa: Kalliomurske 0-32
Lopullista maanpintaa lähestyttäessä raekoko pienenee kerroksittain. Isommalla tavaralla rakennetaan ensin tukeva pohja ja asteittain pienenevällä tavaralla viimeistellään. Kaikissa työvaiheissa on tärkeä pyrkiä mahdollisimman tasaiseen kerrokseen ja muistaa tiivistää maakerroksia säännöllisesti.
Kaato tehdään kantavaan kerrokseen
Sadevedet on syytä ohjata pois asfaltoiduilta tai kivetetyiltä alueilta. Tämä onnistuu kallistamalla maanpintaa kantavaan kerrokseen rakennettavan kaadon avulla. Oppikirjan mukainen kallistus on vähintään 2% eli metrin matkalla 2 senttimetriä.
Kallistusta määrittäessä tasolaser on korvaamaton apuväline. Tasolaserin avulla määritellään nollapiste ja kallistuksen korkein kohta. Näiden kahden mittauspisteen väliin on helppoa tasata 0-16 kalliomursketta rautaharavan avulla. Kun riittävä kaltevuus on saavutettu, kannattaa pinta viimeistellä oikolaudan avulla. Ohjauksen apuvälineenä voi käyttää oikeaan korkoon (0 ja 2cm) aseteltuja metalliputkia, joita pitkin oikolautaa kuljetetaan.
Kantavan kerroksen yläosa: kalliomurske 0-16. Tiivistetty lopullinen pinta ennen asennushiekkaa ja pihakivien ladontaa.
Kantavan kerroksen yläosaan rakennettu kallistus on hyvä tiivistää. Kuvassa näkyy 60 kilon maantiivistäjä, jolla oli kätevää viimeistellä lopullista pintaa. Pieni maantiivistäjä sopii hyvin 0-16 kalliomurskeen ja kivituhkan kanssa puuhasteluun. Alemmat kerrokset (0-56 ja 0-32) on syytä tiivistää raskaammilla tärylevyillä.
Ongelmanratkaisua : kaato kahteen suuntaan
Meidän pihalle tulee neliömäärissä mitattuna paljon kivetettyä aluetta. Pääsääntöisesti kaato on rakennettu pihapolulta kohti vieressä kulkevaa nurmialuetta. Nurmikonreunakivi on asetettu nollakorkoon eli tavoitteena on ohjata sadevesi kokonaan ulos kivetykseltä.
Kulkureittien lisäksi pihalle rakennetaan muutama kivellä päällystettävä oleskelualue. Oleskelualueiden sadevesienhallinta ratkaistiin asentamalla kivetysalueen vierelle linjakuivatusjärjestelmä. Linjakuivatusjärjestelmä on nerokas keksintö ja ansaitsee ihan oma artikkelin.
Kuinka yhdistää kaksi aluetta joiden kallistukset poikkeavat toisistaan?
Pienen pohdiskelun jälkeen päädyttiin maalaamaan työsuunnitelma spraymaalilla, jotta ei unohda mitä on tekemässä. Nollapiste määriteltiin nurmikonreunakiven nurkkaan ja +2cm korkeus määritettiin vieressä kulkevan pihapolun mukaan.
Oleskelualueeksi suunniteltu alue jää kallistuksen osalta vajaaksi (<2%) mutta kahvit pysyy kupissa eikä tarvitse istua vinossa. Alueelle jäi kaatoa kuitenkin noin 1cm per metri ja toivotaan että se riittää.
